En olekaan käynyt täällä blogissa aikoihin, moneen kuukauteen. Siihen aikaan on sisältynyt paljon kaikenlaista, pääasiassa hyviä juttuja. Kävimme loppukeväästä häämatkalla Indonesiassa, minkä jälkeen matkustin Suomeen. Kesän kohokohtia olivat mm. juhannuksen vietto mökillä kaveriporukalla, aika perheen ja koirien kanssa, minireissu Tukholmaan, melkein viikon purjehdusreissu ystäväni ja tämän isän kanssa Saaristomerellä, päivän vaellus Perämeren kansallispuistossa, saunominen yleisessä saunassa Luvialla ja meressä uiminen, paremmin tutustuminen Turkuun ja Helsinkiin, jazzailu, lukuisat yökyläilyt ystävien ja sukulaisten luona ja ihanan ystäväni polttarit ja häät. Yökyläily on muuten oikeasti ihmisen parasta aikaa; saa viettää laatuaikaa ystävien kanssa ja samalla pääsee erilaisiin illallis- ja aamiaispöytiin ja saattaa siinä sivussa inspiroitua niistä. Ihan paras, raikas kesä. (Teksti jatkuu kuvien jälkeen)
Tosin, ei se kesä herkkua ihan koko ajan ollut. Välillä ikävä puolison luo vaivasi tosi paljon, ja meinasinkin pakata laukkuni useamman kerran kesän aikana ja lentää takaisin aiemmin. Jos ystäväni häät eivät olisi olleet elokuun lopulla, niin olisin varmaan lähtenytkin. Suomessa ollessani minua huoletti erityisesti se, että meidän Abu Dhabin kodissa huomattiin vesivahinko ihan kesän alussa ja mieheni piti hoitaa tätä asiaa yksin. Kylpyhuoneen katosta valui vettä ja katon maali kesi pois. Lyhyesti kerrottuna koko rumba asian kanssa kesti sen reilun kaksi kuukautta. Huoltomiehet lupasivat korjata, mutta eivät tulleet. Lupasivat uudelleen, eivät taaskaan tulleet. Katto meni homeeseen, uhkasimme muuttaa pois. Huoltomiehet lupasivat taas tulla, eivät tulleet. Mietin, kenelle täällä pitää huutaa tai maksaa, jotta homma toimii. Lämmintä vettä ei tullut koko kesänä. Lopulta tuli kuitenkin se päivä, kun joku ihan oikea korjaaja saapui. Vanha katto poistettiin, putket korjattiin ja uusi katto tehtiin tilalle. Viikko korjaamisen jälkeen meiltä hajosi toinen ilmastointilaite, jonka hajoamisen seurauksena katto vuosi taas vettä. Se korjattiin onneksi nopeasti, mutta nyt toinen ilmastointilaitteemme on vähän heikohkonlainen ja kylpyhuoneen katossa näkyy taas halkeama, joka vaikuttaa kostealta. Mä olen jo ihan zen tämän asian kanssa, kun ei näiltä voi välttyäkään.
Olen ollut täällä nyt melkein kolme viikkoa, ja Suomeen saapui kuulemma syksy heti lähtöni jälkeen. Lensin tällä kertaa Istanbulin kautta ja kaikki meni oikein hyvin. Istanbul - Abu Dhabi välille sain viereeni koneessa saudi-arabialaisen miehen. Olen ennenkin tavannut lennoilla kivoja ihmisiä, mutta nyt oli ihan poikkeuksellisen mukavaa matkaseuraa. Hän kertoi omasta elämästään Saudeissa, opiskelustaan ja työstään ulkomailla ja perheestään (hänellä on meksikolainen vaimo ja kaksi lasta). Voitteko kuvitella, että heidän perheessä puhutaan lapsien kanssa neljää kieltä; arabiaa, espanjaa, koreaa (ovat asuneet vaimonsa kanssa ennen Etelä-Koreassa) ja englantia. Aikamoinen kombo! Juttelimme politiikasta, uskonnoista (jep,ei pysytty ihan kevyissä aiheissa) ja vaikka mistä, sain kysellä mitä nyt mieleeni tuli. Kävi vielä siten hassusti, että tiedämme yhden saman ihmisen. Maailma on pieni! Lennon laskeuduttua sanoimme heipat ja toivotimme toisillemme onnellista loppuelämää. Kiiruhdin noutamaan matkalaukkujani ja hän jäi odottamaan jatkolentoaan.
Abu Dhabin lentokentällä minua vastassa oli tutun näköinen mies punainen ruusu kädessään. Väkijoukon paljoudesta huolimatta näin heti, että tuo tuolla on minun. Olimme lähes kolme kuukautta eri maissa, ja vaikka olen edelleen sitä mieltä, että pariskunnan osapuolien on hyvä olla välillä myös erillään, oli tuo kolme kuukautta jo ehkä vähän liian pitkä aika. Vitsailin, että meidän pitäisi käydä muutamilla treffeillä, ennen kuin aletaan nukkua samassa sängyssä.
Arki alkoi melkein heti. Kotoilun lisäksi olen nähnyt täällä asuvia ystäviäni ja jatkanut uimista, sekä katsoin yhden tosi hyvän sarjan, Handmaid’s Talen. Suomi-koulu alkaa ensi viikolla ja opettajan hommat siellä jatkuvat ja sitten onkin pian jo joulu. On tämä kahden maan välillä eläminen aikamoista kaksoiselämää, ei siitä pääse mihinkään. Aika menee niin nopeasti, että huh.
