Näin minusta tuli ulkosuomalainen

Ulkosuomalaisten blogeissa on enemmän tai vähemmän esillä aihe, miten ketäkin päätyi asumaan ulkomaille ja näin ollen ulkosuomalaiseksi. Kaikki tällaiset valmiiksi annetut kirjoittelun aiheet ovat todella kivoja tällaiselle teelusikan luovuuden omaavalle henkilölle, kiitos! On tämäkin aihe ollut täällä esillä jo aiemminkin, mutta tämä tuskin haitannee.

Tapasimme mieheni kanssa Suomessa keväällä 2014 ja sanotaanko näin, että ihan hieman vierastin ajatusta ulkomaalaisesta seurustelukumppanista. En varsinaisesti sen ulkomaalaisuuden takia, vaan siksi, että onhan alunperin muualta tullut herkemmin myös lähdössä Suomesta pois. Ja minähän en Suomesta ollut lähdössä mihinkään.

Muutaman kuukauden seurusteltuamme hän totesi kesken rentouttavan saunomisen, että mitä jos muuttaisimme Sveitsiin. Minähän siinä sitten vastasin, ettei tapahdu, en ole lähdössä mihinkään. Muistan etäisesti myös erään paatoksellisen dialogin (lue: monologin) siitä, miten ei kannata hankkia suomalaista tyttöystävää jos aikoo muuttaa täältä pois. Seuraavana päivänä tsekkasin kuitenkin tietoja Sveitsistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Sveitsi ei kuitenkaan missään vaiheessa tapahtunut, vaan jäi puheen tasolle, mutta siitä se ajatus sitten kuitenkin lähti kypsymään.

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan. Eräänä heinäkuisena iltapäivänä vuonna 2015 olin työhuoneessani ja odottelin asiakastani saapuvaksi. Puhelimeni soi, ja silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, sieltä soitti ja sanoi, että “kuule, sain puhelun yhden firman rekrytoijalta, tarjoavat paikkaa Abu Dhabista. Lähdetkö mukaan jos sanon, että otan sen paikan? Ainiin, ja jos nyt kävisi niin, että lähdetään, niin ennen muuttoa me mennään sitten naimisiin, onko ok?” “Joo ahaa, siis mitä, joo selvä”. About noin se meni. Puhelu loppui, olin aivan äimänkäkenä ja avasin Googlen…”Missä on Abu Dhabi?” Tiesin Abu Dhabista tasan sen verran, mitä olin oppinut Sinkkuelämää-elokuvasta (ja sekin on oikeasti kuvattu Marokossa!). Enkä todellakaan uskonut, että oltaisiin lähdössä yhtään mihinkään. Sitten soitin äidille ja kahdelle ystävälleni.

Niin se sitten tapahtui, vaikkei kaikki kokonaisuudessaan ihan niin helppoa ollut. Pari kuukautta meni epätietoisuudessa, tunteja kestävissä haastatteluissa ja erilaisia paperiasioita hoitaen. Kuten tätä lukevat kaverini ja sukulaiset jo tietävätkin, niin Suomesta lähdimme ensin Ranskaan joulukuussa 2015 vielä tapaamaan sukulaisia ja sieltä menimme Amsterdamiin kuukaudeksi miehen perehdytysjaksolle. Moni ei ehkä tiedä sitä, että alunperin olimme suunnitelleet, että minä jäisin Suomeen töihin vielä joksikin aikaa. Pohdimme tätä vaihtoehtoa kuitenkin siltä kannalta, että meidän olisi hyvä lähteä tähän kokemukseen yhdessä, ja näin jälkikäteen samaan aikaan Suomesta lähteminen oli hyvä valinta.

Täällä sitä ollaan, Abu Dhabissa, katselemassa ulos 51. kerroksessa sijaitsevan kotimme ikkunasta. Mies on työmatkalla Euroopassa, tulin itse juuri kuntosalilta, eilisen tiskit odottavat tiskaajaa, pyykkikone tyhjennystä ja illalla lähden naisteniltaan syömään sushia parin ystäväni kanssa. Tällaista elämää en olisi osannut pyytää, mutta kyllä tämä siitä huolimatta minun elämäni on.

Mitä tekisin jos maailmanloppu tulisi ensi viikolla?

Satakunnan Kansassa pohdittiin aiemmin, mitä ihmiset tekisivät jos maailmanloppu tulisi viikon päästä. Haastattelujen tulokset olivat mielenkiintoisia ja jaoin monen kanssa samoja ajatuksia. Kyllä munkin tekee usein mieli syödä pizzaa nimittäin! Alkuperäisen jutun voit lukea täältä.

1. Mitä tekisit, jos viikon päästä tulisi maailmanloppu?

Lähtisin kotiin ja olisin läheisteni ja mieheni kanssa. Koska perheemme on kokonaisuudessaan kolmessa maassa, toivottavasti voisimme olla jossakin paikassa kaikki yhdessä. Halailisin myös koiriamme paljon ja näkisin toivottavasti myös ystäviäni ja halaisin kaikkia ihmisiä jotka tapaisin. Jos kävisi niin, että en pääsisi tästä maasta pois, niin olisin varmaan mieheni kanssa kahden, katsoisimme The Officea ja nähtäisiin meidän parvekkeelta kun se maailmanloppu sitten tulisi.

2. Minne matkustaisit?

Suomeen ja varmaan Ranskaan myös.  

3. Mitä söisit?

Avokadopastaa, pizzaa ja sushia sekä mun äidin tekemää borshkeittoa ja ehkä jonkun hyvän pihvin. Joisin punaviiniä ja samppanjaa ja söisin joka päivä ehkä jonkun jälkiruuan, kuten esim. suklaakakkua tai lettuja.

4. Mihin käyttäisit rahasi?

Ruokaan, ja antaisin rahoistani niille, joilla sitä ei ole, että he voisi tehdä jotain sellaista mitä eivät ole voineet tehdä ennen. Silti vähän luulen, ettei kukaan olisi siinä kohtaa kiinnostunut rahasta, eikä ehkä niistä uusista kokemuksistakaan.

5. Miten luulet, että ihmiset reagoisivat uutiseen?

Olisivat varmasti ihan hysteerisiä, itse ainakin olisin aivan sekaisin. Ihan kiva ajatella tekisikö sitä jotain tiettyä jos maailmanloppu tulisi, mutta on aika todennäköistä että itsellekin iskisi joku mental breakdown, eikä varsinaisesti pystyisi tekemään mitään. Kokonaisuudessaan maapallolla vallitsisi tosi iso kaaos sellaisen tilanteen tapahtuessa, joten voi olla että sen vuoksikaan mitään ei voisi tehdä.

6. Miten ihmisten käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa muuttuisi?

Uskon, että some täyttyisi esim. anteeksipyynnöistä ja rakkauden tunnustuksista ja erilaisista muistakin tunnustuksista.

7. Jäisikö jokin asia harmittamaan?

Ei kai. Tai no jos mietin että maailmanloppu oikeasti tulisi viikon päästä, niin kieltämättä olisin halunnut kokea sen että on oma perhe, mutta koska perhettä ei viikossa saada, eikä ehkä olis niin kiva ajatus, että omat lapset joutuisi kokemaan maailmanlopun, niin ehkä se omien lasten jääminen mielikuvistustasolle ei siinä kohtaa kuitenkaan haittaisi.

8. Olisiko jokin tietty henkilö tai paikka, jonka haluaisit nähdä?

Ihan kaikki läheiset ja meidän koirat. Mikään paikka ei varsinaisesti mua siinä kohtaa kiinnostaisi, ainoastaan perhe ja ystävät. Millään muulla ei olisi väliä.

9. Mitä luulet tapahtuvan vuonna 2017?

No maailmanloppu ei ainakaan ole tulossa. Vuonna 2017 uutisoidaan ihan samanlaisista asioista kuin aina ennenkin ja elämä jatkuu ihan samanlaisena kuin aina. Keksitään joku uusi hypetyksen aihe, en tiedä mikä se voisi olla. Nykyinen trendi tuntuu olevan siihen suuntaan, että ihmisiä kannustetaan itsensä hyväksymiseen ja muutenkin sellaiseen positiivisuuteen. Se on hyvä, sitä me varmasti kaikki kaivataan enemmän.

Henkilökohtaisesti aion nauttia useampaan kertaan vieraittemme oleilusta täällä meillä, mennä rakkaani kanssa häämatkalle ja tulla kesällä Suomeen. Arkeni täyttyy sekalaisista mukavista arkisista asioista, kuten kaupassa käymisestä, ystävien näkemisestä, kokkaamisesta, lukemisesta ja tv-sarjojen katselusta. Tiedättekös, kun aikamoisen härdellivuoden jälkeen löytyy sellainen vallitseva hyvä olo ja rauha, se on aika jees. Alkaneesta vuodesta tulee varmasti onnellinen ja hyvä <3

Terveisiä Ranskasta

Hei taas ! Kohokohtina sukulointireissulta mainittakoon hengailu mieheni 2-vuotiaan veljenpojan kanssa, kävelyt Poitiersissa mieheni kanssa, ne kaikki osterit jotka onnellisena söin, hampurilaislounas Chez Michelissä, uudenvuoden lounas Mamma Miassa (ihan parasta pizzaa!), ystävien näkeminen ja päivämme Pariisin keskustassa ja ravintolaillallinen siellä ystäviemme kanssa, joita emme olleet nähneet pitkään aikaan ja valaistu Eiffel-torni. Meillä ei pitänyt olla aikaa mennä katsomaan sitä, mutta ystävämme päättivät heittää meidät kotiin, joten ajoimmekin Eiffel-tornin ohi. Olin haltijoissani! Rakastan Ranskaa, ja olin jälleen superonnellinen siellä suvun ja ystävien kanssa ollessamme.

Le Compas <3

Vierailu Panthéoniin ja mm. Alexandre Dumasin ja Viktor Hugon haudoille. Mieheni on kävelevä historiankirja, joten hänen kanssaan historiallisiin kohteisiin meno on aivan parasta. Hän tuntuu välillä tietävän monipuolisemmin asioista kuin kohteiden omat oppaat :D

Tämä kiehtova härveli on Panthéonin sisällä oleva pendulum.

Vivre libre ou mourir

Tämä kukka-addikti kolusi läpi kaikki matkan varrelle sattuneet kukkaputiikit ihastellen.

Viimeisenä iltana appiukko toi viinikaapistaan tällaisen erikoisuuden meille illallisviiniksi. Valittu kuulemma syntymävuoteni mukaan.

Olen blogia aktiivisempi Instagramissa ja etenkin InstaStorya päivittelen säännöllisen epäsäännöllisesti lähes päivittäin. Sekä Suomessa että Ranskassa oli hauskaa kuvata kadulla ja ylipäätään paikoissa missä oli ihmisiä. Täällä Emiraateissa olen vähän varovaisempi kuvaaja, mutta päivittelen tilejäni kuitenkin :)

Loistavaa alkautta vuotta 2017 kaikille <3