Abu Dhabi Tour pt. 2

Seuraa jatkoa edelliselle Abu Dhabi Tour-tekstille. Seuraava pyöräilyetappi tapahtui Al-Ainissa ja Jebel Hafeetin vuorella. Meillä ei ole autoa tavallisessa arkikäytössä, joten vuokrasimme auton päiväksi. Asia oli muuten ihan helppo, mutta autovuokraamon kaveri oli 40 minuuttia aikataulusta myöhässä ja sen vuoksi meidän aikataulu meni uusiksi. Kun vihdoin saimme auton ja siihen toimivan navigaattorin, oli aika lähteä ajamaan kohti Al-Ainia ja Jebel Hafeetin vuorta.

Olin odottanut täysin tyhjää autiomaata matkan varrelle, mutta itse asiassa joka puolella oli palmuja ja muutenkin luonto näytti jotenkin vehreämmältä, mitä se on Abu Dhabissa. Olin positiivisesti yllättynyt! Tämä vehreys ei tosin näy kuvissa, sillä en kuvannut ajomatkalla ollenkaan. Matkan varrella näimme myös kameleita ja saimme huomata miten raivostuttavaa ajaminen voi täällä olla, kun ihmiset tahallaan vaarantavat liikennettä aivan ääliömäisillä tempuilla (hurjat nopeudet, kaistojen vaihdot, “kilpailuhenkisyys”, töötin aivan posketon käyttö). Pistäkää minut vankilaan kritiikistä, mutta ihan oikeasti.

Olimme etukäteen katsoneet pyöräilykilpailun sivuilta ohjeet vuorelle tuloa varten, sillä tiesimme että tiet suljetaan jossain vaiheessa. Olimme paikalla joskus ennen kahta, ja jo silloin vuorelle menevän tien varrella oli poliisit ja tiet oli suljettu. Ensin poliisit tivasivat meiltä joko mediapassia tai vip-passia, mutta tarpeeksi kauan siinä intettyämme ja tiesulkukarttaa näytettyämme he päästivät meidät ajamaan vuorelle. Ihan kummallista, että tiet oli suljettu katsojilta jo aiemmin, vaikka kerran sivuilla luki että vuorelle pääsee. Vuorella olevalle Mercury-hotellille päästyämme nautimme kauniista maisemista, söimme lounasta ja hengittelimme kaupungin ilmastoon verrattuna huomattavasti raikkaampaa ja viileämpää vuoristoilmaa.

Paikan päällä katsojia oli vain kourallinen (ehkä tiesuluista johtuen); me, yksi brittipariskunta ja muutama nuori arabimies. Kaikki muut katsojat olivat lähinnä toimitsijoita tai median edustajia.

Tanel Kangert (Abu Dhabi Tourin voittaja)

Kotimatka sujui auringonlaskua ihaillessa ja maisemia katsellessa, mutta pimeän laskeuduttua pääsimme jälleen nauttimaan tästä ah- niin ihanasta liikennekäyttäytymisestä. Ennen tätä en todella edes tiennyt mitä on “tailgating”, eli oikein kunnollinen kamikazefiiliksellä suoritettu takapuskurissa kiinni roikkuminen ja armoton valojen väläyttely. Jos vauhtia on jo 140km/h ja vapaita kaistoja löytyy, niin eikö se riitä? Vastaus täkäläisittäin on: EI!

Abu Dhabi Tour pt. 1

Viime viikonloppuna olimme katsomassa Abu Dhabi Touria. Tämä on vasta toinen kerta kun kilpailu järjestetään täällä, mutta monet pyöräilijöistä ovat tuttuja ainakin Tour de Francen, Giro d’Italian ja Vuelta a Espanan kilpailijalistoilta ja palkintopalleilta. Suomessa pyöräily ei ole iso juttu, mutta muutamissa maissa se todella on sitä. Mieheni on todella intohimoinen pyöräilyfani ja hän kertoi, että Ranskassa tuhannet ja taas tuhannet ihmiset seuraavat kisoja livenä teiden varsilla vuoristossa, kylissä ja kaupungeissa, ja Tour de Francen aika on juhlaa.

Abu Dhabi Tour alkoi Nation Towersin juurelta Corniche-rantakadun varrelta. Kilpailu on täällä vielä todella uusi juttu ja kilpailijat monelle (kuten myös allekirjoittaneelle) tuntemattomia, joten faneja oli paikalla vain kourallinen ja nimmareita ja yhteiskuvia sai helposti.

Frederik Frison

Vincenzo Nibali, yksi maailman kuuluisimmista pyöräilijöistä.

Pyöräilijät ajoivat reittinsä Abu Dhabissa ja tämä reitti kulki myös meidän kotitalon vierestä Al Reemin saarella. Eurosportilta näkyi miten ystävämme seisoivat tien varressa kannustaen maanmiestään ja ilmasta otetut kuvat Abu Dhabista olivat aika vakuuttavia. Maaliviiva oli Marina Mallin vieressä ja siellä mekin odottelimme pyörilijöiden saapumista. Ihmisiä oli jo aika paljon, mutta pääsimme hyvin ihan maaliviivan tuntumaan aitauksen taa. Kun kärkiporukka kaarsi kulman takaa viimeiselle suoralla, kaikki pistivät päänsä aitauksen yli ja yrittivät nähdä minkä pystyivät. Kilpailijat suhahtivat ohi ja etappi päättyi. Seuraavana päivänä kilpailu jatkui Al-Ainissa, joten kilpailijat suuntasivat heti lepäämään.

Nopea ja herkullinen Tom Yam

Aasialaiset maut ovat vieneet minut totaalisesti mennessään ja olen sen takia päätynyt testaamaan monia ravintoloissa syömiäni ruokia myös omassa keittiössäni. Välillä kokkailut eivät onnistu, enkä niistä aikaansaannoksistani raportoi täällä ollenkaan, mutta sitten välillä kohdalle osuu helmiä reseptejä. Ihastuin Tom Yam-keittoon alunperin paikallisessa Smoking Doll ravintolassa keväällä ja sittemmin olen maistanut sitä muuallakin. Etsin reseptejä ja lopulta tein oman version, mikä on sekoitus useammasta reseptistä.

Tom Yam

1,5-2l vettä

2 kanaliemikuutiota

Tom yam-tahnaa, (käyttämäni pussi oli 30g ja käytin siitä ehkä ⅔ osaa. Kannattaa annostella tätä ehkä vähän varovasti, sillä tulisuutta löytyy)

n. 100g sekasieniä (siitake, olkisienet tms. mitä nyt sienihyllystä löytyy, tai sitten voi käyttää pelkkiä herkkusieniä)

kourallinen herkkusieniä pilkottuna

N. 20 kpl kirsikkatomaatteja

400g katkarapuja tai jättikatkarapuja tai broileria

4 rkl kalakastiketta

4 kaffirlimen lehteä

3 limen puristettu mehu

Korianteria koristeluun

Laita vesi kattilaan ja lisää siihen kaffirlimelehdet, kanaliemikuutiot, limen mehu, kalakastike ja tom yam-tahna. Kiehauta. Lisää joukkoon pilkotut sienet ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Lisää lopuksi katkaravut ja kokonaiset kirsikkatomaatit. Noin minuutin päästä keitto on valmis. Älä keitä keittoa enää lisättyäsi ravut, ettei niistä tule sitkeitä. Jos käytät keitossa broileria, niin broiskun palaset kannattaa lisätä ehkä vähän aiemmin ja keittää hetken että kypsyvät, tai sitten ne voi paistaa etukäteen. Tarjoile korianterin kera ja nauti. Tämä annos on aika hyvän kokoinen, joten sitä jäi myös seuraavaksi päiväksi. Seuraavana päivänä keitto maistui mielestäni jopa vielä herkullisemmalta.

Jos testaat reseptiä kotona, niin haluan ehdottomasti kuulla mitä tykkäsit :)

Find me on Instagram

Pidän itseäni paljon innokkaampana kuvaajana kuin blogitekstien kirjoittajana. Välillä ihmiset löytävät minun henkilökohtaisen Instagram-tilini ja haluaisivat seurata sitä, mutta olen noudattanut periaatettani, enkä ole halunnut ottaa tilin seuraajiksi ihmisiä joita en tunne.

Nyt löydät minut Instagramista nimellä @yourstrulyannaablog. Tili on julkinen, joten tervetuloa seuraamaan! Postailen aluksi kuvia menneen vuoden ajalta, sillä reilu vuosi sitten päätimme muutosta ja päätin myös aloittaa tämän blogin pitämisen. Itse asiassa tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogitekstini, mutta en koskaan uskaltanut julkaista sitä. Instagramissa pääsette mukaani Poriin, Istanbuliin, Budapestiin, Hampuriin ja eri puolille Ranskaa, sekä lopulta myös Amsterdamin kautta tänne Abu Dhabiin.

Nähdään Instagramissa :) 

Tuesday thoughts

Havahduin syntymäpäiväni aikoihin miettimään sitä, että niihin aikoihin vuosi sitten saimme tietää, että tulemme muuttamaan ulkomaille. Vuosi on mennyt tässä myllerryksessä ja eräänlaisessa kaaoksessa. Nyt jälkikäteen tutkailin muutosta, omia ajatuksiani ja elämääni ja luvassa onkin rehellistä tekstiä fiilispohjalta.

Tunteet. Niitä on vaikea pitää kurissa. Viime vuoden hallitseva fiilis tuli tietoisuuteni vasta sitten, kun muutto ja sen tuoma muutoksen lähestyminen todella varmistuivat. Se tunne oli pelko. Pelko ihan kaikesta. Pelkoa menettämisestä, pelkoa uudesta, pelkoa muuttumisesta. Mitä jos joku läheisistä sairastuu, mitä jos itse sairastun, millaista on terveydenhoito, miten sosiaaliturvan piirissä pysyminen tapahtuu, mitä jos kaikki menee ihan metsään? En muuten ole ihan yksin näiden ajatusteni kanssa, vaan ne vaivaavat varmaan jossain määrin kaikkia niitä, jotka ovat tehneet vastaavia ratkaisuja elämässään.

Olen aina ollut kiinnostunut ihmismielestä ja pyrkinyt ymmärtämään sen toimintaa, tarpeita ja kykyjä, mutta kun nämä haasteet osuivat omalle kohdalle, olinkin aika neuvoton niiden kanssa. Melko epäkiitollista elämää ja sen mahdollisuuksia kohtaan, mutta toinen tunne mikä  oli aika vahvasti läsnä viimeisen vuoden aikana on viha ja sen erilaiset muodot. Jaksoin hiljaisesti syyttää miestäni ja hänen kunnianhimoaan tästä valtavasta muutoksesta yli puoli vuotta, itselleni kun olisi sopinut se tasaisen turvallinen elämä mikä meillä oli. Puoli vuotta on aika pitkä aika olla vihainen toiselle, ja tiedostaen ja tiedostamattaan näyttää tätä yleistä fiilistään jatkuvalla syötöllä, varsinkin silloin, kun asian toinen osapuoli teki omat ratkaisunsa tulevaisuuteen positiivisesti katsoen ja kaipasi tukea itsekin. Voi että miten vaikeaksi tein koko vuoden itselleni, mutta miten tarpeellista se ilmeisesti kuitenkin oli. Minä halusin myös testata rajojani ja tein sen, enkä kadu, sillä vaikka eläkekassani ei tästä kasva, olen saanut tästä jo nyt paljon ja me olemme vasta alussa.

Nyt jälkikäteen katson vähän ihmeissäni mennyttä vuotta, ja katson kriisiaikaa kunnioituksella. Se teki minusta minut. Ja miten voimakas se kriisi olikaan, en voinut etukäteen edes arvata, saatikka varautua siihen. En, vaikka tiesin muutoksen aiheuttavan tuskaa ja ahdistusta, en vaikka tiesin kulttuurishokista ja sen vaiheista (kuherruskuukausivaihe jäi muuten mulla täysin välistä). Enkä tiedä, onko se ohi. Ehkä vuoden päästä katson tätä vuotta menneeseen, ja ajattelen samoin, että huh huh, mikä kriisi sulla oli syksyllä 2016. No, en kai sentään.

Smoothly from crisis to crisis. Ne ovat osa ihmiselämää ihan kaikilla ajasta ja paikasta riippumatta. Ihan kuin en sitä olisi jo ennestään tiennyt, mutta tämä oma kokemukseni toi taas erilaisen ja uuden näkökulman siihen. Huonompien aikojen vastapainona on sitten taas rauhallisia ja tyytyväisiä aikoja, jolloin voi olla onnellinen siitä mitä oli ennen, siitä mitä on nyt, ja siitä mitä tulevaisuudessa tulee olemaan. Kohti tulevaa vahvempana, luottavaisin mielin.

Koti kotoinen

Muutimme tähän kotiimme muutaman hotellissa asutun kuukauden jälkeen huhtikuun lopulla, ja vaikka tavarat löysivät paikkansa nopeasti, tuntui tämä niin väliaikaiselta, että emme saaneet tauluja seinille.

Kesällä Suomessa - ja toisten nurkissa ollessani päätin, että jahka pääsen takaisin omaan kotiini, niin paikat tauluille on päätettävä ja verhotkin oli aika saada tankoihin, vaikka verhottomuuteenkin oli ehtinyt jo hyvin tottua. Näinpä sitten vietimme yhden päivän taulun paikkoja mittaillen ja laskeskellen, ja saimme vihdoin taulumme ja peilimme seinille sekä verhot ikkunoihin. Tai siis katsoimme paikat ruuveille, mutta meidän piti soittaa huoltoyhtiön miehet poraamaan reiät seiniin. Samana päivänä saapui kaksi miestä poraamaan reikiä. Ruuvinlaittajista toinen oli selvästi mestari ja toinen oppipoika. Mestari käytti porakonetta, ja oppipoika ojensi ruuveja. Huoltoyhtiön miesten kanssa on kyllä niin mielenkiintoista keskustella, kun he puhuu englantia vähän niin ja näin, tai ainakin puhuvat sitä niin vahvasti murtaen intian / jonkun muun maan aksentilla, että nytkin vaikka puhuimme monesti, olin aika pihalla siitä, mitä olimme puhuneet.. Keskustelu menee suurinpiirtein näin “Madam.. --- -- -- --- -- “  “I´m sorry, what?” “OK” “Ok, Madam?” “OK.” No mutta, taulut saatiin seinille ja Euroopan kartasta vähän esittelin myös että mistä päin olemme kotoisin ja mietittiin sitten, missä kohtaa Intia ja Pakistan olisivat, jos karttamme jatkuisi taulun reunojen yli.

Nyt jälkikäteen ajateltuna on vaikea ymmärtää, miksi emme tehneet tätä sisustuksen valmiimmaksi saattamista jo heti muutettuamme, sillä kotoisuus tässä asunnossa nousi kohisten. Ystäväni mietiskeli, että ehkä olen nyt sitten hyväksynyt täällä olon ja pysymisen, kun pystyin tekemään kodista oikeasti kodin. Tämä ajatus on varmasti oikeilla jäljillä.

Rakas syksy

Nyt kun Suomessa on syksy, on se syksy minunkin mielessäni vaikka olenkin täällä ikuisen kesän maassa. Syksy on aina ollut itselleni valtavan energistä aikaa, uuden alkua ja innostusta. Minulle uusi vuosi alkaa tavallaan aina elokuun lopusta, eikä välttämättä tammikuusta. Tunnustan rakastavani kirpeitä aamuja, keltaisia lehtiä maassa, iltojen pimenemistä, kynttilänvaloa ja jopa sadetta. Viilenevät päivät muuttavat omalla kohdallani myös ruokahalua, kun tulee innostus tehdä uuniruokia ja viettää enemmän aikaa keittiössä kuin kesällä.

Lumimarjat Helsingissä jonkun suurlähetystön pihassa.

Siinä missä syksy on todella ihanaa aikaa, se tuo mukanaan asioita mihin on hyvä valmistautua. Vaikka miten rakastaisin sitä pimeyttä ja sadettakin, on minullakin ollut aikoja, milloin olen totaalisen väsynyt siihen pimeyteen, erityisesti aamuisin. Marraskuu oli pahaa aikaa, kun töihin mennessä aina satoi ja oli pimeää, ja töistä tullessa sama toistui. Voi mennä viikkoja (tai siis kuukausia), ettei päivänvaloa juuri nähnyt, ainakaan arkisin. Itselleni tähän pimeyteen ja ankeuteen parasta lääkettä on ollut se, että tein kaikenlaista kivaa ystävieni kanssa. Ne on aika pieniä asioita, millä voi tuoda mielekkyyttä ihan siihen tavalliseen arkeen. Ja sitten voikin jo odottaa joulua. Tavallaan syksyn pimeys ja talvi Suomessa yleensäkin on aika kiitollista aikaa. Voi käpertyä kotiin hyvällä omallatunnolla.

Viime syksy oli aika hektistä aikaa, kuukaudet meni ihan sumussa ohi tulevan muuton vuoksi. Ihania asioita viime syksyssä oli töihin kävely aamuisin, ystäväni häät Budapestissä ja miehen ystävän synttärit Hampurissa. Euroopassa syksy taitaa olla aina ihana.

Hampurin satama marraskuussa 2015.

Fiilistelen syksyä olinpa missä tahansa, ja nyt tietysti erityisesti sen takia, kun se jää tavallaan minulta väliin tänä vuonna. Vaan ihan täysin en kirpeistä aamuista luovu, sillä pääsen nauttimaan Suomesta joulukuussa.

Wedding professionals

Morsiamet pähkäilevät häiden suunnittelussa monia asioita, kuten sitä mistä hääpuku hankitaan, millaista ruokaa häissä on, kuka kuvaa ja onko häissä bändi vai dj vai joku muu musiikkijärjestely. Tässä postauksessa kerron ammattilaisista, jotka auttoivat meidän päivämme toteutuksessa ja suosittelen heistä jokaista. Nämä tyypit osaavat. Minulle on ilo ja kunnia-asia antaa kehuja hyvin tehdystä työstä, ja julkinen kiitos taitaa olla ammattilaisia ajatellen hyödyllisintä. Nämä ammattilaiset toimivat lähinnä Satakunnan alueella, mutta onpa joukossa niitäkin, joiden palveluita voi käyttää vaikka asuisi muualla. Itselleni oli tärkeää, että sain käyttää pääasiassa paikallisia palveluiden tarjoajia ja täten tukea oman kotikaupunkini yrittäjiä.

Kuvaaja: Amanda Aho

Hääjuhla

Aloitetaan hääpaikasta. Noormarkun klubi oli hääpaikkana todella upea. Siitä huokui vanha aika ja arvokkuus. Henkilökunta oli ammattitaitoista, joustavaa ja ystävällistä. Heidän kanssaan oli ilo suunnitella ja järjestää, saatoin vain nauttia ja tiesin että kaikki onnistuu. Ahlströmin ruukkien kautta hoitui paikka, majoituspalvelut, ruokasalin henkilökunta, ruoat ja juomat sekä tilan loppusiivous. Erityismaininta ruuasta: se oli taivaallista. Meille iso plussa oli myös se, että hääpaikan pihapiiristä löytyi majoitustiloja, jotka nekin olivat hyvin viehättäviä. Ahlströmin ruukkien kotisivuille pääset TÄSTÄ.

Musiikin suhteen olin jo alunperin ajatellut, että dj on enemmän meitä varten kuin koko illan livenä soittava bändi. Varasin meille dj:n Äänirasian kautta. Hää-DJ-pakettiin kuului myös äänentoisto, mikit, valaistus tanssilattialle ja valaistus ulos. Suunnittelimme musiikit yhteistyössä, mutta lähinnä jokainen biisi mikä häissä soi oli peräisin tekemältäni listalta. Tunnelman kannalta oli tosi kiva, kun taustamusiikkia oli jo ruokailunkin aikana. Hää-DJ www-sivuille pääset TÄSTÄ.

Olemme kovin iloisia ja ylpeitä ystävistämme, joilla on musiikillisia lahjakkuuksia, ja kaksi ystäväämme esiintyikin juhlassa. Juice Viitala tulkitsi meille kirkossa Juha Tapion erään kappaleen ja herkisti niin morsiamen kuin monet vieraistakin. Juicen Facebook sivuille pääset TÄSTÄ. Toinen taitava muusikkoystävämme Jarno Lindén tulkitsi meille John Legendin biisin hääjuhlassa. Jarno esiintyy kahdessakin eri kokoonpanossa, Twisted Tonesissa ja Stemmassa, ja niiden Facebook-sivut ovat tässä: Stemma & Twisted Tones.

Noormarkun klubilta suosittelivat floristiksi Noormarkkulaista Kristiina Kalliota, jonka palveluita päädyimme käyttämään. Palaveerasin Kristiinan kanssa parikin kertaa ja suunnittelimme kaiken ihan oikeasti kukkanen kerrallaan. Hän osasi hyvin kertoa mitkä kukat ovat parhaimmillaan hääjuhlan ajankohtana, miten hinnat ja värit vaihtelevat, mikä kukka tuoksuu ja voi täten aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja mikä kukka sopii minkäkin kukan kanssa yhteen parhaiten. Mielestäni palvelu ja laatu oli huippua ja hinnat kuitenkin hyvin kohtuulliset. Kristiinan sivuille pääset TÄSTÄ.

Kuvaaja: Amanda Aho

Hääpuku

Hääpukuni oli Porin Juhlavasta. Kävin sovittamassa pukua vuoden aikana varmaan ainakin 10 kertaa, ja aina minua palveltiin kohteliaasti ja ammattitaidolla. Puvun valinta ei sinänsä ollut vaikeaa, sillä olin ihaillut sitä jo ennen kuin edes tiesin että mekin menemme naimisiin. Puku muokattiin mittojeni mukaan ja saman liikkeen kautta minulle järjestyi myös huntu. Hääpuku oli minulla vain vuokralla, mutta hunnun ostin itselleni muistoksi. Porin Juhlavan sivuille pääset TÄSTÄ.

Sormukset

Suunnittelin sormukseni Annette Tillanderin kanssa hänen ateljeellaan Helsingissä. Suunnittelu oli mielenkiintoista ja oikeasti tosi tunteellista. Olen edelleen aivan hullaantunut ajatuksesta, että tämä sormus on tehty vain minulle. Sormukseni kantaa sekä mieheni äidin että minun äitini nimeä, ja symboloi siten kahden suvun yhdistymistä, ei ainoastaan avioliittoa aviopuolisoiden välisenä asiana. Annette Tillanderin sivuille pääset TÄSTÄ. Miehen sormus hankittiin Timanttiset E. Lindroosilta, ja tässä täytyy kehua, että Timanttisilla on niin mukavaa porukkaa töissä. Timanttiset E. Lindroosin sivuille pääset TÄSTÄ.

Hiukset

Anna Linden teki hääkampaukseni Sofii Hair & Makeupissa Isolinnankadulla. Kampausta kokeiltiin parikin kertaa, kun minulla oli hankaluuksia löytää se tyyli mitä toivoin. Anna oli kuitenkin kärsivällinen ja teki hyvää jälkeä. Sofii Hair & Makeupin sivuille pääset TÄSTÄ..

Pari päivää ennen häitä kävin myös luottokampaajallani Jennalla Hius-Keskuksessa Yrjönkadulla. Jenna sävytti hiukseni ja ohjeisti myös kampauksen pohjalle tarvittavien tuotteiden hankinnassa, hänen kanssaan hoituu kaikki. Hius-Keskuksen sivuille pääset TÄSTÄ.

Meikki

Meikkini oli Salonki Silkin Virpi Nikulan käsialaa. Olin erityisen tyytyväinen tietysti siihen, että kemiat tekijän kanssa olivat niin kohdallaan, mutta myös siihen, että Virpin tyyli tehdä oli sellainen mistä pidin kovasti. Vähän kuin olisin itse suunnitellut lopputuloksen, mutta toinen sitten toteutti sen vielä sitä ajatustakin paremmin. Meikki tehtiin BareMineralsin tuotteilla, joihin ihastuin aivan valtavasti, ja kun mahdollisuus tulee, niin hankin ne meikit myös itselleni. Salonki Silkin sivuille pääset TÄSTÄ.

Kuvaaja: Mikael Grönroos

Häiden ikuistaminen

Meidän hääkuvaajanamme oli Amanda Aho, jonka tyyli on selkeä ja romanttinen. Vaihtelimme maileja ennen häitä ja pidimme palaverinkin kun saavuin Suomeen. Erityisen iloinen olen siitä, että Amanda onnistui toteuttamaan sellaisia kuvia mitä olin erityisesti toivonut, kuten esimerkiksi kuvat tähtisädetikkujen kanssa pimeässä. Dokumentaarisen hääkuvauksen hienoin puoli on siinä, että niiden kuvien avulla pääsee uudestaan ja uudestaan siihen päivän tunnelmaan kun näkee ne ihmiset, juhlapaikan ja ruuat - ihan kaiken. Amandan sivuille pääset TÄSTÄ.

Häissä kävi hassusti, sillä siellä meille ilmaantui toinenkin kuvaaja, kun ystäväni miesystävä Mikael Grönroos innostui myös kuvaamaan. Harrastelijan kuvat olivat myös todella timanttista tavaraa. TÄSTÄ pääset Mikaelin sivuille.

Lukijalle tiedoksi, että minulla ei ole suosittelemieni tahojen tai henkilöiden kanssa minkäänlaisia yhteistyösopimuksia, vaan olen vain tyytyväinen asiakas :)

Kahden kulttuurin juhla - Suomalais- ranskalaiset häät

Koska kyseessä oli kahden kulttuurin häät, pidimme molempien kulttuurien esiintuomista hääjuhlassa tärkeänä, ja pohdin etukäteen aika paljonkin sitä, miten tämä tapahtuisi. Kyselin mieheltä ja hänen ystäviltään asioita, mitä ranskalaisissa häissä tapahtuu, ja sain kuulla muun muassa, että Ranskassa pari vihitään tavallisesti kaupungintalolla, jonka jälkeen voi olla siunaus kirkossa, mitä seuraa cocktailtilaisuus. Cocktailtilaisuuteen voidaan kutsua todella paljon ihmisiä, kaikki työkaverit ja kaikki tutut. He tulevat parille drinkille ja tuovat lahjoja, jonka jälkeen he lähtevät kotiin, ja juhlat jatkuvat lähipiirin kesken illallisen muodossa. Tämä mahdollistaa pareille sen, että he voivat kutsua kaikki ystävänsä ja tuttavansa todistamaan vihkimistä ja tarjota heille juomat, mutta sitten säästää rahaa, kun kaikkia ei tarvitse pyytää illalliselle asti. Suomessa vastaavaa käytäntöä pidettäisiin varmaan aika töykeänä, eikä sellainen käytäntö olisi istunut meille, kun nimenomaa halusimme juhliimme niin paljon ystäviämme kuin tilaan vain mahtui. Lisääkin olisi mielellään saanut mahtua.

Ranskalaisia yksityiskohtia

Koska juhlat olivat Suomessa ja etenivät pitkälti suomalaisen hääjuhlakaavan mukaisesti, lisäsimme pieniä ranskalaisia juttuja sinne tänne. Esimerkiksi alkudrinkkinä meillä oli ranskalainen cocktailjuoma Kir royal, eli sekoitus mustaherukkalikööriä ja kuohuviiniä tarjoiltuna kuohuviinilasista. Champagne olisi tietysti ollut tässä hieno vaihtoehto, mutta se oli niin turkasen kallista a-oikeudet omaavasta paikasta tilattuna, että päätimme säästävämme vaihtamalla samppanjan kuohuviiniin. Olisin myös halunnut valita meille ranskalaiset viinit ruuan seuraksi, varsinkin kun appiukko ja muutamat ystävät ovat näistä asioista tarkkoja, mutta ravintolalla ei ollut omalla listallaan ranskalaisia viinejä ja niiden tilaaminen erikseen olisi tullut niin kalliiksi, että jälleen päädyimme ottamaan hieman halvemman ja varmasti yhtä hyvän vaihtoehdon. Juhlien etkoille ja jatkoille appiukko toi omat samppanjat Ranskasta asti, joten kunnon kuplivan makuun pääsimme päivän aikana myös.

Eräs häidemme ranskalaisista yksityiskohdista oli dragée-mantelit. Dragée-mantelit ovat muistaakseni alunperin Italiasta lähtöisin oleva perinne, mutta niitä käytetään monissa maissa erilaisissa juhlissa, kuten häissä ja vauvakutsuilla. Ne ovat kovalla ja kiiltävällä sokerikuorrutteella päällystettyjä manteleita (voidaan kutsua myös Jordan Almonds nimellä), ja manteli itsessään symboloi elämässä ilmenevää katkeruutta ja sokerikuorrute taas rakkauden ihanuutta. Dragée-manteleiden löytäminen oli hieman haastavaa, kun niitä ei saanut Suomesta mistään, toiset verkkokaupat toimittivat niitä suunnitteen kaikkialle muualle paitsi Suomeen ja toisissa verkkokaupoissa niiden hinta oli niin kova, että en olisi millään raaskinut maksaa mantelista reilua sataa euroa. Enkä maksanutkaan, sillä olin jo luopunut dragée-manteli-ideastani ja päättänyt ottaa tilalle ranskanpastilleja, kunnes eräänä kauniina päivänä Tiger-kaupassa oli pastellisävyisiä dragée-manteleita. Miksi niitä yhtäkkiä löytyi Tigerista - en tiedä, mutta ostin koko kaupan tyhjäksi niistä, tarvitsin nimittäin 500 kpl ja ne myytiin pienissä rasioissa. Pussitimme mantelit pieniin organzapusseihin, jokaiseen pussiin viisi kappaletta, kuten perinne ohjeistaa. Nämä viisi dragée-mantelia symboloivat onnea, terveyttä, pitkää ikää, vaurautta ja hedelmällisyyttä. Juontajat kertoivat näistä symbolisista asioista myös vieraillemme hääjuhlassa.

Kuvaaja: Amanda Aho

Dragée-manteleiden lisäksi olisin alunperin halunnut meille ranskalaisen hääkakun, mikä eroaa aika lailla perinteisestä suomalaisesta hääkakusta. Perinteinen ranskalainen hääkakku, eli croquembouche on sellainen tuulihatun näköisistä palloista koottu ison lumilyhdyn ja pyramidin yhdistelmän näköinen erikoinen leipomus. Sellaista kakkua ei kukaan lähialueilla osannut tehdä, eikä satakunnasta löytynyt tekijää macaron-kakullekaan, joten päädyimme siihen, että emme tilaa lainkaan kakkua, kun emme ole niin suuria tavallisten kakkujen ystäviä. Sovimme, että kokkimme tekevät meille kakun tilalle kaikille omat crème brûléet, eli perinteiset ranskalaiset paahtovanukkaat. Tämä osoittautui häissämme aivan loistavaksi valinnaksi, sillä kaikki pitivät crème brûléesta ja oli mukavaa, kun tähän ranskalaiseen herkkuun saatiin yhdistettyä suomalaistwistiä marjasalaatilla, missä oli tyrnejä, mustikoita ja mansikoita.

Made in Finland

Siinä missä juhlapaikka ja juhlien kaavan kulku toivat esille suomalaisuutta, halusin suomalaisuuden näkyvän myös juhlien menussa. Menu oli itse asiassa yksi Noormarkun klubin valmiista juhlamenuista, ja siinä oli käytetty sellaisia hyvin perinteisiä suomalaisia ruoka-aineksia kuten lohta, siikaa, silakkaa, peuran lihaa, hirven lihaa, possua, nautaa, sesongin metsäsieniä (kanttarelleja ja tatteja) sekä kauden juureksia. Kuten tuolla aiemmassa postauksessa jo mainitsin, ruoka oli häidemme ehdoton hitti, ja myös ranskalaiset vieraamme olivat aivan haltioissaan näistä suomalaisista herkuista.

Kuvaaja: Amanda Aho

Traditioita, jotka eivät toteutuneet

Ranskalaisissa häissä on joskus myös traditio, missä isoon astiaan kerätään lusikallisinen jokaista ruokaa ja juomaa, mitä häissä on ollut tarjolla ja niistä sekoitetaan sellainen kamala mössö. Siis kuvitelkaa nyt, sinne vaan savukalat, kananmunat, salaatit, kastikkeet, viinit ja kotikaljat sekaisin, hyi yök. Tästä sitten voi maistaa siemauksellisen häiden jälkeisenä aamuna, ja sitä pidetäänkin kunnia-asiana. Olisimme periaatteessa voineet seurata tätä traditiota, mutta asia unohtui ihan täysin, eikä varsinaisesti harmita, että näin kävi. Toinen ranskalaisissa häissä esiintyvä traditio on se, että kun hääpari on yöllä jo kömpinyt nukkumaan, niin hääväki tulee kolistellen herättämään heidät. Itsehän en hääyönäni nukkunut silmäystäkään, kun olin niin juhlien jälkeisissä adrenaliinihuuruissa, että jos meidän sviittiin olisi joku vielä aamuyöllä ilmestynyt, niin olisin ehkä ollut asiasta ihan ilahtunut, mutta jos olisin ollut nukkumassa, niin olisin varmaan saanut jonkinasteisen hermoromahduksen.

Kaksikulttuurisia häitä järjestäviä kannustaisin miettimään mm. pariskunnan osapuolten kulttuurien esiin tuomista esimerkiksi juhla-asuissa, koristelussa, ruokien ja juomien valinnoissa, leikeissä, perinteissä ja juhlien muissakin yksityiskohdissa. Tällaiset asiat olivat kiva lisä, ja ennen häitä moni ystävistäni kertoi odottavansa näitä juhlia erityisesti niiden erilaisuuden vuoksi - sillä vaikka juhla eteni suomalaisen kaavan mukaan, se tapahtui melko kansainvälisellä otteella. Meidän tapauksessa kahden kulttuurin yhdistäminen hääjuhlassa sujui hienosti ja juhlat olivat meidän näköiset.

Monikieliset häät - mitä asioita voi ottaa huomioon

Kirjoittelin tämän postauksen lähinnä vertaistueksi ja ehkä myös avuksi niille, jotka ovat järjestämässä häitä, missä tullaan puhumaan useampaa kieltä. Tekstistä selviää miten asiat hoidettiin meidän hääjuhlan suunnittelussa ja myös se, miten asiat todellisuudessa menivät.

Kuvaaja: Amanda Aho

Missä maassa juhlat vietetään?

Alunperin hääjuhlan suunnittelu lähti siitä kysymyksestä, missä maassa juhlat vietettäisiin. Meillä oli tässä useampikin vaihtoehto. Suomi oli itselleni ykkösvaihtoehto, sillä tiesin olevani suunnitteluvastuussa, ja hoitaessani näitä asioita suomen kielellä ja tuttujen/suositeltujen ammattilaisten kanssa, olisi suuremmat takeet saada suunniteltua onnistunut juhla. Toinen vaihtoehto oli Ranska, sillä esimerkiksi Poitiersista ja Pariisista olisi varmasti löytynyt joku ihana hääpaikka ja esimerkiksi ruoka- ja juomatarjoilut tulisivat Ranskassa halvemmiksi. Kolmas vaihtoehto oli Italia, sillä serkkuni toimii siellä hääsuunnittelijana, ja hänellä olisi varmasti ollut hyviä suhteita erilaisiin toimijoihin ja hei, kuka nyt ei haluaisi mennä naimisiin Italiassa? Näitä maita miettiessä tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että suurin osa vieraistamme tulee Suomesta ja matkustaminen voi olla monelle syystä tai toisesta jopa mahdotonta, joten Suomi olisi varmasti paras maa juhlien järjestämiselle.

Mitkä ovat juhlassa puhutut kielet?

Meidän häissä puhuttiin kolme kieltä; minun äidinkieltäni suomea, mieheni äidinkieltä ranskaa ja englantia, joka on meidän kotikieli ja yhteinen kielemme myös monien ystäviemme kanssa. Juhlissamme oli vieraita Suomen ja Ranskan lisäksi Irlannista, Romaniasta ja Saksasta, mutta näillä kolmella valitsemallamme kielellä pärjättiin hyvin.

Vieraiden huomioon ottaminen juhlapaikan valinnassa

Kun maasta päästiin yhteisymmärrykseen, oli aika päättää paikka. Meillä juhlapaikaksi valikoitui Noormarkun klubi sen vuoksi, että se on tietysti hyvin loistokas paikka, mutta se on myös luonnon keskellä kauniissa ympäristössä ja mitä olisikaan hienompaa esitellä ulkomailta tuleville vieraillemme, kuin kaunista suomalaista miljöötä. Juhlatilan lähituntumassa oli myös majoituspaikkoja, mikä oli tärkeää, koska meille oli tulossa useita vieraita joita näemme aivan liian harvoin ja halusimme heidän yöpyvän meitä lähellä, jotta voisimme viettää aikaa heidän kanssaan mahdollisimman paljon.

Kuvaaja: Amanda Aho

Kutsut / Hääinfot / Menut / Ohjelmat / Leikit / Bingo ja muu mahdollinen kirjallinen materiaali

Teetin kutsut, menut ja ohjelmat kahdella kielellä (suomi ja ranska) Vistaprintin kautta. Tein ne itse ensin suomeksi ja sitten englanniksi, minkä jälkeen mieheni sekä eräs hänen ystävistään käänsivät tekstit ranskaksi. Meitä helpotti se, että teimme monet näistä kirjallisista jutuista Excelillä, eli yhteen sarakkeeseen teksti suomeksi, viereiseen englanniksi ja kolmanteen ranskaksi. Siitä tekstit oli helppo kopioida kortti- ym. pohjiin netissä olevaan ohjelmaan. Meillä oli juhlassa vain kaksi ihmistä, jotka eivät ymmärtäneet suomea tai ranskaa, ja minun piti tulostaa menut ja ohjelmat heille englanniksi, mutta arvatkaa unohdinko. Vahinko ei onneksi ollut suuri, sillä vierustoverit tulkkasivat kaiken tarvittavan. Bingot ja tutustumisleikin tein kolmella kielellä ja hääbingon tekoon käytin My Free Bingo Cards-ohjelmaa netissä, helppoa ja kätevää. Vaikka kirjallisen materiaalin tekeminen useammalla kielellä oli oma haasteensa, olen tosi tyytyväinen siihen että päätin tehdä niin, sillä kun vierailla on mahdollisuus lukea edes osa materiaalista kielellä mitä ymmärtää, on se jo iso plussa.

Hääpalaveri - haaste ja mahdollisuus

Häitä ennen pidimme palavereita kaasojen ja bestmanien kanssa ja suunnittelimme juhlan kulkua. Palaverien pitäminen oli sinänsä haasteellista, että minä saavuin Suomeen vasta reilua kuukautta ennen häitä, mies oli edelleen Abu Dhabissa ja teki pitkää päivää ja pitkää työviikkoa, kaasoja oli kuusi, joista yhdelle syntyi muutama viikko ennen häitä vauva, yksi kaaso muutti pari kuukautta ennen kesää pois Porista, kaksi bestmania Suomessa teki pitkää työpäivää ja kaksi bestmania asui ulkomailla, toinen Ranskassa ja toinen Saksassa. Kaikilla meillä oli häiden lisäksi siis se normaali enemmän tai vähemmän kiireinen oma elämämme, ja kun hääseurueessa on paljon porukkaa, niin aikataulujen sopiminen on oma haasteensa. Tähän vielä päälle kielijutut, eli kaasojen kesken hoidimme asiat suomeksi, mutta sitten kun bestmanit olivat paikalla, hoidettiin kaikki suomeksi ja englanniksi.

Tein “pääpalaverimme” jälkeen meille 13-sivuisen häämuistion Google Drivea ja sen jakamisominaisuutta hyväksikäyttäen suomeksi ja englanniksi, ihan vain pitääkseni itseni ja muut jotenkin kartalla siinä, mitä kaikkea tuleman pitää. Alunperin muistiolleni taidettiin vähän naureskella, mutta ilman sitä olisimme kaikki olleet enemmän tai vähemmän hukassa toiveiden, odotusten ja tarvittavien asioiden kanssa. Suosittelen siis kaikkia morsiamia laatimaan hyvän häämuistion - sieltä on kätevää tarkastaa sovittuja asioita. En olisi itse varmaan keksinyt tehdä tällaista kunnon häämuistiota, jos en olisi lukenut siitä Facebookin Häät 2016-ryhmästä.

Hääjuhla - Juonnot

Alunperin olin ajatellut, että juonnot juonnettaisiin englanniksi, koska sitä suurin osa ymmärtää vaikka ei juuri puhuisi. Lopulta päätimme kuitenkin yhdessä, että juonnot tehdään kolmella kielellä, ja kolme ystävääni lupautuivat tähän. Yksi ystävistäni juonsi ensimmäisen juonnon aina englanniksi, toinen ystäväni sanoi saman omin sanoin englanniksi ja lopulta kolmas juonsi osuuden ranskaksi. Etukäteen ajateltuna tämä kuulosti aikamoiselta sekamelskalta ja nämä kieliasiat ja juhlan sujuvuus olivatkin häitä ennen suurin stressin aiheeni. Juontajat olivat tehneet hääjuhlaa varten juontokortit itselleen ja meillä oli käytössä kunnollinen äänentoistojärjestelmä ja monta mikkiä, joten varsinaisessa juhlassa juonnot menivät aivan nappiin, eikä useammalla kielellä juontaminen ollut mitenkään sekavaa, vaan se piti kaikki ihmiset tietoisena tulevista tapahtumista. Oli myös erittäin mukavaa ja rentoa, kun kaikki juontajat juonsivat asiat omalla tavallaan, eikä niitä oltu sanasta sanaan käännetty. Piti muuten sanoa vielä siitä, että siksi englanti oli hyvä juontojen aloituskieli, kun sekä suomeksi juontava että ranskaksi juontava ymmärsivät sitä, ja siten oltiin aina viimeiseen asti kartalla siitä, mitä asiaa nyt juonnettiinkaan.

Kuvaaja: Amanda Aho

Hääjuhla - Puheet

Olin alunperin esittänyt kutsun mukana lähetetyssä hääinfossa toiveen, että mahdollisten juhlassa pidettävien puheiden rungot toimitettaisiin meille kuukautta ennen häitä, jotta meillä olisi mahdollisuus käännättää puheet. Tarkoituksena oli tulostaa käännetyt puheiden rungot tarvittavilla kielillä ja laittaa ne kirjekuoriin niiden vieraiden paikoille, jotka käännöstä tarvitsivat. Todellisuudessa tämä meni niin, että kukaan ei toimittanut meille puheita etukäteen. Sekään ei lopulta ollut mikään ongelma, puheiden pitäminen kun joskus on niin fiiliksestä kiinni, ja tiedän että toiset myös jännittivät puheen pitoa sen verran, etteivät olleet aivan varmoja siitä, pystyvätkö puhetta pitämään. Jokainen puheen pitäjä sai kuitenkin pitää puheen sillä kielellä millä halusi. Isäni puhui suomeksi, mutta mieheni ystävä käänsi sen suoraa puheesta englanniksi, kun taas mieheni puhui englanniksi, ja tämä samainen ystävämme käänsi tämän puheen suoraa puheesta suomeksi ja vähän myös ranskaksi. Mieheni ystävä piti puheen pelkästään ranskaksi, mutta koska se oli suurimmilta osin osoitettu miehelleni ja hänen perheelleen, ei tuo haitannut meistä varmasti ketään, oli vain mukava kuunnella kaunista ranskan kieltä. Mieheni toinen ystävä puhui englanniksi, mutta uskoisin että suurin osa vieraista pysyi siinä ihan hyvin kärryillä. Illalla kaasoni pitivät vielä riimittelymuotoisen puheen, joka oli suurimmaksi osaksi suomeksi ja vähän myös englanniksi. Tässä oli tietysti tärkeää että se oli suomeksi, koska riimittely ei muuten olisi onnistunut niin näppärästi, ja koska suomi on minun ja ystävieni yhteinen kieli, oli tämä ihan luonnollistakin. Puheissa oli vähän kaikille jotakin.

Istumajärjestys - kielimuurin paremmalla puolella

Istumajärjestyksen suunnittelu vei tunteja, aiheutti yhden perheriidan (siis minun ja mieheni välille :D), pisti valvomaan öisin ja pisti miettimään todella tarkasti sitä, miten ketäkin tulee juttuun keskenään ja millä kielellä. Olin alunperin tehnyt istumajärjestyksen valmiiksi, mutta kun mieheni saapui viikkoa ennen Suomeen, hän päätti muokata sitä vielä aika paljon, ja hänen tekemiensä muutosten jälkeen siitä tuli itseasiassa todella hyvä.

Tsemppiä vaan kaikille, jotka suunnittelevat häitä kahdella tai useammalla kielellä :)