Koti kotoinen

Muutimme tähän kotiimme muutaman hotellissa asutun kuukauden jälkeen huhtikuun lopulla, ja vaikka tavarat löysivät paikkansa nopeasti, tuntui tämä niin väliaikaiselta, että emme saaneet tauluja seinille.

Kesällä Suomessa - ja toisten nurkissa ollessani päätin, että jahka pääsen takaisin omaan kotiini, niin paikat tauluille on päätettävä ja verhotkin oli aika saada tankoihin, vaikka verhottomuuteenkin oli ehtinyt jo hyvin tottua. Näinpä sitten vietimme yhden päivän taulun paikkoja mittaillen ja laskeskellen, ja saimme vihdoin taulumme ja peilimme seinille sekä verhot ikkunoihin. Tai siis katsoimme paikat ruuveille, mutta meidän piti soittaa huoltoyhtiön miehet poraamaan reiät seiniin. Samana päivänä saapui kaksi miestä poraamaan reikiä. Ruuvinlaittajista toinen oli selvästi mestari ja toinen oppipoika. Mestari käytti porakonetta, ja oppipoika ojensi ruuveja. Huoltoyhtiön miesten kanssa on kyllä niin mielenkiintoista keskustella, kun he puhuu englantia vähän niin ja näin, tai ainakin puhuvat sitä niin vahvasti murtaen intian / jonkun muun maan aksentilla, että nytkin vaikka puhuimme monesti, olin aika pihalla siitä, mitä olimme puhuneet.. Keskustelu menee suurinpiirtein näin “Madam.. --- -- -- --- -- “  “I´m sorry, what?” “OK” “Ok, Madam?” “OK.” No mutta, taulut saatiin seinille ja Euroopan kartasta vähän esittelin myös että mistä päin olemme kotoisin ja mietittiin sitten, missä kohtaa Intia ja Pakistan olisivat, jos karttamme jatkuisi taulun reunojen yli.

Nyt jälkikäteen ajateltuna on vaikea ymmärtää, miksi emme tehneet tätä sisustuksen valmiimmaksi saattamista jo heti muutettuamme, sillä kotoisuus tässä asunnossa nousi kohisten. Ystäväni mietiskeli, että ehkä olen nyt sitten hyväksynyt täällä olon ja pysymisen, kun pystyin tekemään kodista oikeasti kodin. Tämä ajatus on varmasti oikeilla jäljillä.

Kemikaalien karsimista

Viime vuosien aikana erilaisista kemikaaleista ja niiden vaikutuksista on alettu puhua enemmän. Kemikaaleilta ei oikein pääse karkuunkaan, kun niitä on ihan kaikkialla; ilmassa, ruuassa, vedessä, kosmetiikassa, kodinhoitotuotteissa, huonekaluissa.. kaikkialla. En ole menettänyt yöuniani näiden asioiden takia, mutta olen silti jonkin verran miettinyt, miten omaa kemikaalikuormaansa voisi vähentää. Omalla kohdallani olen tehnyt sellaisen rajauksen, että yritän ostaa luomuruokaa aina kun voin ja hankkiutua eroon kaikkein pahimmista siivousmyrkyistä. Olen myös vaihtanut ihonhoitotuotteeni luomuversioihin, mutta suurin osa meikeistäni on edelleen ihan niitä ihan tavallisia, ei-luomuja.

Kävin reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa paikallisessa luomukaupassa, Organic Foods and Caféssa Nation Towerissa. Ensimmäisellä kerralla mukaani tarttui mausteita, maustekastikkeita, hedelmiä, pastaa, riisiä ja tuotteita kodinhoitoon. Luomukaupassa on myös oma lihatiski (valikoima vaihtelee päivästä riippuen), mistä saa ainakin kanaa, lammasta, nautaa ja jopa possua. Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut lihaa, sillä olin jo etukäteen suunnitellut tulevien päivien syömisiä ja lista oli kasvispainotteinen.

Halusinkin tässä esitellä tässä näitä juttuja mitkä hankin. Tässä Sonett-merkin pyykinpesuneste, Bentley Organic puhdistussuihke sekä keittiöön, että pesuhuoneeseen ja kookosöljy meikin puhdistukseen. Toistaiseksi olen käyttänyt vain näitä puhdistussuihkeita ja kookosöljyä. Mielestäni Sonett-tuotteita saa Suomestakin, joten jos joku osaa kertoa kokemuksiaan niistä (tai mistä tahansa luomusta pyykinpesuaineesta?), niin olen kiitollinen. Käytän ensin tuon aiemman pyykinpesuaineen loppuun ja otan Sonettin käyttööni vasta sitten.

Onko siellä muita, jotka yrittävät vähentää kemikaalikuormaansa?

Pieces of our home

Kotimme alkaa olla aikalailla "valmis". Taulumme eivät vielä tosin ole eksyneet seinille ja ikkunamme ovat verhottomia. Mietin välillä, että pitäisikö verhot jättää jopa hankkimatta, sillä tämä valon määrä on todella hyvä.

Näkymä parvekkeelta avautuu kaupunkiin päin. Olemme sinänsä aitiopaikalla, kun olemme niin korkealla (51. kerros), että muut talot eivät ole näkymän tiellä. Moni kyselikin Suomessa ollessani, että eikö minun tee pahaa olla niin korkealla. Abu Dhabiin saapuessamme kärsein tosiaan korkeanpaikankammosta siinä määrin, että muutamia kertoja korkeaan taloon mennessäni sydämeni hakkasi hississä, ja hissistä poistuessa jouduin ottamaan tukea seinästä. Sittemmin olen vain tottunut siihen, että osa taloista on todella korkeita. Korkein paikka missä olen käynyt, on tuon kuvassa näkyvän korkeimman tornitalon 90. kerros. Nyt kun palasin Suomesta tänne takaisin ja kävin yhtenä iltana parvekkeella, tunsin oloni kyllä kovinkin korkeanpaikankammoiseksi taas, alas ei tehnyt mieli katsoa ollenkaan ja tuli jotenkin todella hutera fiilis. Tämä meni totuttelulla ohi, eikä haittaa elämääni mitenkään. 

Tässä olisi meidän olohuone nykytilassaan. 

Sohvaa valittaessa meillä oli kaksi kriteeriä

1) sen pitää olla vuodesohva, sillä meille saattaa tulla vieraita, jotka nauttisivat varmasti enemmän vuodesohvalla kuin lattialla nukkumisesta

2) sen pitäisi edes jotenkin sopia ympäristöön värimaailmaltaan

Vietimme Ikeassa varmaan useamman tunnin oikeaa sohvaa pohtiessamme, sillä kaikissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Meille valikoitunut sohva oli mieheni valinta käytännöllisyytensä vuoksi. Itse en aluksi pitänyt siitä ollenkaan, koska se näytti sekaiselta miljoonan tyynynsä kanssa, eikä tuntunut mielestäni kovin jykevältä. Nyt mieleni on muuttunut ja tykkäänkin sohvastamme aika paljon. 

Tajusin juuri, että nämä uudet ruokapöydän tuolit ja kirjahyllymme ovat myös miehen valintoja. Minkäköhän takia minä sinne Ikeaan meninkään?:D Tuolit ovat tosi tukevat, jopa painavat. Istuinpehmusteet ovat mielestäni mukavat ja kauniin väriset. Viime viikolla laitoin huopapalat tuolien jalkoihin, ja nyt tuolien siirtelykin onnistuu mukavammin. 

Sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa on lattiasta noin kahden metrin korkeuteen ulottuvat koko seinän levyiset ikkunat. Olohuoneessa ikkunan takana on vielä parveke, mikä estää sen ettei tule sellaista korkeanpaikankammoista oloa ainakaan sohvalla istuessa. Makuuhuoneessa taas ikkuna on aika lähellä sänkyä, ja pudotus alas näkyy suurinpiirtein heti kun silmänsä avaa. 

Olen suunnitellut sängynpäädyn hankkimista, mutta en ole vielä hankkinut sitä. Täällä valkoimaa ei kamalasti ollut, mutta joitain melko sopivia kuitenkin. Jos olisin Suomessa, tekisin sängynpäädyn itse, sillä ymmärtääkseni se ei ole kovinkaan vaikeaa.

Tässä yksi kotimme viherkasveista, palmuvehka. Palmuvehka on suosikkini huonekasveista, sillä se on ainoa kasvi jota en koskaan ole onnistunut tappamaan. Rakkauteni palmuvehkoihin syttyi, kun vuosia sitten hoidin ystäväni palmuvehkaa, kun hän palasi kotikaupunkiinsa kesäksi. Sittemmin olen hankkinut palmuvehkoja ihmisille lahjaksi sekä itselleni kotiin ja työhuoneelle. Työhuoneellani ollutta palmuvehkaa en saanut tänne mukaani, sillä sitä ei voinut kontissa kuljettaa. Annoin kyseisen kasvin entiselle työkaverilleni, ja hän kertoikin että kasvi voi edelleen hyvin. 

Palmuvehkan lisäksi meiltä löytyy myös pari pientä rahapuuta ja yksi nahkealehtinen pieni viherkasvi, jonka nimeä en tiedä. Satunnaisesti nautin myös leikkokukkien tuomasta piristyksestä. Ajattelin hankkia vielä toisen palmuvehkan ja ehkä jonkin muun kasvin, sillä viherkasvit piristävät kodin ilmettä ja itse suorastaan kaipaan sitä, että saan nähdä eläviä kasveja. 

Löytyykös teiltä huonekasveja? Millaisia? Miksi juuri ne kasvit ovat valikoituneet koteihinne?

Here is some pics from our new home. We have a high floor apartment with a great view, one bedroom, one toilet, living room and a kitchen. The size is perfect for us.

Muuttokuulumisia ja terveisiä Suomesta

Melkein kuukausi edellisestä postauksesta… Mutta täällä olen edelleen. Kuukauteen mahtuu muutto, reilu pari viikkoa lomailua Suomessa ja reissu takaisin tänne AD-kotiin.

Näkymä parvekkeeltamme.

Huhtikuun lopulla pääsimme muuttamaan asuntoomme tänne Al Reemin saarelle. Muutto oli aika raskas ja stressaava homma, etenkin kun huolehdin siitä lähestulkoon yksin, eikä pieniltä ongelmiltakaan vältytty. Muuttomiesten lähdettyä asunnossa olin minä ja 61 muuttolaatikkoa ja mattopuukko. Kahdessa päivässä purin laatikot, kokosin sängyn ja järjestelin asunnon muuttokuntoon. Muutama päivä muuton jälkeen asunnossa ilmeni vielä erilaisia putkisto-ongelmia, joita alettiin korjaamaan, kunhan vaan selvitettiin kuka on asiassa maksumiehenä. Nyt meillä on koti. Yksi makuuhuone, yksi vessa, keittiö ja olohuone + kylpyamme ja parveke, juuri sopiva meille kahdelle.

Pakkausmateriaalissa ei oltu säästelty :D

Vain muutama päivä muuton jälkeen suuntasin Suomeen. Olin odottanut matkaa pitkään ja hartaasti, 4,5 kuukautta. Lähdin Abu Dhabista ilman yöunia lähes vuorokauden kestävälle matkalle ja muistutin varmaan enemmän zombieta kuin itseäni. Saavuin Helsinkiin kaatosateen kera ja kastuin litimäräksi Rautatieasema - Kamppi välillä. Vain siskoni tiesi, että saavuin sinä yönä Poriin (tai itseasiassa Ulvilaan), ystäväni ja muu perheeni odotti paluutani vasta viikonloppuna, sillä halusin yllättää niin monta ihmistä kuin mahdollista. Saavuin yöllä 01.00 painavan matkalaukkuni kanssa, kylmissäni ja vettä valuvana. Pääsin ensimmäisenä halaamaan siskoani keskellä pikatietä, kun hän tuli noutamaan minut pysäkiltä <3

Ready for take off?

Seuraavana aamuna ihmettelin, että onko täällä aina näin hiljaista. Ei kuulu muuta kuin lintujen laulu. Asia mitä en ulkomailla oikeasti ollut tajunnut, mutta meillä on kotona kokoaika jotain meteliä, ilmastoinnista tai liikenteestä aiheutuvaa. Siinä vuodesohvalla maatessani mietin, että tämä hiljaisuus on jotain niin upeaa. Vein siskon töihin ja aloitin “yllätys, olen täällä!-projektini”. Ensimmäisenä kurvasin ystäväni luo, jonka tiesin olevan kotona aamulla. Kädet täristen ajoin paikalle. Soitin ovikelloa ja ovi avautui. Ystäväni katsoi minua muutaman sekunnin ja alkoi itkeä. Siinä me sitten yhdessä itkimme ja nauroimme ja itkimme lisää. Välimatka ei ollut viilentänyt välejämme lainkaan, mutta väliimme oli kyllä tullut jotain muuta - nimittäin raskausmaha <3 Ystäväni lasta odotetaan syntyväksi muutaman viikon päästä <3 Tämän yllätyskäynnin jälkeen ajoin kaupunkiin, sillä isäni luuli pian menevänsä lounaalle siskoni kanssa. Siskon sijasta minä kuitenkin ilmestyin isän työpaikalle. Isä oli yllättynyt, iloinen ja hymyilevä :) <3 Pääsin lounaalle Buccoon, mistä olinkin jo haaveillut. Myöhemmin päivällä törmäsin sattumalta ystäviini Puuvillassa, mikä oli aika hauska sattuma, sillä olisin todellisuudessa myöhemmin päivästä yllättänyt heidätkin. Äitini yllättäminen meni vähän pieleen, sillä menin hakemaan äitiä töistä, mutta äiti kävelikin minua kadulla vastaan :D Ajoin autoa ja yritin katsoa toiseen suuntaan, mutta mut oli niin nähty. Ajoimme kotiin ja pääsin halimaan perheemme koiria, joita olin myös ikävöinyt paljon. Olen eläinrakas, ja täällä Abu Dhabissa kaikki koirat mitä näen saavat varmasti rapsutuksia ja “söpöööööö!”-huokauksia, ikävä kyllä koiria näkee täällä todella vähän. Alkuillasta päädyin myös toisen ystäväni oven taa, kun olin ensin selvittänyt hänen aikataulunsa mm. hänen miehensä äidin avulla ja illalla olin vielä yhden ystäväni synttärikemuilla juhlimassa.

Suomilomani alkoi tunteikkaasti, en olisi voinut olla onnellisempi kaikkien ihmisten näkemisestä. Kerron myöhemmin vielä lisää, mitä kaikkea Suomessa tuli tehtyä.

PS. Oli aivan ihanaa, kun Suomessa monet ystävät, tuttavat ja jopa entiset työkaverit kertoivat että lukevat kuulumisiani täältä. Lukijakuntani on melko pieni, mutta tuottaa minulle paljon iloa. Kiitos! :)

Asuntomarkkinoilla

Asuntojen vuokramarkkinat ovat täällä todella hektiset, sillä ihmisten vaihtuvuus on suuri. Koko ajan tulee uusia expatteja ja vanhoja lähtee takaisin kotimaihinsa. Olemme etsineet asuntoa Al Nahyan-alueelta sekä Al Reemin saarelta. Mitä lähempänä se on miehen työpaikkaa, sen parempi. Al Reemin maisemat ovat vertaansa vailla, mutta saarella on monia isoja rakennusprojekteja käynnissä, ja täällä kun rakennetaan läpi yön, se varmasti aiheuttaisi häiriötä. Lisäksi ne paikat mitä olemme Al Reemillä nähneet ovat olleet liian ahtaita, liian kaukana tai yksinkertaisesti vain aivan liian kalliita. Muutama mielenkiintoinen asunto siellä on edelleen katsastamatta ja huomenna listoilla on taas uusia, mitä emme ole nähneet.

Yhden asunnon parvekkeelta näkyy Al Reem saaren City of Lights.

Pääsääntöisesti talot ovat korkeita, vähintään yli 20 kerroksisia jättiläisiä. Huoneistot ovat vaaleita, lattiat ovat kiiltävää laattaa ja asunnossa on useimmiten kaksi vessaa ja kylpyamme. Ilmastointi on välttämättömyys, mutta taloyhtiöstä löytyy usein muitakin hienouksia, kuten oma kuntosali ja uima-allas. Jostain taloista löytyy myös ruokakauppa ja olenpa nähnyt ison ostoskeskuksen, lääkärin vastaanoton ja ravintolankin suoraa asuintalon alakerrassa. Keittiöt ovat pieniä ja melko epäkäytännöllisesti suunniteltuja. Vuokralaisen pitää useimmiten ostaa oma jääkaappi, pakastin, uuni, liesi ja astianpesukone. Monissa asunnoissa on parveke, mutta en oikein tiedä mitä parvekkeella täällä tekee, kun vähintään 6kk ajan on niin kuuma ettei ulkona voi oikein olla. Ikkunasta saattaa näkyä toisen talon seinä, tai kaupungin figuuria, maamerkkejä, meri tai rakennustyömaa.

Vasemmalla näkyy palanen juuri avatusta sairaalasta, Cleveland Clinicistä.

Abu Dhabin vuokra-asuntojen hinnat ovat melkolailla isompia kuin mihin olen Suomessa tottunut, mutta ehkä vastaavaa hintaluokkaa löytyy Helsingin keskustasta? Kaksiosta saa pulittaa about 90 000 AEDtä, eli 22 500e/vuodessa. Jos perheessä on lapsia ja kaivataan enemmän tilaa, asunto voi helposti maksaa yli 160 000 AEDtä eli 40 000e vuodessa. Siis vuodessa, huh. Ihmisillä luotetaan olevan maksukykyä tällaisiin summiin, sillä tavallisesti komennukselle tuleville työntekijöille työnantaja maksaa asumisen. Sitä en tiedä, koskevatko samat hinnat paikallisia. Jos joku ihmettelee sitä, miksi muuttoon ja asuntoon liittyen puhun täällä useammassakin kohtaa hinnoista on se, että näistä ei oikeasti ole missään suomenkielisillä sivuilla infoa, ja olisin ollut itse niin kiitollinen siitä, että olisin voinut lukea tietoa myös niistä hinnoista ihan suomeksikin. Englanniksi tietoa löytyy paljon, mutta omalla äidinkielellä on mukavampaa lukea.

Nyt toivotaan meille asunnon metsästysonnea :) Mukavaa lauantaita!