Hyvää joulua

Ihanaa joulua teille kaikille <3 Merry Christmas to you all <3

Talvisia kuvia ja haikeutta aiheuttavia mainoksia

Mulla on sellainen tapa, että kun en tykkää kauhuelokuvista, niin välttelen myös niiden mainoksia netissä, radiota kuunnellessa ja elokuvissakin trailerin pyörähtäessä käyntiin suljen silmät ja korvat ja oon vaan “lalalalalalalalala en kuule lalalalalala!”

No nyt sitten oon löytänyt toisen asian, mitä en vaan kestä ja mitä oikeasti pitää vältellä, nimittäin tunteisiin vetoavat mainokset. Enkä nyt puhu ihan mistä tahansa tunteisiin vetoavista mainoksista, vaan erityisesti tällaisen ulkosuomalaisen, ulkosuomalaisen perheenjäsenen tai ystävän tunteisiin vetoavista mainoksista.

Viimeisen viikon aikana olen useampaan kertaan törmännyt takuuvarmaan “itkutärppiin”, kuten Finnairin joulumainokseen, mikä pyörii ainakin Finnkinoissa ja DHL:n pakettipalvelun radiomainokseen. Ihania mainoksia, mutta en voi sulattaa niitä itkemättä!

Yhtenä päivänä ajoin autolla keskustaan tapaamaan yhtä ystävääni, ja siinä matkalla kuuntelin radio Novaa. Novalta pärähti ekaa kertaa korviini DHL:n mainos Express-paketista, jossa siis Suomessa asuva nainen lähettää koko perheen jouluterveiset ulkomailla asuvalle siskolleen “Skypetetään sit aattona, niin avataan lahja kuitenkin yhdessä”. Siis mietin että pitäiskö pysäyttää auto tien sivuun ja itkeä vaan hetki, mutta en pysähtynyt - vaikka itkin vielä silloin, kun parkkeerasin auton. Tänäkään jouluna en ole kotona, ja kyllä se mua kaihertaa aikalailla. 

Yyteri

Niin ja se Finskin mainos rakkaitaan kotiin odottavista perheenjäsenistä ei ollut yhtään sen helpompi kestettävä (tämä kiusankappale pyörii nyt myös Facessa). Siinä mä olin, odottaen Star Wars Rogue One-leffan alkamista täysin aseista riisuttuna, ja seuraavaksi jo jouduin keskittymään ystävän kanssa keskusteluun etten pillahtaisi itkuun jo alkumetreillä. En tiedä uskallanko mennä elokuviin enää toistamiseen tulevien päivien aikana.

Asiaa ei helpota se, että elely täällä äidin ja isän hoivissa on ollut aivan ihanaa ja rentoa, ja että äiti on aloittanut jo viikko sitten “oi voi, pian sä taas meet”-huokailut. Meidän lähdöstä on kulunut vuosi, ja varmaan tähän samaan vuodenaikaan sijoittuu niin paljon tunteita viime vuodelta, että käyn niitäkin läpi. Seuraavaan Suomen visiittiin on monta monta kuukautta, ja jos keväällä onni potkaisee mua siinä määrin, että pääsisin vihdoin oman alani töihin ja saisin sen työlupani, niin sitten tuolta ei ihan heti tullakaan tänne “kotilomalle”. Sivuutan tämän ajatuksen nyt päästäni täysin, että saan taas itseni koneeseen asti. Onhan aina riski, että jätän vaan menemättä :D

Kallo

On mukavaa mennä tapaamaan perhettä, sukulaisia ja ystäviä Ranskaan, mutta kyllä lähtö silti on vaikeaa. Pitäisi myös pitää mielessä, että Abu Dhabissa mua odottaa taas ihanat ystävät, koti, Suomi-koulu ja sushi.

Tänään vietämme perheen kesken aikaistettua jouluaattoa <3

This is the world we live in

Jaoin eilen jutun vuoden takaisesta vierailustani Hampurin joulutoreille. Maanantaina illalla kuitenkin Berliinin eräällä joulutorilla tapahtui isku, joka kamaluudessaan jäljittelitteli viime kesän Nizzan terroritekoa, ja sai aikaan ihan eri fiilikset mitä illasta joulutorilla voisi ajatella.

Ensimmäistä kertaa terrori-isku “tuli minua lähelle”, kun sarjakuvalehti Charlie Hebdon konttoriin iskettiin Pariisissa 2015. Mies oli silloin matkalla lentokentälle, ja minä istuin vakavana työpöytäni ääressä Suomessa ja toivoin että kaikki menisi hänen paluumatkallaan hyvin. Sen jälkeen terrori-iskuja on ollut jo niin useita, etten enää ihan selvästi edes muista muista yksityiskohtia. Bataclan oli meille molemmille se pahin, se joka tuli eniten liki. Hyökkäyksen tapahtuma-aikaan mies istui eräässä porilaisessa baarissa iltaa kavereidensa kanssa. Sitten soi puhelin “Anna, put the TV on. I’m coming home. Now.” Avasin TV:n ja suurinpiirtein haukoin henkeäni. Koko juttu meni ihan yli ymmärryksen. Konserttisalissa oli kavereiden kavereita ja miehen parhaan ystävän veljen tyttöystävineen piti olla keikalla mukana. Joskus puoli kolmelta yöllä selvisi, että hän oli ollut niin väsynyt, että oli päättänyt jättää keikan väliin, ja oli ollut nukkumassa tapahtuma-aikaan. Minä vain itkin kun kuulin tämän, olin jo pelännyt pahinta. Sinä yönä meillä ei nukuttu, ja aamupalapöydässä istui kaksi vakavaa ja väsynyttä ihmistä.

Maailmankuvani ja ystäväpiirini on laajentunut parin viime vuoden aikana, ja sain huomata myös sen, että aina kun jossain tapahtuu pahoja asioita vähän isommassa mittakaavassa, saan aina olla huolissani, onko joku ystävistäni siellä. Ystäväni olivat läsnä Brysselissä, Nizzassa, Pariisissa ja pitkin Ranskaa, Ankarassa ja Istanbulissa, Saksan monissa kaupungeissa ja muualla Euroopassa. Mies matkustaa säännöllisen epäsäännöllisesti Turkkiin, joka kieltämättä nostaa välillä mieleeni kauhukuvia. Toistaiseksi ketään ystävistämme ei ole loukkaantunut iskuissa, mutta mm. Turkin vallankaappausyrityksen seurauksena eräs ystävistämme oli ja on edelleenkin hengenvaarassa, koska kuuluu nykyistä hallitsijaa vastustavaan ryhmittymään.

Parin päivän päästä lennän Pariisiin. En jää sinne, vaan suuntaamme melkein heti vähän rauhallisemmalle alueelle Poitiersiin. Ei Ranskaan matkustaminen pelota, eikä edes lehdissä pyörinyt otsikko siitä, että Ranskassa on korkeampi terrorin uhka kuin koskaan, ole muuttanut meidän suunnitelmia suuntaan tai toiseen, vaikka eihän sinne mitenkään erityisen hyvin fiiliksin lähde. Elämä on silti arkea, juhlaa ja läheisten kanssa vietettyä aikaa. Omassa olohuoneessa terrorin uhka ei ole läsnä, on vain omat läheiset. Ja vaikka varuillaan olo on varmasti istutettu kaikkiin, niin elämä aina jatkuu päivästä toiseen, koska sen on tehtävä niin.

Näiden viikkojen jälkeen voi palata taas Abu Dhabiin. Olkoon siellä vaikka mitä ärsyttäviä juttuja byrokratiasta alkaen, niin turvallisuudessa se pesee kaikki maat missä olen käynyt, myös Suomen. Ei haittaa valvonta rajalla, netissä ja puhelimissa, kun tiedän että ne ihmiset mahdollistavat sen ettei iskuja tapahdu, ja minä voin osallistua erilaisiin tapahtumiin ja kävellä yksin kaduilla vaikka keskellä yötä ilman pelkoa. Kovat rangaistukset lienevät myös hyvä pelote rikollisuuden kitkemiseksi, mutta ikävä kyllä näihin aivopestyihin tyyppeihin ei taida maalliset pelotteet toimia.

Huomenna jatkamme iloisemmissa, tai ainakin erilaisissa merkeissä! :)

Joulufiilistä Hampurista vuoden takaa

2015 alkutalvesta eteeni sattui ilo vierailla Saksan Hampurissa. Matkustin sinne mieheni ystävän 30-vuotissyntymäpäiville, ja synttärihumun ohessa pääsin nautiskelemaan myös Hampurin lumoavista joulutoreista. Sen kummemmitta puheitta tässä muutama kuva joulufiiliksen keräämiseksi. Jos muuten täytyisi valita Euroopan kaupungeista joku johon muuttaa tulevaisuudessa, olisi Hampuri ihan listan kärkikahinoissa, niin paljon siihen tykästyin.

Ihanaa joulun odotusta <3

Kuulumisia ja käyskentelyä Vanhalla Raumalla

Terveisiä Suomesta, täällä kaikki on erittäin hyvin. Olen tehnyt kaikenlaista kivaa ystävieni kanssa, syönyt hyvin ja mm. osallistunut elämäni ekaa kertaa vauvauintiin ja ollut katsomassa partiolaisten soihtukulkuetta. Vähän tavallisesta arjestani poikkeavia juttuja siis. Tosin tämän viimeisen viikonlopun muutamat suunnitelmat vähän muuttuivat, kun ystävieni puolisot ja lapset ovat sairastelleet. Ensi viikolla odotettavissa on mm. joulukonsertti Noormarkun kirkossa tiistaina klo 18.00 (ystäväni Karoliina esiintyy solistina), ja perheemme kesken vietetty jouluaatto, joka jälleen vietetään etuajassa. Perjantaiaamuna aikaisin otan suunnan kohti Helsinkiä ja pyrähdän Kööpenhaminan kautta Pariisiin. Illalla minua vastassa on toivottavasti kaksi onnellista ranskalaismiestä; mieheni ja appiukkoni. Paluu hiekkalaatikolle tapahtuu vasta tammikuun alkupuolella.

Palataanpas nykyaikaan kuitenkin vielä. Olimme jo viikkoja sitten sopineet erään ystäväni kanssa, että menemme tänään Raumalle joulutori-tapahtumaan, ja onneksi meidän suunnitelmamme pysyivät voimassa. Taivas oli harmaa ja ankean sumuinen, mutta se ei meitä haitannut. Raumalla tunnelma oli heti alusta asti ihana, Vanha Rauma on niin kaunis. Mukulakiviset kadut olivat tosin liukkaita, ja heti paikalle saavuttuamme meinasimmekin kaatua yhteen kasaan, mutta onneksi pysyimme pystyssä. Kiertelimme pieniä putiikkeja ja ihastelimme paikan jouluista henkeä.

En voi sanoa tuntevani Raumaa yhtään, joten pyysin kahdelta ystävältäni neuvoa hyvän ruokapaikan löytämiseen. Toinen neuvoi Wanhan Rauman kellariin ja toinen kissakellariin.. Lopulta kävi ilmi, että nämä ovat siis yksi ja sama paikka :D Suositus meni ihan nappiin, söimme todella hyvin: kanttarellikeittoa ja pippuripihviä. Ihanan päivällisen jälkeen suuntasimme takaisin jo hiljenevälle joulutorille. Ystäväni oli kertonut haaveilevansa kauniista kristallilaseista, ja kuinkas ollakaan löysimme juuri haaveita vastaavat lasit eräästä liikkeestä. Paluumatkalla taivas hohti kirkkaanpunaisena.

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Oman hiusvärin kasvatus

Hiusten oman värin kasvatus on edennyt ihan mukavasti, joten tässä vähän sen taustoja ja nykytilannetta. Vuosi sitten Abu Dhabiin lähtiessäni minulla oli siis täysin mustat hiukset, joita olin värjäillyt kampaamon väreillä kotona ja kampaajalla todella nuoresta alkaen. Keväällä juttelin blogissa hiuksistani, sillä olin keksinyt lopettaa niiden värjäämisen asteittain.

Hiukseni ovat nyt aika luonnollisen väriset, hyvin lähellä omaa väriäni ja mitasta on otettu reippaasti pois.

Innostus tähän hiusten värjäämisen lopettamiseen lähti siitä kun muutin ulkomaille. Moni valitteli hyvän kampaajan löytymisen puutetta Abu Dhabissa ja manasi kampaamokäyntien hintoja. Oli ikävää odottaa Suomi-lomaa (ja käyntiä luottokampaajalla) monen sentin juurikasvun kanssa. Joku mainitsi siitäkin, että aurinko kuluttaa tummaa väriä niin paljon, että käsittelemättömät hiukset olisivat helpommat ylläpitää. Samaan aikaan heräilin entistä enemmän ajatukseen, että haluaisin olla jotenkin luonnollisempi, käyttää vähemmän kemikaaleja ym. Minusta myös tuntui, että mustat hiukseni saivat minut näyttämään jotenkin kalpealta (omalla kohdallani tämä piti ihan paikkaansa) ja mietin, josko oma hiusten värini sopisi itselleni paremmin.

Tästä lähdettiin vaalentamaan. Kuva otettu loppusyksystä 2015, kun olin sovittamassa hääpukuani.

Näiden asioiden lisäksi pohdin myös hiusteni kuntoa, joka oli selvästi huonontunut Abu Dhabiin saapumisen jälkeen. Silloin niitä lähti aivan ruokottoman paljon, ja ne kuivuivat latvoistaan enemmän kuin ennen. Hiukseni ovat tosin aina olleet melko hennot, eivätkä kasva erityisen nopeasti ja kyllähän niitä nyt tavallisestikin lähtee jonkin verran. Välillä kuitenkin tuntui, että lattiamme olivat aivan täynnä irronneita hiuksiani. Suurin syy hiusten lähtöön ja kuivumiseen löytyi vesijohtovedestä (yleinen ongelma Abu Dhabissa), ja se ratkesi onneksi vedensuodattimen asentamisella.

Kesällä meillä oli häät tulossa, joten ajattelin että hiusta voitaisiin vaalentaa ja värjätä lähelle omaa sävyäni. En uskaltanut lähteä sen radikaalimpiin muutoksiin (kuten esimerkiksi leikkaamaan ronskimmalla otteella). Häät oli ja meni, elokuussa hiukseni näyttivät tältä:

Kuvaaja: Amanda Aho

Marraskuun lopulla sävytys vaaleista latvoista oli haalennut ja latva kellastunut. Omaa, käsittelemätöntä hiustani oli kasvanut jo useita senttejä. Hennot hiukseni kärsivät kesällä tehdyistä vaalennuksesta, kuten jo etukäteen tiesin. Olen käyttänyt nyt muutaman kuukauden ajan L’Anzan KB2 Protein Plus shampoota ja Protein Reconstructor hoitoainetta, sekä Bonacuren Repair Rescue latvasuojaa, ja todennut nämä tuotteet toimiviksi.

Mitäs nyt sitten? Hiusten hoitorutiinini ovat muuttuneet aika paljon entisestä. Ennen suoristin hiukseni päivittäin ja käytin paljon erilaisia hiustuotteita (tyvikohottaja, muotovaahto, silkkitipat, hiuslakka yms.). Nykyisin rutiinini ovat huomattavasti yksinkertaisemmat; pesu+hoito, latvasuoja kosteisiin hiuksiin ja föönäys. Käytän varsinaisia muotoilutuotteita oikeastaan vain silloin, kun tarkoituksena on tehdä hiuksille jotain erikoisempaa, kuten kiharat tai jonkinlainen kampaus.

Viime viikolla hiuksiani taas leikattiin ja latvaa sävytettiin, hiukseni tuntuvat paremmilta kuin koskaan, ja niiden laitto taittuu mukavasti föönillä ja föönäysharjalla. Nykytilanne näkyy siis tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tykkään lopputuloksesta todella paljon, ja kampaajani Jenna (Hius-Keskus, Pori) ansaitsee siitä ison kiitoksen. Hiuksissa on nyt varmaan alle 10cm matkalta omaa väriä ja lisää tulee jatkuvasti.

Jos sinulla on kokemuksia oman värin kasvatuksesta, niin mielelläni kuulisin ajatuksiasi! :) Ja olen myös kiinnostunut kuulemaan, jos ulkomaille muutto tai joku muu asia on saanut sinut muuttamaan hiusten hoitoon liittyviä rutiinejasi. Mukavaa lauantaita <3

Minun Suomeni

"Kukaan ei rakasta Suomea niin kuin ulkosuomalainen", totesi ulkomailla asuva sukulaiseni minulle aiemmin. Tällä kokemuksella minkä vuosi on minulle tuonut, allekirjoitan sen kyllä. En ole koskaan ennen miettinyt Suomea ja suomalaisuutta siinä määrin, mitä menneenä vuonna. Puhun nykyisin Suomesta jatkuvasti ihmisille, opetan suomen kieltä ja suomalaisia asioita ulkosuomalaisille lapsille Suomi-koulussa ja kaipaan milloin mitäkin suomalaista ruokaa/perinnettä tai säätilaa. Itsenäisyyspäivä tuntuu entistä tärkeämmältä ja kotimaa rakkaammalta. Kun mietin Suomea, tulee mieleeni ensimmäisenä upea luonto, koulutus, sosiaaliturva, terveyden- ja sairaanhoito, tasa-arvo, suvaitsevaisuus (trust me, meillä ollaan monien asioiden suhteen hyvinkin suvaitsevia), puhdas ruoka, isänmaan arvostus, jokamiehenoikeudet ja luottamus.

Luonto on Suomessa jotain niin maagista. Meitä ympäröivät meret ja meidän maassamme on järviä, jokia, monia erilaisia puita, laakeaa ja kukkulaisempaa maastoa sekä runsaasti erilaisia eläimiä ja lintuja. Ymmärsin vasta Suomesta muutettuani, miten hienoja elementtejä vesi ja metsät ovat, ja miten tärkeää meidän kaikkien olisi huolehtia niistä. Luonnonvesien lisäksi hanavesi on Suomessa ensiluokkaista, mikä ei ole itsestäänselvyys edes Euroopassa saatika Lähi-Idässä. Vesien ja metsien lisäksi Suomessa ihastuttavat selkeästi toisistaan eroavat vuodenajat. Tyynet kesäiset aamut, valoisat kesäyöt, syksyn ruska ja pimenevät illat, sateet, kirpeät aamut ja hankikanto, natiseva lumi kenkien alla, ojissa soliseva vesi, leskenlehdet ojien varsilla, mudan tuoksu ja nurmikon vihertyminen. Eikä unohdeta niitä upeita luonnonilmiöitä mistä saamme Suomessa nauttia; välkehtivät revontulet jopa etelässä, upeat tähtitaivaat ja tunnelmalliset auringonlaskut. Aika moni tunnistaa mielessään myös sen ilon, mitä kokee silloin kun näkee ensilumen satavan maahan, vaikka samaa tunnetta ei tuntisikaan auton laseja aamulla skrapatessa ;)

Vaikka suomalaiset PISA-tulokset ovat nyt viimepäivinä olleet otsikoissa negatiiviseen sävyyn, on meidän maassamme annettava koulutus myös siitä parhaimmasta päästä. Opettajat ovat ammattitaitoisia, luokkien koot ovat jotenkin hallinnassa, kouluruoka on ilmaista, koulupäivät ovat järkevästi suunniteltuja ja koko järjestelmä pesee varmasti mennen tullen monet muut. Suomessa koulutus on ilmaista jopa yliopistotasolla, mikä jaksaa ihmetyttää monia kansainvälisiä ystäviäni, sillä he ovat maksaneet pitkän pennin omasta koulutuksestaan, eivätkä todellakaan ole nauttineet samanlaisesta opintotukijärjestelmästä mitä meidän maassamme on.

Ja tukijärjestelmästä puheen ollen; on sekin niin hyvä, että tilanteen vaatiessa tukea on saatavilla, sekään kun ei todellakaan ole maailmalla itsestäänselvyys. (Tähän myös maininta äitiyspakkauksesta, joka on saanut ihastusta osakseen myös maailmalla.) Suomalainen tukijärjestelmä on kohahduttanut esimerkiksi keskusteluissa espanjalaisen ystävättäreni kanssa, jonka ystävät Espanjassa kärsivät todella rankasti maassa vallitsevasta nuorisotyöttömyydestä, oikeastaan vailla toivoa paremmasta.

Suomalainen terveyden- ja sairaanhoito on todella hyvää. Suomalaiset lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja kaikki muut hoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat tunnollisia, rautaisia ammattilaisia, jotka todella haluavat auttaa. Esimerkiksi äitiysneuvola ja lastenneuvola ovat asioita, mitkä Suomessa hoidetaan hyvin ja osaavasti, eivätkä nämäkään palvelut ole tässä mittakaavassa (tai esim. ilmaiseksi) tarjolla kovin monessa muussa paikassa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ystävämme meni kesällä Jenkeissä sairaalaan, sillä hänelle iski niin paha mahatauti, että hän kaipasi lisänesteytystä. Kolme tuntia sairaalassa vietettyään ja pari pussia suonensisäisiä liuoksia nauttineen ystävämme sairaalalasku oli n. 5000 dollaria.

Suomalaiset itsessään. Jos suomalainen lupaa, se pitää. Suomalaiseen voi todella luottaa, ja tämän allekirjoittaa myös monien erimaalaisten ihmisten kanssa toimiva mieheni, joka kiittelee suomalaisten kanssa tehtävien sopimusten mutkattomuutta ja avoimuutta (kröhöm, ehkä siksi päätyi myös suomalaisen naisen kanssa naimisiin?). En pidä pinnallisesta small-talk kulttuurista ja katteettomasta hehkutuksesta, joten arvostan suomalaista realismia keskusteluissa. Tästä päästäänkin siihen, että Suomessa asuvat suomalaiset ovat mieleeni, mutta erityisesti ulkosuomalaiset ovat nyt valloittaneet minut. Koen suurta iloa kun olen huomannut, että ulkomailla olevat suomalaiset ovat vähän kuin tiimi. Apua saa ja sitä annetaan ja yhteisöllisyyttä pidetään tärkeänä.

Arvostuksen lisäksi välillä myös nauran suomalaisuudelle ja siten tietysti itselleni. Erityisesti Finnish Nightmares-sarjakuvista löytyy välillä jotain pelottavan tuttua, vaikka karjalaisine juurineni olenkin ehkä vähän epätyypillisen puhelias suomalainen, enkä ihan joka asiassa voi samaistua sarjakuvissa seikkailevaan Mattiin. Olen ylpeä suomalaisuudestani, ja kerron siitä ja Suomesta suurinpiirtein aina kun siihen sattuu tilaisuus.

Kuva Arman Alizadin Facebook sivulta. On hauska :D  

Eläköön Suomi ja suomalaiset!

Joulukuu

Joulukuu, ihanaa! Heräsin seitsemältä aamulla siihen, kun koirani hyppäsi sänkyyni ja tuli vienosti nuolemaan kaulaani. Paras herätys ikinä! Olen siis ollut pari päivää Suomessa, ja nyt vihdoin alan olla toipunut matkustamisesta. Ajattelin, että olisin saanut nukuttua yölennolla, mutta toisin kävi, ja meninkin sitten kaksi vuorokautta samoilla silmillä - ei hyvä fiilis. Tästä viisastuneena ajattelin tulevaisuudessa jättää yölennot muiden käytettäväksi. Kotiin vihdoin saavuttuani minua odotti kuitenkin perheeni ja lämmin sauna, joten ihan huonosti ei Suomessa oleilu alkanut :)

Parin tunnin pikavisiitti Tampereelle.. Sää oli kirpeä ja kirkas.

Kuinkas moni siellä on avannut tänään joulukalenterin toisen luukun? Minulla ei tänä vuonna kalenteria ole, ainakaan vielä, mutta miehelleni tein oman joulukalenterin. Sain siihen inspiraation jo kuukausia sitten, ja syksyn aikana ostin tarkoitukseen suunnitellut valkoiset/kultaiset paperipussit Ikeasta. Joulukalenterista tulee löytymään kaikenlaista aina karkeista kosmetiikkaan (olen ihastunut Lushin erilaisiin tuotteisiin), ja eksyipä mukaan yksi pleikkaripelikin. En erityisemmin pidä siitä että mieheni pelaa, mutta toisaalta hän nauttii siitä paljon, ja koska haluan tietysti tehdä hänet iloiseksi, jotenmikä olisikaan sopivampaa kuin lahjoittaa konsolipeli silloin, kun en ole itse paikalla. Convenient, sanon minä.

Onkos siellä joku muu tehnyt joulukalenteria puolisolleen tai jollekin muulle? Parina vuotena erään ystäväni mies on tehnyt joulukalenterin hänelle, ja se oli todella ihana yllätys, haluaisin sellaisen osuvan myös omalle kohdalleni joku vuosi. Toinen ystäväni keksi hyvän idean, ja heillä hän täytti puolet joulukalenterista ja miehensä täytti toisen puolen, joten vuoropäivinä kumpainenkin saa avata oman pienen lahjapussin. Loistava idea! Seuraan myös Facebookissa Parisuhteen joulukalenteria, joka on itsessään ihana ja lämmin, tarkoituksena on siis joka päivä huomioida kumppania jotenkin. Meillä tämä tietysti on nyt vähän sellainen pitkän välimatkan projekti tämän kuun ajan. Sitten vaan Skype-treffejä sopimaan...

Kävin eilen päivällä lounaalla Porin keskustassa ystäväni kanssa. Aamu oli vielä kirkas ja valoisa, mutta puolen päivän jälkeen sää muuttui pilviseksi ja sitten alkoikin sataa lunta! Lunta! Ihanaa! Kävelimme keskustassa nauttien lumisateesta siinä määrin, että sen seurauksena vaatteet ja hiukset tulivat aivan märiksi. Pimeän tultua menimme vielä glögille Café Elbaan, ja se lasillinen oli muuten vuoden ensimmäinen glögini (tavallisestihan aloitan jo syyskuussa:D).

Voi kunpa nämä lumet pysyisivät maassa! Emiraateissa on muuten tänään 45. kansallispäivä. Sitä juhlitaan useamman päivän ajan: monet ovat olleet vapaalla jo tänään, ja vapaat jatkuvat lauantaihin asti. Joka päivä on kuulemma iso ilotulitus, minkä nyt ikäväkseni missaan, ja kaikki isompien katujen varret on koristeltu erilaisilla juhlavaloilla ja lipuilla, ja lippuja on heijastettu valtavien rakennusten seinille myös isoille led-tauluille. Emiraateissa itsenäisyyden juhliminen kunnolla ja näyttävästi on kunnia-asia.