Häämessuilla Abu Dhabissa

Kävimme viime viikolla ystäväni kanssa paikallisilla häämessuilla, The Bride Show-tapahtumassa messukeskus ADNECissa. Näytteillä oli todella paljon erilaisia pukuja, koruja, tiaroita, juhlallisia abayoita, juhlallisia burkia ja mm. tekoripsiä. Erilaisia kauneudenhoitoalan edustajia ja häämatkojen järjestäjiä oli myös saapunut esittelemään tarjontaansa, ja sainkin hyviä vinkkejä häämatkaa ajatellen. Harmillisesti unohdin hyvän kamerani hotellille, mutta tässä kännykkäkuvia messuilta.

Itämainen häätyyli on todella koreaa, kultaa on kaikkialla ja koristeissa ei säästellä. Olisi todella mielenkiintoista päästä paikallisiin häihin :)

One step closer eli kohti viisumia

Viisumin hakuprosessiin kuuluu erinäisten paperihommien lisäksi terveystarkastus. Kävimme ensin typing officessa teettämässä minulle henkilökortin hakukaavakkeen (Emirates ID form) ja Visa stamping forming. Saimme papereiden mukana kaavakkeet myös sormenjälkiä varten. Meitä huvitti, että lomakkeen Nationality kohtaan oli kirjattu Finlandian eikä Finnish. Ajanvaraus terveystarkastukseen kävi hyvin miehen työpaikan kontaktin kautta, joka onkin ollut suuri apu viisumin hakuprosessissa. Hoitoalan ihmisenä katson tätä koko ulkomaista terveydenhuoltojärjestelmää mielenkiinnolla ja tämä viisumin hakuprosessin osana oleva terveystarkastus on olennainen pala siitä.

Terveystarkastus

Saavuin eräälle asemalle missä näitä terveystarkastuksia tehdään. Jo rakennuksen ulkopuolella oli miehille ja naisille erilliset ovet, mistä pääsi erillisiin odotustiloihin. Sisällä rakennuksessa ystävällinen vastaanottovirkailija opasti minua ja neuvoi odotusaulaan. Olen kuullut, että terveystarkastusta tehtäessä voi vierähtää monta tuntia jos ihmisiä on paljon, mutta minulla kävi tuuri ja pääsin tosi nopeasti etenemään luukulta toiselle. Tapasin ensin toisen vastaanottovirkailijan joka halusi nähdä passini, visan, hakukaavakkeet. Minusta otettiin myös kasvokuva ja nimikirjoitus. Tässä kohtaa terveystarkastus myös maksettiin ja sain kuitit, jotka piti säilyttää. Vastaanotossa työskentelevä mies naureskeli, että olen ensimmäinen suomalainen, kenet hän on koskaan tavannut. Tämän jälkeen minut ohjattiin verikokeille ja röntgenkuvaan (keuhkot).

Toistaiseksi en tiedä ketään, joka tykkäisi verikokeille menemisestä. Olen itse aika tottunut niihin, mutta jännitän niitä silti aina, ja nytkin suonia jouduttiin etsimään. Yritin viritellä keskustelua hoitajan kanssa, mutta ikävä kyllä kielimuuri välillämme oli aika korkea. Sain keskusteltua hoitajan kanssa sen verran, että hän kertoi verikokeesta testataan ainakin HIV ja ilmeisesti jotain muuta myös. Tämän jälkeen kävin röntgenissä. Kun röntgen oli otettu ja vasta puin paitaa päälleni, käveli sisään jo seuraava röntgeniin tulija. Huivipäinen nainen oli syvästi pahoillaan, että näki minut kun en ollut täysissä pukeissa. Hän pyysi anteeksi varmaan 20 kertaa - toivon että hän ei traumatisoitunut kovin pahasti. Viimeiseksi menin vielä yhteen uuteen huoneeseen, missä emiraattinainen otti minulta sormenjälkeni kaikista sormista, koko kämmenestä, kämmenen sivuista ja vielä kasvokuvani. Tarkkaa on - se on hyvä. Terveystarkastuksen läpikäyminen kesti n. 30 minuuttia.

Oletin että terveystarkastuksessa olisin tavannut ehkä lääkärin tai hoitajan, joka olisi kysellyt aiemmasta terveyshistoriastani, mutta tätä ei tapahtunut. Kuljin vain huoneesta toiseen piikitettävänä ja kuvattavana, kukaan ei kysellyt henkilötietojeni lisäksi muuta. Jos vertaan tätä suomalaiseen terveystarkastukseen, niin kutsuisin tätä tarkastusta ennemmin maahantulotarkastukseksi kuin terveystarkastukseksi ;)

Sitten vaan odottelemaan viisumin, ID-kortin ja vakuutuskortin valmistumista sekä suomilomaa.

Asiaa hiuksista 1.

Ajattelin kirjoitella tänään hiuksista, sillä ulkomailla asumisen vuoksi olen joutunut pohtimaan hiuksiin ja kauneudenhoitoon liittyviä asioita vähän eri kannalta kuin tavallisesti.

Olen värjännyt hiuksiani nuoresta saakka, kuten varmaan aika moni muukin nainen. Hiuksissani on nähty lilaa, punaista, mustaa, tummansinistä, vaaleaa ja ruskean eri sävyjä. Oikea värini on jotain vaalean ruskean ja vaalean väliltä, sitä suomalaista maantienharmaata kai. En oikeastaan edes tiedä, sillä olen nähnyt sitä vain vähän tyvessä, eikä niin pieni määrä omaa väriä vielä kerro miltä hiukset näyttäisivät kokonaan luonnollisen värisinä. Viimeiset vuodet olen viihtynyt tummien hiusteni kanssa tosi hyvin. Sävyjä on välillä vaihdeltu ja kampaamokäyntien lisäksi olen värjännyt tukkaani myös itse kampaamon väreillä ihan onnistuneesti. Hiukseni ovat aina olleet hyvin hennot ja melko ohuet, sellaiset hieman laineikkaat. Viimeisen vuoden verran uutta hiusta on kasvanut aika paljon ja nyt odotan vaan, että ne pienet alut kasvavat ja hiukset vahvistuvat.

Niin paljon kuin tummista hiuksistani pidänkin, on tumman hiusvärin ylläpito on täällä Abu Dhabin auringon alla melko haastavaa. Kyselin ihmisiltä neuvoja mihin kampaamoon kannattaisi hakeutua. Kaikki sanoivat: “Omaan kotimaahan, täällä ei kannata.” Kampaajat eivät täällä ilmeisesti ole tottuneet eurooppalaiseen hiuslaatuun, kun useimmat asiakkaat ovat arabeja tai aasialaisia. Olen kuullut (ja jopa nähnyt) kauhutarinoita kampaajien tekemistä mokista värien suhteen ja siitä, miten kallista kampaajalla käynti täällä on.

Äitini on jo vuosia aina välillä ehdottanut, että mitä jos jättäisit värjäämättä. Nyt sitten tosissani rupesin pohtimaan, että mitä jos. Kampaajalla käyminen on kamalaa - said no woman ever, sillä kampaajalla käyminen on suuri nautinto. Vaikka saisinkin pidettyä hiukseni lähes luonnollisen värisinä, niin tuskin silti luopuisin kampaajalla käymisestä. Koko pään värjäämisen sijasta laittaisin ehkä joskus raitoja, kävisin tehohoidossa ja tottakai leikkauttamassa säännöllisesti.

Hiusten värjäämisestä on iloa:

• Uusi väri piristää mieltä
• Saa vaihtelua omaan ulkonäköön
• Saa hemmotella itseään
• On jotain mitä odottaa (Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta joskus lasken suorastaan päiviä siihen, milloin pääsen kampaajalle seuraavaksi.)
• Värjäämisen yhteydessä leikkautan tavallisesti kuivat latvat myös pois, joten hiukset pysyvät paremman näköisenä
• Saa työllistää jonkun (Tärkeää tukea paikallisia yrittäjiä.)

Luonnollisista hiuksista on iloa:

• Hiukset kasvavat vahvempana (Tämä on vain oletus, en tiedä miten todellisuudessa käy.)
• Hiusten luonnollinen sävy sopii kantajalleen (?)
• Hyvin hoidetut värjäämättömät hiukset voivat olla todella kauniit
• Kun ei värjää hiuksiaan, ei altistu väreissä käytettäville kemikaaleille
• Ei tarvitse murehtia “äääääh, taas reilun sentin juurikasvu”
• Ei tarvitse murehtia milloin ja missä pääsee kampaajalle
• Säästyy rahaa

Loppukaneettina: Olen nainen ja minulla on oikeus muuttaa mieltäni ;) Voi ihan hyvin olla, että kyllästyn ja turhaudun tähän ideaan ja palaan takaisin tummaksi värjättyyn tukkaani. Toistaiseksi toimintasuunnitelmana on vaalentaa hiusta sellaiseksi, että väri menisi mahdollisimman lähelle luonnollista sävyä ja sitten välillä raidoittaa tms.

Onkos siellä lukijoilla kommentteja oman värin takaisin kasvatuksesta tai hiuksista yleensäkin?

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

I left a piece of my heart to France

Siinä missä ikävöin Suomea ja entistä kotiamme usein, ikävöin paljon myös Ranskaa. Nuorempana en koskaan haaveillut Pariisiin matkustamisesta, enkä nähnyt Ranskaa muutenkaan erityisen hohdokkaana maana. Kun sitten päädyinkin yksiin ranskalaisen miehen kanssa, tämä asia alkoi vähän muuttua. Viime keväänä matkustin Ranskaan ensimmäistä kertaa ja rakastuin koko paikkaan aivan täysin. Sain matkaltamme aivan ihania muistoja, jotka ilahduttavat mieltäni aina kun niihin palaan. 

I’m missing Finland and our previous home quite often, but now I have started to miss France too. When I was younger I never wanted to travel to Paris and I didn’t see France in any special light. Then I found my Frenchman and little by little I started to be interested in France. Last spring I traveled to France for the first time, and it was love at first sight. I got so many lovely memories which still bring a smile to my face.

#SAADIYAT

Viimeisen viikon aikana olen päässyt kahdesti tutustumaan Saadiyat-saaren ja tarkemmin ottaen Saadiyat Beach Clubin maisemiin.

Suuntasimme torstaina rantareissulle espanjalaisen ystävättäreni kanssa. Pienten sattumusten kautta, lopulta navigaattorin avulla löysimme tiemme Saadiyat Beach Clubille. Beach Clubin alueella on iso uima-allas, aurinkotuoleja, “aurinkosänkyjä”, pieni mutta mukava spa-osasto, oma ranta ja ravintoloita. Hiekka oli ihanan pehmeää, ilma tuoksui mereltä. Vaikka päivä oli pilvinen, oli aika lämmintä.. Vesi sitten taas oli mielestäni tosi kylmää. Pääsimme myös todistamaan romanttista hetkeä, kun eräs pari vihittiin rannalla <3

Lauantai-iltana suuntasin Saadiyatille jo toistamiseen. Samaisella Beach Clubilla vietettiin Espanja-teemaista iltaa ja ihmisiä olikin kerääntynyt aika mukavasti paikalle. Uima-altaat ja palmut oli valaistu, lavalla mies soitti kitaraa ja lauloi espanjaksi, nainen tanssi flamencoa ja ihmiset söivät paellaa ja joivat sangriaa. Ystäväni huokasi “ah, ihan kuin olisin kotona.”

During this week I have visited Saadiyat island - twice actually. On Thursday I went to Saadiyat Beach Club to spend a beach day with my friend. We enjoyed the ambience, the food and the small spa which was inside. We were also walking at the beach.. Sand was so smooth and the weather was nice even tho it was cloudy. Water was cold, so we didn’t swim. Love was in the air, we saw a beach wedding.

Yesterday I went again to Saadiyat and to the same Beach Club - they organized a Spanish evening. Swimming pools and palm trees were lit up beautifully, a man was singing and playing guitar, a lady was dancing flamenco and people were enjoying paella and sangria. My Spanish friend said “It’s just like at home.”