Vappuhulinoita ja kevät

En tiedä miten järjestelisin nämä postaukset liittyen Suomeen. Kahden viikon aikana tuli touhuttua niin monenlaisia juttuja, ystävien näkemisen, hääsuunnittelun, paperiasioiden, spa-päivän, jäätelön syönnin ja yllätysjuhlien välillä. Yritän kuitenkin tehdä näistä jonkinlaisen fiksun postaussarjan.  

Olen varmasti kirjoitellut siitä tänne aiemminkin, miten toisia juttuja osaa arvostaa aivan uudella tavalla toisessa ympäristössä. Juomakelpoinen vesi on yksi sellainen asia, mitä olen kaivannut paljon. Abu Dhabin hanavesi on “periaatteessa juotavaa”, mutta meistä kumpikaan ei voi sitä juoda, sillä vatsaongelmat ovat ihan taattu juttu. Muovipullovesien vaaroista uutisoidaan täällä jonkin verran, sillä kuumuudessa muovipulloista liukenee veteen joitain määriä kemikaaleja. Ei kiva. Maistui kuulkaa Ulvilankin parjattu vesi hyvältä! Ei pelkoa vatsaoireista eikä muovipulloista liuenneista kemikaaleista, vaan oikeaa, puhdasta suomalaista vettä. Nam.

Perjantain yllätysvierailujen jälkeen painoin pääni tyynyyn ja olin vain onnellinen. Ensimmäinen viikonloppu meni vappuhulinoissa ystävien kanssa. Kävimme Tivoli Seiterässä syömässä hattaraa, vapputorilla jäätelöllä ja sen jälkeen grillattiin isommalla porukalla ja turistiin niitä näitä. Aurinko lämmitti tosi ihanasti ja serpentiinit viuhuivat tuulessa. Vappupäivänä kävin uudelleen vapputorilla ja päädyin Toreroon vappubrunssille. Brunssi oli aivan ihana! Brunssilla oli tapaksia, salaatteja, oliiveja, kanaa, possua ja vaikka mitä muuta herkullista. Otin suomalaisesta vapun viettämisestä kuvia ja lähettelin niitä ei-suomalaisille ystävilleni, jotka olivat aivan innoissan grilliruuista ym.

Kun saavuin Suomeen, ei puissa ollut lehtiä ja oli melko viileää. Yhdessä yössä tilanne muuttui, ensin tuli lämpö ja sen jälkeen luonto alkoi kukoistaa. Kevään tulon seuraaminen toi ihan uutta energiaa, mutta ikävä kyllä se toi myös jotain muuta… nimittäin siitepölyallergian! Koivuallergiani ei ole oirehtinut vuosiin, mutta nyt jouduin syömään useamman allergialääkkeen päivässä ja siitä huolimatta olo oli aika tukkoinen. Niisk niisk, selvisin silti allergian kanssa kohtalaisen hyvin ja olin siitä huolimatta koko aika menossa :)

On the first weekend in Finland I was celebrating first of May, "Vappu" like we say in Finland. We had a barbeque with my friends. When I first came to Finland, there was no sign of spring - it was rather cold and rainy. After one night it totally changed. First came the warm temperature, and few days after it all the trees got leaves and rest of the nature woke up too. I love spring, even tho I got some allergy along with it.

Muuttokuulumisia ja terveisiä Suomesta

Melkein kuukausi edellisestä postauksesta… Mutta täällä olen edelleen. Kuukauteen mahtuu muutto, reilu pari viikkoa lomailua Suomessa ja reissu takaisin tänne AD-kotiin.

Näkymä parvekkeeltamme.

Huhtikuun lopulla pääsimme muuttamaan asuntoomme tänne Al Reemin saarelle. Muutto oli aika raskas ja stressaava homma, etenkin kun huolehdin siitä lähestulkoon yksin, eikä pieniltä ongelmiltakaan vältytty. Muuttomiesten lähdettyä asunnossa olin minä ja 61 muuttolaatikkoa ja mattopuukko. Kahdessa päivässä purin laatikot, kokosin sängyn ja järjestelin asunnon muuttokuntoon. Muutama päivä muuton jälkeen asunnossa ilmeni vielä erilaisia putkisto-ongelmia, joita alettiin korjaamaan, kunhan vaan selvitettiin kuka on asiassa maksumiehenä. Nyt meillä on koti. Yksi makuuhuone, yksi vessa, keittiö ja olohuone + kylpyamme ja parveke, juuri sopiva meille kahdelle.

Pakkausmateriaalissa ei oltu säästelty :D

Vain muutama päivä muuton jälkeen suuntasin Suomeen. Olin odottanut matkaa pitkään ja hartaasti, 4,5 kuukautta. Lähdin Abu Dhabista ilman yöunia lähes vuorokauden kestävälle matkalle ja muistutin varmaan enemmän zombieta kuin itseäni. Saavuin Helsinkiin kaatosateen kera ja kastuin litimäräksi Rautatieasema - Kamppi välillä. Vain siskoni tiesi, että saavuin sinä yönä Poriin (tai itseasiassa Ulvilaan), ystäväni ja muu perheeni odotti paluutani vasta viikonloppuna, sillä halusin yllättää niin monta ihmistä kuin mahdollista. Saavuin yöllä 01.00 painavan matkalaukkuni kanssa, kylmissäni ja vettä valuvana. Pääsin ensimmäisenä halaamaan siskoani keskellä pikatietä, kun hän tuli noutamaan minut pysäkiltä <3

Ready for take off?

Seuraavana aamuna ihmettelin, että onko täällä aina näin hiljaista. Ei kuulu muuta kuin lintujen laulu. Asia mitä en ulkomailla oikeasti ollut tajunnut, mutta meillä on kotona kokoaika jotain meteliä, ilmastoinnista tai liikenteestä aiheutuvaa. Siinä vuodesohvalla maatessani mietin, että tämä hiljaisuus on jotain niin upeaa. Vein siskon töihin ja aloitin “yllätys, olen täällä!-projektini”. Ensimmäisenä kurvasin ystäväni luo, jonka tiesin olevan kotona aamulla. Kädet täristen ajoin paikalle. Soitin ovikelloa ja ovi avautui. Ystäväni katsoi minua muutaman sekunnin ja alkoi itkeä. Siinä me sitten yhdessä itkimme ja nauroimme ja itkimme lisää. Välimatka ei ollut viilentänyt välejämme lainkaan, mutta väliimme oli kyllä tullut jotain muuta - nimittäin raskausmaha <3 Ystäväni lasta odotetaan syntyväksi muutaman viikon päästä <3 Tämän yllätyskäynnin jälkeen ajoin kaupunkiin, sillä isäni luuli pian menevänsä lounaalle siskoni kanssa. Siskon sijasta minä kuitenkin ilmestyin isän työpaikalle. Isä oli yllättynyt, iloinen ja hymyilevä :) <3 Pääsin lounaalle Buccoon, mistä olinkin jo haaveillut. Myöhemmin päivällä törmäsin sattumalta ystäviini Puuvillassa, mikä oli aika hauska sattuma, sillä olisin todellisuudessa myöhemmin päivästä yllättänyt heidätkin. Äitini yllättäminen meni vähän pieleen, sillä menin hakemaan äitiä töistä, mutta äiti kävelikin minua kadulla vastaan :D Ajoin autoa ja yritin katsoa toiseen suuntaan, mutta mut oli niin nähty. Ajoimme kotiin ja pääsin halimaan perheemme koiria, joita olin myös ikävöinyt paljon. Olen eläinrakas, ja täällä Abu Dhabissa kaikki koirat mitä näen saavat varmasti rapsutuksia ja “söpöööööö!”-huokauksia, ikävä kyllä koiria näkee täällä todella vähän. Alkuillasta päädyin myös toisen ystäväni oven taa, kun olin ensin selvittänyt hänen aikataulunsa mm. hänen miehensä äidin avulla ja illalla olin vielä yhden ystäväni synttärikemuilla juhlimassa.

Suomilomani alkoi tunteikkaasti, en olisi voinut olla onnellisempi kaikkien ihmisten näkemisestä. Kerron myöhemmin vielä lisää, mitä kaikkea Suomessa tuli tehtyä.

PS. Oli aivan ihanaa, kun Suomessa monet ystävät, tuttavat ja jopa entiset työkaverit kertoivat että lukevat kuulumisiani täältä. Lukijakuntani on melko pieni, mutta tuottaa minulle paljon iloa. Kiitos! :)

Seikkailu alkaa

Tervetuloa blogiini!

Blogissani kerron muutostamme ulkomaille, reissuistamme ja monista muistakin jutuista. Blogin on tarkoitus olla paikka purkaa asioita, sekä jakaa niitä kavereille ja ystäville. Ehkä tätä päätyy lukemaan myös joku sellainen, joka on saman tyyppisessä elämäntilanteessa kanssani.


Tämä seikkailumme alkoi periaatteessa jo loppukesästä 2015. Oltiin ennenkin puhuttu, että jos vaikka muutettaisiin ulkomaille joskus, mutta silti tuli täysin yllätyksenä, kun mies soitti kesken erään työpäivän ja kysyi “Would you like to move to Abu Dhabi?" Taisin puhelun aikana nähdä sekä kiilto-, että kauhukuvia uudesta maasta, muutosta, kuumuudesta ja siitä, että kaikki muut minulle rakkaat ihmiset ovat kaukana, toisessa maassa.. Siitä alkoi kuitenkin hakuprosessi. Epätietoisuutta asioista kesti aika pitkään, ja oma olo asian suhteen alkoi olla rauhallinen vasta, kun tiedettiin, että nyt tämä todella tapahtuu.

Olen tässä syksyn aikana kokenut monia sellaisia hetkiä, kun oon niin haikeasti katsonut ympäristöäni ja ajatellut - tässä mä oon, tää on mun. Pori on rakas kaupunki, ja jos totta puhutaan, niin en koskaan suunnitellut lähteväni täältä pois. Täällä on perhe, ystävät ja työ, tutut ympyrät. En ole koskaan yhtä antaumuksella katsellut kotikorttelin taloja, asfalttia ja puita. Hetki hetkeltä sen tiedostaa paremmin, että kohta tämä maa, kaupunki ja ihmiset ovat kaukana. Hengitys höyryää kun pääsen rappukäytävästä ulos kadulle.

Kuvat olen ottanut matkalla töihin.

Vaikka jäljellä olevien työpäivien laskeminen onkin jo alkanut, niin en ole vielä alkanut laskemaan päiviä lähtöön. Tuleviin viikkoihin mahtuu monenmoista, oon aika tehokas pitämään itseni kiireisenä. Tässä pitäisi vielä käydä pikavisiitillä Hampurissa, tehdä töitä ja nähdä ystäviä. Joulukuun puolivälin jälkeen koittaa sitten se päivä, kun lähdetään Ranskaan miehen suvun luo joulun viettoon. Ranskasta suuntaamme seikkailumme “välilaskukohteeseen”, Amsterdamiin, jossa vietämme lähes kuukauden päivät. Tammikuun lopulla lennämme uuteen kotikaupunkiimme, Abu Dhabiin.

Lämmin kiitos vierailustasi blogissani <3


This is my first blog post. We had been talking about moving abroad, but still it was a surprise to really start thinking about that. After the decision of moving to Abu Dhabi I have noticed to be more aware about the things surrounding me; Finland, my home town, our home, my family & friends, nature etc. All this makes me feel a bit emotional. This autumn has been - and still is - quite busy. In January we will fly to our new home city, Abu Dhabi.