Talvisia kuvia ja haikeutta aiheuttavia mainoksia

Mulla on sellainen tapa, että kun en tykkää kauhuelokuvista, niin välttelen myös niiden mainoksia netissä, radiota kuunnellessa ja elokuvissakin trailerin pyörähtäessä käyntiin suljen silmät ja korvat ja oon vaan “lalalalalalalalala en kuule lalalalalala!”

No nyt sitten oon löytänyt toisen asian, mitä en vaan kestä ja mitä oikeasti pitää vältellä, nimittäin tunteisiin vetoavat mainokset. Enkä nyt puhu ihan mistä tahansa tunteisiin vetoavista mainoksista, vaan erityisesti tällaisen ulkosuomalaisen, ulkosuomalaisen perheenjäsenen tai ystävän tunteisiin vetoavista mainoksista.

Viimeisen viikon aikana olen useampaan kertaan törmännyt takuuvarmaan “itkutärppiin”, kuten Finnairin joulumainokseen, mikä pyörii ainakin Finnkinoissa ja DHL:n pakettipalvelun radiomainokseen. Ihania mainoksia, mutta en voi sulattaa niitä itkemättä!

Yhtenä päivänä ajoin autolla keskustaan tapaamaan yhtä ystävääni, ja siinä matkalla kuuntelin radio Novaa. Novalta pärähti ekaa kertaa korviini DHL:n mainos Express-paketista, jossa siis Suomessa asuva nainen lähettää koko perheen jouluterveiset ulkomailla asuvalle siskolleen “Skypetetään sit aattona, niin avataan lahja kuitenkin yhdessä”. Siis mietin että pitäiskö pysäyttää auto tien sivuun ja itkeä vaan hetki, mutta en pysähtynyt - vaikka itkin vielä silloin, kun parkkeerasin auton. Tänäkään jouluna en ole kotona, ja kyllä se mua kaihertaa aikalailla. 

Yyteri

Niin ja se Finskin mainos rakkaitaan kotiin odottavista perheenjäsenistä ei ollut yhtään sen helpompi kestettävä (tämä kiusankappale pyörii nyt myös Facessa). Siinä mä olin, odottaen Star Wars Rogue One-leffan alkamista täysin aseista riisuttuna, ja seuraavaksi jo jouduin keskittymään ystävän kanssa keskusteluun etten pillahtaisi itkuun jo alkumetreillä. En tiedä uskallanko mennä elokuviin enää toistamiseen tulevien päivien aikana.

Asiaa ei helpota se, että elely täällä äidin ja isän hoivissa on ollut aivan ihanaa ja rentoa, ja että äiti on aloittanut jo viikko sitten “oi voi, pian sä taas meet”-huokailut. Meidän lähdöstä on kulunut vuosi, ja varmaan tähän samaan vuodenaikaan sijoittuu niin paljon tunteita viime vuodelta, että käyn niitäkin läpi. Seuraavaan Suomen visiittiin on monta monta kuukautta, ja jos keväällä onni potkaisee mua siinä määrin, että pääsisin vihdoin oman alani töihin ja saisin sen työlupani, niin sitten tuolta ei ihan heti tullakaan tänne “kotilomalle”. Sivuutan tämän ajatuksen nyt päästäni täysin, että saan taas itseni koneeseen asti. Onhan aina riski, että jätän vaan menemättä :D

Kallo

On mukavaa mennä tapaamaan perhettä, sukulaisia ja ystäviä Ranskaan, mutta kyllä lähtö silti on vaikeaa. Pitäisi myös pitää mielessä, että Abu Dhabissa mua odottaa taas ihanat ystävät, koti, Suomi-koulu ja sushi.

Tänään vietämme perheen kesken aikaistettua jouluaattoa <3

Kuulumisia ja käyskentelyä Vanhalla Raumalla

Terveisiä Suomesta, täällä kaikki on erittäin hyvin. Olen tehnyt kaikenlaista kivaa ystävieni kanssa, syönyt hyvin ja mm. osallistunut elämäni ekaa kertaa vauvauintiin ja ollut katsomassa partiolaisten soihtukulkuetta. Vähän tavallisesta arjestani poikkeavia juttuja siis. Tosin tämän viimeisen viikonlopun muutamat suunnitelmat vähän muuttuivat, kun ystävieni puolisot ja lapset ovat sairastelleet. Ensi viikolla odotettavissa on mm. joulukonsertti Noormarkun kirkossa tiistaina klo 18.00 (ystäväni Karoliina esiintyy solistina), ja perheemme kesken vietetty jouluaatto, joka jälleen vietetään etuajassa. Perjantaiaamuna aikaisin otan suunnan kohti Helsinkiä ja pyrähdän Kööpenhaminan kautta Pariisiin. Illalla minua vastassa on toivottavasti kaksi onnellista ranskalaismiestä; mieheni ja appiukkoni. Paluu hiekkalaatikolle tapahtuu vasta tammikuun alkupuolella.

Palataanpas nykyaikaan kuitenkin vielä. Olimme jo viikkoja sitten sopineet erään ystäväni kanssa, että menemme tänään Raumalle joulutori-tapahtumaan, ja onneksi meidän suunnitelmamme pysyivät voimassa. Taivas oli harmaa ja ankean sumuinen, mutta se ei meitä haitannut. Raumalla tunnelma oli heti alusta asti ihana, Vanha Rauma on niin kaunis. Mukulakiviset kadut olivat tosin liukkaita, ja heti paikalle saavuttuamme meinasimmekin kaatua yhteen kasaan, mutta onneksi pysyimme pystyssä. Kiertelimme pieniä putiikkeja ja ihastelimme paikan jouluista henkeä.

En voi sanoa tuntevani Raumaa yhtään, joten pyysin kahdelta ystävältäni neuvoa hyvän ruokapaikan löytämiseen. Toinen neuvoi Wanhan Rauman kellariin ja toinen kissakellariin.. Lopulta kävi ilmi, että nämä ovat siis yksi ja sama paikka :D Suositus meni ihan nappiin, söimme todella hyvin: kanttarellikeittoa ja pippuripihviä. Ihanan päivällisen jälkeen suuntasimme takaisin jo hiljenevälle joulutorille. Ystäväni oli kertonut haaveilevansa kauniista kristallilaseista, ja kuinkas ollakaan löysimme juuri haaveita vastaavat lasit eräästä liikkeestä. Paluumatkalla taivas hohti kirkkaanpunaisena.

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Minun Suomeni

"Kukaan ei rakasta Suomea niin kuin ulkosuomalainen", totesi ulkomailla asuva sukulaiseni minulle aiemmin. Tällä kokemuksella minkä vuosi on minulle tuonut, allekirjoitan sen kyllä. En ole koskaan ennen miettinyt Suomea ja suomalaisuutta siinä määrin, mitä menneenä vuonna. Puhun nykyisin Suomesta jatkuvasti ihmisille, opetan suomen kieltä ja suomalaisia asioita ulkosuomalaisille lapsille Suomi-koulussa ja kaipaan milloin mitäkin suomalaista ruokaa/perinnettä tai säätilaa. Itsenäisyyspäivä tuntuu entistä tärkeämmältä ja kotimaa rakkaammalta. Kun mietin Suomea, tulee mieleeni ensimmäisenä upea luonto, koulutus, sosiaaliturva, terveyden- ja sairaanhoito, tasa-arvo, suvaitsevaisuus (trust me, meillä ollaan monien asioiden suhteen hyvinkin suvaitsevia), puhdas ruoka, isänmaan arvostus, jokamiehenoikeudet ja luottamus.

Luonto on Suomessa jotain niin maagista. Meitä ympäröivät meret ja meidän maassamme on järviä, jokia, monia erilaisia puita, laakeaa ja kukkulaisempaa maastoa sekä runsaasti erilaisia eläimiä ja lintuja. Ymmärsin vasta Suomesta muutettuani, miten hienoja elementtejä vesi ja metsät ovat, ja miten tärkeää meidän kaikkien olisi huolehtia niistä. Luonnonvesien lisäksi hanavesi on Suomessa ensiluokkaista, mikä ei ole itsestäänselvyys edes Euroopassa saatika Lähi-Idässä. Vesien ja metsien lisäksi Suomessa ihastuttavat selkeästi toisistaan eroavat vuodenajat. Tyynet kesäiset aamut, valoisat kesäyöt, syksyn ruska ja pimenevät illat, sateet, kirpeät aamut ja hankikanto, natiseva lumi kenkien alla, ojissa soliseva vesi, leskenlehdet ojien varsilla, mudan tuoksu ja nurmikon vihertyminen. Eikä unohdeta niitä upeita luonnonilmiöitä mistä saamme Suomessa nauttia; välkehtivät revontulet jopa etelässä, upeat tähtitaivaat ja tunnelmalliset auringonlaskut. Aika moni tunnistaa mielessään myös sen ilon, mitä kokee silloin kun näkee ensilumen satavan maahan, vaikka samaa tunnetta ei tuntisikaan auton laseja aamulla skrapatessa ;)

Vaikka suomalaiset PISA-tulokset ovat nyt viimepäivinä olleet otsikoissa negatiiviseen sävyyn, on meidän maassamme annettava koulutus myös siitä parhaimmasta päästä. Opettajat ovat ammattitaitoisia, luokkien koot ovat jotenkin hallinnassa, kouluruoka on ilmaista, koulupäivät ovat järkevästi suunniteltuja ja koko järjestelmä pesee varmasti mennen tullen monet muut. Suomessa koulutus on ilmaista jopa yliopistotasolla, mikä jaksaa ihmetyttää monia kansainvälisiä ystäviäni, sillä he ovat maksaneet pitkän pennin omasta koulutuksestaan, eivätkä todellakaan ole nauttineet samanlaisesta opintotukijärjestelmästä mitä meidän maassamme on.

Ja tukijärjestelmästä puheen ollen; on sekin niin hyvä, että tilanteen vaatiessa tukea on saatavilla, sekään kun ei todellakaan ole maailmalla itsestäänselvyys. (Tähän myös maininta äitiyspakkauksesta, joka on saanut ihastusta osakseen myös maailmalla.) Suomalainen tukijärjestelmä on kohahduttanut esimerkiksi keskusteluissa espanjalaisen ystävättäreni kanssa, jonka ystävät Espanjassa kärsivät todella rankasti maassa vallitsevasta nuorisotyöttömyydestä, oikeastaan vailla toivoa paremmasta.

Suomalainen terveyden- ja sairaanhoito on todella hyvää. Suomalaiset lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja kaikki muut hoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat tunnollisia, rautaisia ammattilaisia, jotka todella haluavat auttaa. Esimerkiksi äitiysneuvola ja lastenneuvola ovat asioita, mitkä Suomessa hoidetaan hyvin ja osaavasti, eivätkä nämäkään palvelut ole tässä mittakaavassa (tai esim. ilmaiseksi) tarjolla kovin monessa muussa paikassa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ystävämme meni kesällä Jenkeissä sairaalaan, sillä hänelle iski niin paha mahatauti, että hän kaipasi lisänesteytystä. Kolme tuntia sairaalassa vietettyään ja pari pussia suonensisäisiä liuoksia nauttineen ystävämme sairaalalasku oli n. 5000 dollaria.

Suomalaiset itsessään. Jos suomalainen lupaa, se pitää. Suomalaiseen voi todella luottaa, ja tämän allekirjoittaa myös monien erimaalaisten ihmisten kanssa toimiva mieheni, joka kiittelee suomalaisten kanssa tehtävien sopimusten mutkattomuutta ja avoimuutta (kröhöm, ehkä siksi päätyi myös suomalaisen naisen kanssa naimisiin?). En pidä pinnallisesta small-talk kulttuurista ja katteettomasta hehkutuksesta, joten arvostan suomalaista realismia keskusteluissa. Tästä päästäänkin siihen, että Suomessa asuvat suomalaiset ovat mieleeni, mutta erityisesti ulkosuomalaiset ovat nyt valloittaneet minut. Koen suurta iloa kun olen huomannut, että ulkomailla olevat suomalaiset ovat vähän kuin tiimi. Apua saa ja sitä annetaan ja yhteisöllisyyttä pidetään tärkeänä.

Arvostuksen lisäksi välillä myös nauran suomalaisuudelle ja siten tietysti itselleni. Erityisesti Finnish Nightmares-sarjakuvista löytyy välillä jotain pelottavan tuttua, vaikka karjalaisine juurineni olenkin ehkä vähän epätyypillisen puhelias suomalainen, enkä ihan joka asiassa voi samaistua sarjakuvissa seikkailevaan Mattiin. Olen ylpeä suomalaisuudestani, ja kerron siitä ja Suomesta suurinpiirtein aina kun siihen sattuu tilaisuus.

Kuva Arman Alizadin Facebook sivulta. On hauska :D  

Eläköön Suomi ja suomalaiset!

Kuulumisia ja joulusuunnitelmia

Heippa!

Tänne kuuluu oikein hyvää. Tai siis ei mitään erikoista, tätä ihan perusarkea. Meillä taitaa olla jo talvi aluillaan täällä Abu Dhabissa, ilmat ovat viilenneet oikein mukavasti. Taisitte jo tietääkin sen, että ei ne lämpötilat täällä silti kovin alas laske vaikka talvi olisikin. Tänään lämpötila on korkeimmillaan +30 ja illalla on mukavat +25 kevyen viileän tuulen kera. Nyt jos koskaan täällä on täydellinen sää.

Olin jo aiemmin varannut lennon Suomeen marraskuun lopulle, sitä onkin odotettu koko syksy. Viime viikonloppuna saimme vihdoin päätettyä suunnitelmat myös joulun suhteen. Alunperin minun piti mennä Ranskaan anoppilaan vanhempieni kanssa, mutta koska monista asioista tuli niin kovasti säätämistä, päätimme että vanhempani pysyvät Suomessa. Olisin halunnut olla joulun Suomessa ja lentää vasta myöhemmin Ranskaan, mutta logistisesti minun on järkevää lentää Pariisiin silloin kun miehenikin on siellä, pääsemme siten yhdessä jatkamaan matkaa kohti Poitiersin kaupunkia. Vaikka tässä asiassa jouduinkin luopumaan haaveistani perheeni kanssa vietetystä joulusta, en voi olla myöntämättä, että tämä on ehdottomasti helpompi ratkaisu: minun ei tarvitse seilata Pariisin metrossa yksin (kielitaidottomana) ison matkalaukkuni kanssa. Ehkä voisimme vihdoin olla joulun Suomessa vaikka ensi vuonna.. Samojen ongelmien kanssa painii varmaan myös moni muu ulkosuomalainen / ulkomaalaisen puolison omaava.

Lento Suomeen on parin viikon päästä, joten matkalaukun sisällön suunnittelu on ihan hyvä aloittaa jo nyt. Melkein kaikki talvivaatteeni ovat vanhempieni vintillä, joten varsinaista matkustustakin varten täytyy vähän miettiä mitä pukee päälleen… Selviänkö syystakki päällä ja pipo päässä Poriin asti. Pitääkin seurata tarkemmin Suomen sääennusteita. Ja sitten sen jälkeen alkaakin pohdinta, että mitä pukea päälleen Ranskaan mentäessä, viime jouluna siellä oli +15 astetta, joten talvitakki on liikaa, mutta syystakki voi jonain päivinä olla kuitenkin vähän liian vähän. Kieltämättä Abu Dhabi on helppo paikka asua vaatetuksen kannalta.

Siinä oli vähän omia kuulumisiani, mutta mitä teille kuuluu? Huomaan että täällä on käynyt viimeaikoina aika paljon uusia lukijoita, kiva että olette löytäneet tienne tänne sivuilleni! Voitte halutessanne seurata minua myös Instagrammissa (@yourstrulyannaablog), olen siellä vähän aktiivisempi kuin täällä blogin puolella.

Mukavaa ja leppoista alkavaa viikkoa :)

Passi check, hammasharja check, burana check

Ollaan siinä pisteessä, että matkalaukut on pakattu ja lähtö Suomeen on melko lyhyiden yöunien päässä. Viimepäivät ovat kuluneet fiilistellessä jalkapallon EM-kisoja, sairastellessa jälleen ilmastoinnin vuoksi :( ja matkalaukkua pakkaillessa. Näyttää siltä, että matkustan huomenna nessupaketin ja buranan voimilla, tulee p-i-t-k-ä päivä. Suomessa minua on vastassa eräs ihanista ystävistäni, ja pääsenkin suoraan petiin Helsingissä jo heti saavuttuani. Torstai-aamuksi ystäväni oli varannut meille brunssiaamupalan, ihanaa <3

Olen niin onnellinen päästessäni nyt Suomeen, enkä vähiten siksi, että Abu Dhabi on kuuman ja kostean ramadanin aikana kohtalaisen tylsä paikka, kun lähes kaikki suomalaiset ovat jo Suomessa eivätkä täällä. Viimeiset viikot ovat koostuneet lähinnä kotitöistä, kaupassa asioimisesta, tietokoneella olosta ja kirjojen lukemisesta, joten sanomattakin selvää, että kaikki aktiviteetit ovat nyt tervetulleita (mall walking, abu dhabilaisten kesäurheilulaji on jo niin nähty ;) )

Ennen lähtöä piti täyttää oma sushikiintiö.

Olemme molemmat kovin innoissamme lomista, sillä mies pääsee näkemään perhettään ja ystäviään Ranskaan ja samalla nauttimaan jalkapallohuumasta Pariisissa järjestettäviin Euro 2016 finaalipeleihin, ja minä taas pääsen perheeni ja ystävieni luo nauttimaan Suomen kesästä. Syksyllä sitten kohdataankin iloisissa merkeissä, kun vihdoin juhlitaan meidän häitä. Muutama viikko vierähtää kuin siivillä, ja oma aika tulee molemmille varmasti tarpeeseen.

Ainiin! Suomi-koulua pyörittävät tahot ovat houkutelleet minua mukaan jo pitkin kevättä, mutta jostain syystä kieltäydyin pestistä ja muutenkin annoin asian olla ihan täysin taka-alalla. Nyt olen kuitenkin luvannut aloittaa Suomi-koulun opettajana, enkä malta odottaa koulujen alkamista ja syyskuuta. Täysin uusi kokemus, melkeen vähän jännittää jo.

Suuntaan tästä kesälaitumille, joten blogikin tästä hiljenee. Suomessa ollessa tavoitteena on, etten majailisi tietokoneella. Jos ja kun tänne jotain postailen, niin linkkaan kirjoitukset kyllä Facebookkiin Yours Truly, Anna-sivustolle sitten myös. Nauttikaa kesästä <3

Juuri nyt kaipaan Suomesta..

Puhuin juuri eilen illalla yhden ystäväni kanssa Skypessä samalla kun hän oli lenkillä, ja mikä ihana Suomen kesäinen luonto siellä taustalla oli! Metsää, koiranputkia ja lupiineja! Siitä vihreyden määrästä ei varmaan osaa siellä paikanpäällä olla edes haltioissaan, mutta tiedättekö, kun katselen joka päivä lähinnä pelkkää betonia, on tuo vihreys todella kaunista ja voimaannuttavaa. Tästä päästäänkin siihen, millaisia asioita kaipaan Suomesta?

• Perhe ja ystävät.
• Valo. Suomessa valo on ihan erilaista <3
• Vihreys ja vehreys, ah, luonto.
• Eläimet. Täällä mä ihan oikeasti puhun jo kyyhkysille, jotka tulee juomaan vettä meidän uima-altaasta. Olen myös ihan valmis ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi koiravahdiksi, kunhan vaan olisi mahdollista päästä rapsuttelemaan nelijalkaisia.
• Raikas ilma.
• Hiljaisuus. Liikenteen äänet ei täällä häiritse, mutta Suomessa ollessa sitä ymmärsi, että siellä on todella hiljaista ja se on suorastaan nautinnollista.
• Autolla ajaminen.
• Inhimilliset lämpötilat. Kaikki -10 ja +30 välillä on hyvää.
• Säätilojen vaihtelu. Auringonpaiste on kokenut silmissäni inflaation.
• Se, että voi oman talon ovesta suunnata lenkille. Täällä tietysti voin mennä salille juoksumatolle, mutta ei se ole yhtään sama asia. Kävin viime viikolla yhtenä iltana klo 21 ystäväni kanssa 30min lenkillä ulkona ja olin saada lämpöhalvauksen. En tee sitä enää uudelleen..
• Elämän tasainen turvallisuus. Onhan elämämme toki nytkin melkolailla tasaista ja turvallista, mutta nyt on konkretisoitunut se, että en pysykään siinä omassa kaupungissani koko elämääni ja elämäni voi viedä minut ihan mihin vaan. Mistä löydän itseni vuoden, kahden tai viiden vuoden päästä? Liian vaikea kysymys.
• Suomalaiset juhlapyhät. Pian on Juhannus, enkä tiedä miten sitä täällä juhlistaisin. Ei ole mökkiä, saunaa, vihtaa, perunasalaattia, kokkoa eikä kukkaseppeleitä.
• Tiskikone. Joo, se on kyllä ihan kelpo kodinkone :D

Ei se arki täälläkään silti huonoa sentään ole, se on vain erilaista. Tulen nauttimaan Suomen kesästä tänä vuonna niin paljon, ja toivottavasti te muut teette samoin. Ah, Suomi, nähdään taas heinäkuun alussa <3