Kuulumisia ja joulusuunnitelmia

Heippa!

Tänne kuuluu oikein hyvää. Tai siis ei mitään erikoista, tätä ihan perusarkea. Meillä taitaa olla jo talvi aluillaan täällä Abu Dhabissa, ilmat ovat viilenneet oikein mukavasti. Taisitte jo tietääkin sen, että ei ne lämpötilat täällä silti kovin alas laske vaikka talvi olisikin. Tänään lämpötila on korkeimmillaan +30 ja illalla on mukavat +25 kevyen viileän tuulen kera. Nyt jos koskaan täällä on täydellinen sää.

Olin jo aiemmin varannut lennon Suomeen marraskuun lopulle, sitä onkin odotettu koko syksy. Viime viikonloppuna saimme vihdoin päätettyä suunnitelmat myös joulun suhteen. Alunperin minun piti mennä Ranskaan anoppilaan vanhempieni kanssa, mutta koska monista asioista tuli niin kovasti säätämistä, päätimme että vanhempani pysyvät Suomessa. Olisin halunnut olla joulun Suomessa ja lentää vasta myöhemmin Ranskaan, mutta logistisesti minun on järkevää lentää Pariisiin silloin kun miehenikin on siellä, pääsemme siten yhdessä jatkamaan matkaa kohti Poitiersin kaupunkia. Vaikka tässä asiassa jouduinkin luopumaan haaveistani perheeni kanssa vietetystä joulusta, en voi olla myöntämättä, että tämä on ehdottomasti helpompi ratkaisu: minun ei tarvitse seilata Pariisin metrossa yksin (kielitaidottomana) ison matkalaukkuni kanssa. Ehkä voisimme vihdoin olla joulun Suomessa vaikka ensi vuonna.. Samojen ongelmien kanssa painii varmaan myös moni muu ulkosuomalainen / ulkomaalaisen puolison omaava.

Lento Suomeen on parin viikon päästä, joten matkalaukun sisällön suunnittelu on ihan hyvä aloittaa jo nyt. Melkein kaikki talvivaatteeni ovat vanhempieni vintillä, joten varsinaista matkustustakin varten täytyy vähän miettiä mitä pukee päälleen… Selviänkö syystakki päällä ja pipo päässä Poriin asti. Pitääkin seurata tarkemmin Suomen sääennusteita. Ja sitten sen jälkeen alkaakin pohdinta, että mitä pukea päälleen Ranskaan mentäessä, viime jouluna siellä oli +15 astetta, joten talvitakki on liikaa, mutta syystakki voi jonain päivinä olla kuitenkin vähän liian vähän. Kieltämättä Abu Dhabi on helppo paikka asua vaatetuksen kannalta.

Siinä oli vähän omia kuulumisiani, mutta mitä teille kuuluu? Huomaan että täällä on käynyt viimeaikoina aika paljon uusia lukijoita, kiva että olette löytäneet tienne tänne sivuilleni! Voitte halutessanne seurata minua myös Instagrammissa (@yourstrulyannaablog), olen siellä vähän aktiivisempi kuin täällä blogin puolella.

Mukavaa ja leppoista alkavaa viikkoa :)

I left a piece of my heart to France

Siinä missä ikävöin Suomea ja entistä kotiamme usein, ikävöin paljon myös Ranskaa. Nuorempana en koskaan haaveillut Pariisiin matkustamisesta, enkä nähnyt Ranskaa muutenkaan erityisen hohdokkaana maana. Kun sitten päädyinkin yksiin ranskalaisen miehen kanssa, tämä asia alkoi vähän muuttua. Viime keväänä matkustin Ranskaan ensimmäistä kertaa ja rakastuin koko paikkaan aivan täysin. Sain matkaltamme aivan ihania muistoja, jotka ilahduttavat mieltäni aina kun niihin palaan. 

I’m missing Finland and our previous home quite often, but now I have started to miss France too. When I was younger I never wanted to travel to Paris and I didn’t see France in any special light. Then I found my Frenchman and little by little I started to be interested in France. Last spring I traveled to France for the first time, and it was love at first sight. I got so many lovely memories which still bring a smile to my face.

Ranskajutut 4 - juhlan aika

Kun ystävät tai perhe kokoontuu tai tilanne on jotenkin juhlallinen, tarjotaan aluksi samppanjaa tai muunlainen aperól, esimerkiksi valkoviiniä ja cassis likööriä, martini, pastista tai jotain muuta, you name it. Juoman lisäksi tarjolla on todennäköisesti pähkinöitä tai keksejä. Alkupalana saattaa olla foie grasta (hanhenmaksaa) ja vaaleaa leipää, uunissa tehtyjä etanoita, ostereita, sammakonreisiä tai pateeta. Pääruokana saattaa olla ankkaa tai lammasta, jotka tuntuvat olevan suuressa suosiossa täällä. Ruuan kanssa juodaan viiniä, mutta lasit ovat kokemukseni mukaan pienempiä ja määrät harkittuja. Ranskassa juomiskulttuuri on erilainen, siellä humaltumisen katsotaan olevan häpeällistä ja tyhmää, eikä alkoholin juomisella koskaan tähdätä humaltumiseen. Pääruoan syömisen jälkeen saatetaan tarjota camembert-juustoa. Jälkiruoaksi aterialla on todennäköisesti jäätelöä tai hedelmiä.

Note: Ranskalainen ei saavu koskaan juhliin ilman tuomisia. Sopivia tuomisia ovat esim. suklaa tai kynttilät. Viiniä en veisi ranskalaiseen kotiin tuliaisena, sillä isäntä saattaa ajatella ettei tulija luota hänen viinivalintoihinsa. Tämä on tosin sovellettava sääntö, kyllä me ollaan monesti viety kavereiden luo viiniä. Mutta jollekin tuntemattomammalle en veisi viiniä. Kukkien viemisessä kannattaa myös olla tarkka. Olisin viime keväänä halunnut viedä anopille punaisia kukkia. Tässä minua ohjeistettiin niin, että sukulaisille ja ystäville voisi viedä vaikka oransseja, keltaisia tai vihreitä kukkia, mutta ei punaisia tai valkoisia, sillä ne ovat rakastavaisten värit. Minulle ihan suoraan sanottiin, että jos vien punaisia kukkia jollekin, niin se voidaan tulkita väärin ja joku saattaa loukkaantua (esimerkiksi kukkien saajan puoliso). Okei, tämä oli mielenkiintoista.

Jouluun liittyviä ranskalaisia tapoja ja asioita:

Mitä jouluun tulee, niin ranskassa sitä vietetään hillitysti. Joulun ympärillä ei pyöri samanlaista hypetystä kuin Suomessa. Ihmiset saattavat koristella pihaansa tai taloaan, tai sitten eivät. Pihavalot olivat näkemäni mukaan melko harvassa, mutta näin kyllä aika hurjia ylilyöntejäkin. Jouluvalot eivät selvästi ole ranskalaiset, jolleivät ne ole värikkäät ja vilku vähintään niin, että joku saa epilepsiakohtauksen. Oikeasti, värittömiä tavallisia - ei välkkyviä valoja en nähnyt missään.

Kotona saatetaan koota esille pienoismalli, missä on Maria, Joosef, talli ja sen eläimet sekä itämaantietäjät. Jouluaattona seimeen pistetään Jeesus-lapsi. Tämä traditio tuli itselleni vähän yllätyksenä, sillä ranskalaiset (ainakaan he jotka tunnen) eivät ole mitenkään uskonnollisia. Talon parvekkeelle, ikkunalaudalle tai jollekin näkyvälle paikalle saatetaan kiinnittää joulupukkilelu, joka näyttää siltä kuin joulupukki yrittäisi kiivetä sisälle. Näitä näkyi aika paljon, ihan nyrkin kokoisista aikuisen miehen kokoisiin versioihin. Tämä joulupukkitraditio oli hauska, sillä en ennen tiennyt tästä tavasta.

Jouluna ranskalaisesta ruokapöydästä saattaa löytyä esimerkiksi, hanhenmaksaa, ostereita, graavilohta, helmikanaa, kastanjoita, lammasta ja valkoista makkaraa. Jälkiruokana on jouluhalko, Bûche de Nöel. Jouluhalko on kääretorttu, joka on kuorrutettu ja koristeltu. 

Joulun ja uuden vuoden aikaan konditorioihin alkaa ilmestyä voitaikinasta tehtyjä kakkuja, jotka myydään pahvisen kruunun kanssa. Kakku on nimeltään Galette des Rois, kuninkaiden kakku. Kakun sisälle on leivottu jokin pieni posliininen esine, esimerkiksi sarjakuvahahmo. Kun kakku perheen kesken syödään, hän joka löytää tämä “kakkuun piilotetun kiven” saa kruunun ja saa olla kuningas. Tämä traditio liittyy itämaantietäjiin.

Ajattelin, että myöhemmin kirjoittelisin myös ranskalaisistä häätraditioista, sillä niihin pitää itsekin vähän perehtyä nyt kun hääjuhlamme on suunnitteilla :)

Ranskajutut 3 - ranskalainen koti ja arki

Ransjajutut-postaussarjani jäi ihan kesken, vaikka olin kirjoittanut ne jo valmiiksi etukäteen. Tässä postauksessa kerron vähän ranskalaisista kodeista ja ranskalaisesta arjesta. Muistutan edelleen, että nämä ovat pitkälti omien kokemusteni perusteella kirjoitettuja juttuja, joku muu voi kokea ja nähdä aivan eri tyylillä nämä asiat.

Olen nähnyt aika monia ranskalaisia koteja, kaikki melko erilaisia. Joitain yhteneväisyyksiä löysin kuitenkin. Lattiat ovat melkein joka paikassa laattaa. Ihmiset käyttävät sisällä kenkiä, ja mattoja käytetään vähän. Sisälämpötila pidetään viileänä. Kaikissa taloissa ei ole lämmitysjärjestelmää, vaan lämmitys saatetaan hoitaa esim. lämpöpuhaltimilla. Vessat ovat kylmiä ja pieniä, niissä ei ole lavuaaria, käsisuihkua saatikka peiliä. Melkein joka kodista kylpyhuoneesta löytyy kylpyamme. Keittiössä on kaasuliesi ja usein keittiö onkin vain ruuan laittamista varten, syöminen tapahtuu ruokailuhuoneessa tai olohuoneessa isomman pöydän ääressä. Ranskassa näkemäni talot ovat sokkeloisia, tässä täytyy sanoa että suomalaiset talot ovat jotenkin käytännöllisempiä. Illan tullen talon ikkunaverhot suljetaan, kaukosäätimen napsaisulla ikkunoiden eteen laskeutuvat metalliset/muoviset suojat. Tämä on sellainen asia mitä ihmettelin tosi paljon kun ensimmäistä kertaa tämän näin. Enpä ole koskaan tullut kysyneeksi, että miksi tälläiset verhot, mutta olen nähnyt näitä monessa paikassa. Sen lisäksi ylemmisssä kerroksissa on tavallisesti puiset ikkunaluukut, jotka suljetaan yöksi.

Ranskalaisten arki on varmasti yhtä monimuotoista kuin meilläkin Suomessa, mutta tässä yksi esimerkki siitä. Perinteisesti työpäivä alkaa 9 aikaan aamulla ja päättyy 18 aikaan illalla, työpäivät voivat venyä paljon pidemmiksikin. Jos perheessä on lapsia, niin lapset (ja usein mieskin, jos hän työskentelee lähialueella) tulee kotiin noin klo 12-14 aikaan lounaalle. Illallinen syödään klo 19-21 välisenä aikana, eli näin suomalaisesta näkökulmasta aika myöhään. Jos matkustaa Ranskaan on hyvä tietää, että ravintolat ovat tavallisesti auki vain ruoka-aikoina (n.12-14 ja n.19-21).

Vaikka Ranskassa on isoja supermarketteja, niin katujen varsilta löytyy myös kivijalkakauppoja, leipomoita, lihakauppoja, juustokauppoja, vihanneskauppoja ym. Ranskalainen syö aamupalallaan mitä todennäköisimmin vaaleaa leipää, croisantin tai patonkia, hilloa, nutellaa, mehua ja teetä tai kahvia. Omaan mieleeni ranskalainen aamupala on liian makea, eikä riitä antamaan energiaa saatikka pitämään nälkää, mutta kummasti vaan moni sillä silti selviää. Kun lapset saapuvat koulusta ja aikuiset töistä, tarjotaan välipalana usein jotain makeaa, keksejä, vanukasta tai hedelmiä. Lounaalla ja tavallisella illallisella on todennäköisesti jotain aika simppeliä, pastaa + kastiketta, salaattia, sosekeittoa, papuja ja kanaa/lihaa. Asia mihin kiinnitin huomiota liittyy aterimiin, nimittäin Suomessa ollaan totuttu siihen, että kun olet syönyt niin asetat aterimesi klo viiteen. Ranskassa ei tätä tapaa ole, vaan siellä aterimet jätetään ihan miten sattuu.

Ranskassa ihmiset ajavat pääosin pienillä autoilla, sillä ne ovat näppäriä ruuhkissa ja kaupunkien kapeilla kujilla. Isompien autojen omistajat saattavat välillä olla aika hukassa, esimerkiksi parkkipaikkaa hakiessa. Ruuhkat ovat kaupungeissa tuttuja, mutta muuten tieliikenne on melko sujuvaa vaikka autoja onkin paljon. Kaupunkien kapeiden kujien, ruuhkien ja taajama-alueiden sujuvien teiden lisäksi maasta löytyy paljon kaupunkien ulkopuolella olevia isoja valtateitä, joiden käyttämisestä maksetaan tietullia. Kun Ranskassa saa ajokortin, niin auton takapuskuriin laitetaan A-tarra josta kanssa-ajajat näkevät, että kyseisen kuski ei ole vielä kovin kokenut liikenteessä. Tarran saa poistaa, kun ajokokemusta on kertynyt 1-2 vuotta. Huomasin, että autoihin saatetaan laittaa rattilukko, jos auto jätetään yöksi vaikka talon ulkopuolelle kadun varteen. Suomessa en ole koskaan rattilukkoja nähnyt.

Aiemmat Ranska-postaukset löytyvät täältä ja täältä.

Mukavaa lauantaita teille, nauttikaa viikonlopusta <3

Ranskajutut 2 - tervehtimiskulttuuri ja käytöstavat

Heippahei!

Ranskajutut-postaussarja jatkuu. Tässä postauksessa kerron kokemuksiani ranskalaisesta tervehtimiskulttuurista ja käytöksestä.

Ranskassa ollessani “bonjour” (“hei” (päivällä)) on varmasti eniten kuulemani sana. Niin tervehditään perheenjäseniä, ystäviä, työkavereita, kaupan kassaa ja työntekijöitä, periaatteessa ihan ketä tahansa. Kadullakin joku saattaa tervehtiä “bonjour” ja odottaa vastausta siihen. Illalla tervehditään “bonsoir” (“hei” (illalla)), ja nukkumaan mennessä sanotaan “bonne nuit”(“hyvää yötä”).

Tervehdyssanojen rinnalta ei tule unohtaa ranskalaisen tervehtimiskulttuurin kultaa, poskipusuja. Klassinen poskipusu muiskaistaan molemmille poskille, vähän kuin ilmaan ei varsinaisesti poskelle. Meillä tosin appi ja anoppi pussaa minua ihan kunnolla poskelle, ei mihinkään ilmaan. Ehkä se on jokin tapa perheenjäsenten kesken. Esimerkkejä tilanteista missä pusut ovat ajankohtaisia: kun olen aamulla herännyt ja tulen aamupalapöytään (pusut kuuluu antaa kaikille, jotka ovat pöydän ääressä), jos joku lähtee pois ja nähdään seuraavaksi esim. huomenna (pusut), kun tapaan uusia ihmisiä esim. kaupassa ja kyseessä on vaikka joku anoppini tuttu (pusut), kun menen illanistujaisiin (pusut) ja kun lähden (pusut). Tänäpäivänä poskipusut kuuluvat käytökseeni siinä missä kättely tai halaaminen, mutta joskus näissä asioissa tapahtuu mokia. Olen nimittäin ollut kerran jos toisenkin tilanteessa, jossa aion halata tai kätellä (ja toinen aikoo antaa poskipusut) ja sitten olenkin päätynyt saamaan pusun esim. silmääni (kyllä, näin on tapahtunut) tai suoraa suulle. Tää on välillä hankala paikka! Näin ranskalaisten tervehtimiskulttuurista hauskan videon menneellä viikolla, tässä linkki siihen. Tykkään itse sekä suomalaisesta että ranskalaisesta tavasta, pusut on mukavia kun niihin tottuu.

Ihmiset eri puolilla Ranskaa toivoo pusuja erilaisia määriä, 1-4 välillä. Tämä kartta havainnollistaa sitä, kuinka monta pusua on sopiva määrä milläkin alueella Ranskassa. Kaavio on lainattu Le Monden sivuilta.

Tervehtimiskulttuurista päästään seuraavaan käsiteltävään asiaan, eli käytökseen. Kokemukseni mukaan ranskalaiset arvostavat hyvää käytöstä, ja odottavat sitä niin aikuisilta, kuin jo aika pieniltä lapsiltakin.

-Olen huomannut, että ruokapöydässä ranskalaiset syövät kauniisti ja keskustelevat paljon. Volyymi saattaa nousta, mutta käytös on kuitenkin hyvää ja hillittyä. Puheenvuoro annetaan muillekin, ei olla vain itse äänessä.

-Humalaista käytöstä paheksutaan, alkoholia käytetään kohtuudella.

-Arkielämässä miehet avaavat ovet, kantavat kauppakassit ja auttavat takin päälle, jos ranskalainen näkee jonkun kantavan painavia asioita tms. hän tarjoaa apuaan.

-Tietynlainen kunnioitus vallitsee sekä puolisoiden, että lapsien ja vanhempien välillä.

-Ranskalainen kiittää pienimmästäkin asiasta (merci) ja pyytää kauniisti (s’il vous plaît), kun jotain tarvitsee. Mies kuvasi tätä asiaa sanomalla, että ranskalaiset käyttäytyvät  “ylikohteliaasti”.

-Ranskalainen odottaa, että liikenteessä kaikki noudattavat kohteliaisuussääntöjä liikennesääntöjen lisäksi. Jos joku ei näin tee, niin ranskalainen saattaa hermostua. Tämän jälkeen luvassa on ärräpäitä ja on mahdollista nähdä hänen tekevän erilaisia vilkkaita käden heilautuksia “menetkös siitä??!!”, “mitävit”, “ohc’moooon!”.

Nämä hyvään käytökseen liittyvät asiat ovat tietysti tuttuja meille suomalaisillekin, mutta ranskalaiset tuntuvat pitävän niitä vielä paljon tärkeämpinä.

Jos teillä on kommentteja näihin asioihin, niin feel free to comment.

Ranskajutut 1

En voi väittää olevani mikään ranskaexpertti, mutta ajattelin että omien kokemuksieni kautta voisin vähän esitellä ranskalaista elämäntapaa, tapoja ja muita asioita joihin olen kiinnittänyt huomiota. Olen ollut Ranskassa kahdesti ja viettänyt nämä ajat aina ranskalaisissa kodeissa, eri kaupungeissa. Välillä eteen on tullut tilanteita, joissa ajattelen että “jaahas, tää on tällänen ranskajuttu, Suomessa asia on eri tavalla..” Nyt on pakko sanoa, että ei näitä asioita voi yleistää jokaiseen ranskalaiseen, vaikka ne ehkä yleistävässä muodossa tässä postaussarjassa onkin kirjoitettu. Painotan, että teksti on koottu omista kokemuksistani ja asioista, joista olen ranskalaisten kanssa keskustellut. Kommenttiboksiin voit kertoa omia kokemuksiasi tai näkemyksiäsi ranskajuttuihin liittyen.

Mitä ihmisille tulee mieleen Ranskasta? Minulle tulee mieleen Eiffel-torni, Notre-Dame (Disney leffa Notre-Damen kellonsoittaja), patongit, viini, samppanja (Champagne), hyvä ruoka, macaron-leivokset ja muotibrändit.

Eiffel-torni.

Aloitetaan faktatiedolla. Ranska on Euroopan suurin maa, pinta-alaltaan 632 833,6 neliökilometriä. Ranskan väkiluku on 65 856 609 (2014) ja eurooppalaisista 13% on ranskalaisia. Ranska on ennen ollut kuningaskunta, mutta nykyisin ns. puolipresidentillinen tasavalta, presidenttinä on tällä hetkellä François Hollande. Valuuttana on euro. Lähde täällä.

Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Rakkauden ja valon kaupungiksikin tituleerattu Pariisi sisältää rykelmän historiallisia monumentteja, kauniita & vanhoja kerrostaloja (ja myös ei niin kauniita kerrostaloja), teitä, asfalttia, puistoja, metroverkoston ja tietenkin ison määrän ihmisiä (ja paljon muuta!). Pariisista löytyy mm. Eiffel-torni, Notre-Dame, Luxemburgin puutarha (Jardin du Luxemburg, oma henkilökohtainen suosikkini), Sacré Coeur basilika, Seine-joki ja Louvren taidemuseo. Versaillesin palatsi sijaitsee 20 km päässä Pariisista, kirjoittelinkin siitä tänne jo pienen pätkän aiemmin. Ranska on iso maa, josta löytyy paljon nähtävää Pariisin ulkopuoleltakin. Itse haluaisin vielä nähdä ainakin Alpit, viinin tuottoalueet, Ranskan Rivieran..ja paljon muuta!

Luxemburgin puutarha.

Ranskassa maasto on aika vaihtelevaa, korkeuserot saattavat olla suuriakin. On tasaisia alueita, mutta paljon myös mäkiä ja isoja kukkuloita. Pariisin ulkopuolella on paljon metsiä, ja ranskassa metsästetään jonkin verran (peuroja, villisikoja ja muuta riistaa). Puusto koostuu pääasiassa lehtipuista, mutta etelässä on nahkealehtisempääkin kasvustoa. Maassa, sekä puiden runkoja pitkin kiipeilevät vehreyttä tuovat köynnökset, jotka ainakin näyttävät ihan muratilta (en ole varma onko todella murattia, mutta sitä on kaikkialla!). Ajoimme toukokuussa pienen metsän läpi, ja minusta siellä oli lähes satumaisen vihreää. Vaikka Suomessakin metsät ovat vihreitä ja vehreitä kesällä, niin mielestäni vihreys oli täällä niin huomattavaa. Nyt joulukuussa lehtipuut olivat lähes paljaita, mutta vihreät köynnökset niissä olivat edelleen. Ranskasta löytyy paljon vaihtelevia maisemia, suurkaupunkeja, maaseutua, teollisuusalueita, viinin tuottoalueita, hiekkarantoja, metsiä sekä Alppien vuoristo (korkein huippu on Mont Blanc, 4 810 m) Lähde täällä.

Tätä et ehkä tiennyt, mutta Ranskaan kuuluu myös merentakaisia alueita, muun muassa paratiisisaaret Bora Bora ja Tahiti. Ah, tuollaiseen paikkaan kun joskus pääsisi!

Bora-Boran saari. Kuva otettu Tripadvisorin sivuilta.

Myöhemmin kirjoittelen ainakin tervehtimiskulttuurista, taloista, ranskalaisesta arjesta ja juhlapäiviin liittyvistä traditioista.

Kirjoittelun sijaan aion tänään suunnata pihalle, sillä Amsterdamissa on tänään kaunis ilma. Kirkas sää piristää ihan hirveästi, kun koko viikon on satanut ja myrskynnyt.

Palataan!

Matka Amsterdamiin

Nousimme aikaisin eilen aamulla ja valmistauduimme lähtöön. Aamulla anoppi toivotti onnea matkaan, ja mietin että niimpä, sitä tarvitaan. Auto ei käynnistynytkään, ei vaikka miten yritimme. Pääsimme kuitenkin juna-asemalle St. Remyyn, sieltä matkasimme Pariisiin juna-asemalle (en muista mille niistä..). Juna-asemalla seikkailu oli juttu kerrakseen.. menimme läpi yhden turvatarkastuksen ja olimme nousta väärään junaan, lopulta kuitenkin löysimme tiemme oikeaan Thalys-pikajunaan.

Juna-asemalla oli silmiinpistävän paljon turvallisuudesta vastaavia ihmisiä, poliiseja, sotilaita, vartijoita ja muita. Ennen junaan pääsyä kaikki laukut pistettiin läpivalaisuun. Tämä kaikki turvallisuuden tarkkailu ei ole todellakaan ihan tuulesta temmattua varovaisuutta, samassa junassa tapahtui muutama kuukausi sitten nimittäin ikävä välikohtaus. Mies oli tullut junaan ryynnäkkökiväärin kanssa ja avannut tulen. Loppuen lopuksi ketään ei kuollut, sillä kolme amerikkalaista lomalla ollutta nuorta sotilasta huomasivat tilanteen ja saivat taltutettua miehen (mikä mäihä että näin kävi). Heille myönnettiin urhoollisusmitalitkin myöhemmin. 

Meille tuli iloisena yllätyksenä, että paikkamme ovat junan ykkösluokassa. Junamatkan sai siis suorittaa mukavassa istuimmessa istuen ja maisemia katsellen, matkaan sisältyi myös ihan kunnon lounas. Tämä kaikki tuli kuin tilauksesta, aamupala on aina sen verran kevyt täällä että alkoi olla nälkä. Kiisimme 300km/h läpi Ranskan, Belgian ja Alankomaiden, matka kesti yhteensä noin neljä tuntia. Amsterdamiin saapuessammme suuntasimme asunnolle,joka oli vuokrattu käyttöömme täällä olomme ajaksi. Paikka on ihan ok ja sijaitsee Jordaanin alueella. 

Myöhemmin juttua siitä, millainen ensituntuma Amsterdamiin on saatu.

Versailles

Ajoimme eräänä aamuna Versaillesiin. Ennakko-odotukseni oli valtava palatsi kauniine puutarhoineen, kullan ja kristallikruunujen kimallusta. Etukäteeen vielä puhuttiin siitä, miten mittava paikka koko miljöö on, entisillä hallitsijoilla on ollut tilaa temmeltää. En osannut etukäteen yhtään arvata, että näin lauantaina siellä saattaa olla joku muukin.. Koko palatsin edessä oleva aukio oli nimittäin aivan täynnä turisteja. Ostimme liput ja siirryimme jonottamaan. Jonon pituus oli useamman sata metriä. Kirosin koko ideaa saapua tänne, oli kylmä ja näytti siltä, että seuraavaksi tulee myös vettä. Jaksoimme kuitenkin eväiden voimalla seisoa siellä viimassa lähes pari tuntia ja lopulta pääsimme sisälle. 

Palatsiin sisälle päästyämme menimme katsomaan Roayal Chapelia, joka oli suorastaan jumalallisen näköinen paikka. Vaaleaa kiveä, kauniit maalaukset ja hyvin ylevä tunnelma. 

Seuraavaksi menimme katsomaan "The King is dead" näyttelyä, missä esiteltiin Ranskan kuninkaan Louis XIVn kuolemaan ja hautajaisjärjestelyihin liittyviä asioita.

Jatkoimme katsomaan videoita palatsin historiasta. Palatsi on alunperin ollut vain tarkoitettu kuninkaallisten ym. "metsästysmajaksi", mutta sitten sitä alettiin kehittää osanen kerrallaan ja loppuen lopulta siitä tuli Ranskan kuninkaan koti. Myös Versaillesin puutarhoista oli tehty oma videonsa. 

Kierros jatkui läpi palatsin, kauniita, koristeellisia huoneita toisensa perään. Sitten tuli peilisalin (The hall of Mirrors), kuninkaan makuukamarin ja kuningattaren huoneen vuoro. Näistä kaunein oli peilisali, mutta mielenkiintoisin oli kuningatteren huone. 

Kuningattaren huone Versaillesin palatsissa. 

Kuulin oppaan kertovan, että tämä huone on ollut aina kuningattaren käytössä. Viimeinen huonetta käyttänyt kuningatar on ollut Marie-Antoinette, ja huone on sisustettu hänen mieltymystensä mukaan. Marie-Antoinette oli Ranskan kuningas Ludvig XVIn puoliso, ja hänet mestattiin Ranskan vallankumouksen yhteydessä 16.10.1793. Ranskan kuninkaallisilla on edelleen elossa olevia jälkeläisiä, mutta kuningaskunta Ranska ei ole ollut enää aikoihin. 

Vaikka aamun viima ja odottelu harmittikin, olin todella tyytyväinen että kiersimme palatsin läpi ja pääsimme näkemään kaiken mitä näimme. Suunnitelmana on tulla paremmalla säällä tutustumaan myös puutarhoihin..joskus tulevaisuudessa sitten.

Uudenvuoden juhlintaa

Viimeiset päivät Ranskassa menivät nopeasti. Yhtenä iltana oltiin ystävien luona syömässä raclettea ja myöhemmin lähes samalla porukalla kokoonnuimme juhlistamaan uudenvuodenaattoa. Uudenvuoden yönä klo 00.00 tajusin, että nyt todella ollaan muualla kuin kotona, valtava koti-ikävähän siitä seurasi. Vaikka arvostankin kovasti tätä mahdollisuutta nähdä maailmaa ja kokea uusia asioita rakkaan ihmisen kanssa, siitä maksettava hinta (ja nyt en puhu euroista) on aika kova. Mutta palataan siihen uuteenvuoteen ja sen juhlimiseen. Poitiersissa ei ilotulitusta järjestetty, eikä ranskalaiset kuulemma ole kovin kiinnostuneita uudenvuoden viettämisestä. Silloin tavataan ystäviä ja kokoonnutaan syömään, mutta sen ihmeellisempi juhlapäivä se ei juuri ole. Kuten Suomessakin, perheen ja ystävien kesken toivotellaan hyvää uutta vuotta, "Bonne Année". Itselleni uudenvuodenaatto on aina ollut kiva päivä, jolloin kuuluu juhlia ja ylläpitää erilaisia traditioita. Pidän ilotulitteista, mutta mitään ihan valtavan suureellista näytöstä en kaipaa. Oli mukavaa, kun perheenjäsenet ja ystävät laittoivat kuvia ja videoita Suomessa näkemistään ilotulituksista.

Illan isäntapari oli tehnyt meille maittavia alkupaloja ja hienon illallisen.

Jos tätä lukee joku ulkosuomalainen, niin miten asuinmaassasi juhlistetaan uuden vuoden alkamista? Näin kuvia Emiraattien ilotulituksesta, se oli aika huikea. Sydneyn ilotulituksesta näin videon, se taisikin olla mittavin tulitus tänä vuonna(?) Kerroin ranskalaisille, että olen Suomessa viettänyt uuttavuotta nähden ystäviä, syöden nakkeja ja perunasalaattia, juoden kuohuviiniä. Myös tinaa on valettu, raketteja ammuttu tai vähintään käyty jokirannassa niitä katsomassa. Tämäkään ei tietysti koko totuus ole, vaan ainoastaan kokemus siitä, miten itse olen uutta vuotta ystävieni kanssa juhlinut.

Tommy the cat

On New Year's Eve we were having a dinner at our friend's place. There was no fireworks in Poitiers and I got homesick at midnight. People in France are not that interested in celebrating New Year, I was told. I saw a video how they celebrated on New Year's Eve in our future home country, United Arab Emirates. How did you celebrate on New Year's Eve in your country? While living in Finland I have celebrated on New Year's Eve with friends & family, eating hot sausages and potato salad, watching fireworks and drinking sparkling wine.

Date day & double date night

Eilinen vierähti leppoisissa olosuhteissa. Ulkona oli kaunis ilma, ja lounaan jälkeen suuntasimme kävelemään kaupungille. Tarkoituksena oli käydä ainakin Saint-Pierren katedraalissa ja Église Notre-Dame la Granden roomalaiskatolisella kirkolla katomassa jokailtainen “valoshow”. Kävelimme Poitiersin keskustan ihania pieniä katuja, täällä kaikki on kävelymatkan päässä. Nappasimme mukaamme palan flan-kakkua (vähän kuin makea piirakka, jonka sisus on vaniljahyytelöä) ja suklaisen éclair-leivoksen.

Meidän haavekoti. Ranskalaiset kartanotyyliset talot on upeita.

Kuja, joka vie Saint Pierren katedraalin luo.

Saint-Pierre's cathedral 

Saint-Pierren katedraali oli todella kaunis! Se muistutti minusta Pariisin Notre-Damea, mutta oli paljon pienempi kooltaan. Olisimme kovasti halunneet käydä katedraalin sisällä, mutta jostain syystä sinne ei päässyt. Minulla on käynyt vähän huono tuuri näiden historiallisten kohteiden läpikäymisessä! Syksyllä en päässyt Istanbulissa sijaitsevaan Sultan Ahmetin moskeijaan (Blue mosque), sillä ensimmäisellä yrityskerralla se oli syystä tai toisesta kiinni ja toisella kerralla sinne oli kahden tunnin jono (ja ulkona jonossa lämpöasteita +35). Sain nyt kuitenkin Saint Pierren katedraalista kauniita kuvia ulkoa. Tällaisia rakennuksia katsoessa sitä miettii, että ihminen on tämän tehnyt, wau.

Pimeän tullen kävimme katsomassa Église Notre-Dame la Grandea, jonka seinät oli valaistu monivärisiksi.

Notre-Dame la Grande

Tunteja käveltyämme suuntasimme vihdoin ravintola Bistrot du Boucheriin. Kävimme tässä samassa ravintolassa kahdestaan jo kertaalleen, mutta halusimme tulla toistekin ja toimme nyt mieheni veljen vaimoineen tänne.

Illallisen jälkeen suuntasimme elokuviin katsomaan Star Warsia. Elokuvat on Ranskassa usein dubattuja, mutta nyt oli mahdollisuus päästä katsomaan tämä englannin kielellä, ranskan kielisillä tekstityksillä. Olen nähnyt leffan jo kertaalleen, joten samanlaista jännitystä ei ollut enää mukana. Vertailun vuoksi sanoisin, että pidän Finnkinon teattereista enemmän, screenit on suuremmat, penkit parempia, 3d-lasit kuuluu elokuvan hintaan ja kun elokuva loppuu, valot laitetaan heti päälle ja teatterista on helppo poistua. Tämäkin elokuvakokemus oli ihan hyvä, hinta oli halvempi kuin Suomessa 9,8e, meillä oli omat lasit, joten niitä ei tarvinnut vuokrata. Kenelläkään ei ollut teatterissa poppareita tai karkkia, ei siis jatkuvaa rapinaa. Elokuvan loppuessa melkein kaikki jäivät paikoilleen ja huone pysyi pimeänä, hankala poistua, vaikka lattiassa olikin pieniä valoja.

Hotel de Ville, Poitiers. 

Päivä Poitiersin keskustassa

Eilen vietin päivän läppärini kanssa blogitekstejä viilaillen ja kuvia liittäen. Jaoin linkin blogiin Facebookissa illalla, ja huh huh, tähän mennessä yli 2000 blogin avauskertaa. Siis vuorokaudessa. Tuli vähän kyllä yllätyksenä, tuo on nimittäin tosi iso määrä klikkauksia. Vai onkohan kenties meikäläisen porukat vaan klikkailleet kaikkea sataan kertaan. Toivottavasti piditte lukemastanne! Mielelläni luen myös kommenttejanne, jos sellasia haluatte jättää. Jaoin linkin myös ulkosuomalaisten fb-sivuilla, ja sitä kautta päädyin myös lukemaan muiden ulkosuomalaisten blogeja. Löysinkin paljon sellaisia blogeja, joihin en aiemmin ollut törmännyt. Aion todella perehtyä niihin lisää, kunhan vain pääsemme Ranskasta Amsterdamiin.

Tänään kävimme kävelemässä Poitiersin keskustassa, sillä reissulla vierähtikin melkein kuutisen tuntia. Kävin Sephorassa hypistelemässä kaikkea ihanaa, ja ostinkin itselleni ripsarin jota olen jo jonkin aikaa himoinnut (Benefitin They’re real) ja suteja luomiväreille. Sain nimittäin anopilta joululahjaksi Urban Decayn Naked 2 meikkipaletin, ja sitä olen innoissani jo testaillut.

Paikallinen postikonttori

Täällä on paljon kaikkia pieniä vaatekauppoja, joita ei tietääkseni Suomessa ole. Mieli tekisi ostaa vaatteita, mutta ei vaan voi, kun matkalaukku on jo nyt ihan ääriään myöten täynnä. Zarassa eräs vaalea neuletakki karvavuorineen suorastaan huusi nimeäni, mutta se ei olisi kovin järkevä ostos ajatellen tulevan kotimaan lämpötiloja.. Koko syksyn olen joutunut toppuuttelemaan itseäni ostosten suhteen, ja sama meno jatkuu edelleen. Odotan innolla sitä, että pääsen Abu Dhabissa ostamaan itselleni paikalliseen ilmastoon (ja kulttuuriin) sopivia vaatteita.

Mieheni ystävät liittyivät seuraamme, ja kävimme koko porukalla syömässä paikallisessa Chez Michel bar & restaurantissa. Sain vinkkiä, että sieltä saa hyviä hampurilaisia, joten niitä sitten tilattiin. Herkullista! Olen saanut yhtä hyviä hampurilaisia ainoastaan Blind Burgerissa Porissa.

                                

Päivä on siis hujahtanut ohi kaupungin keskustaa kierrellessä, syödessä ja istuskellessa, sekä pientä veljenpoikaa viihdyttäessä. Nyt miehet ovat pelaamassa jalkapalloa, ja kuulostaa siltä, että tänne meille on saapunut porukkaa illanistujaisiin. On varmaan aika kipittää rappuset alakertaan, heitellä poskipusuja joka suuntaan, ja selvittää puhuuko kukaan sanaakaan englantia.

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette saapuneet blogiini lueskelemaan.

Tulkaa uudelleenkin :)