Bachelorette party in an Arabian oasis

Tytöt olivat suunnitelleet mukavan päivän minulle, mutta meinasin itse sabotoida koko touhun pienellä avustuksella..

Viime viikolla juttelimme siitä, mitä tekisimme tulevana viikonloppuna. Yksi naisista kutsui meidät muut luokseen. Kerroin, että tällä kertaa en voi osallistua, sillä vietämme vuosipäiväämme ja meillä on muita suunnitelmia. He yrittivät taivutella, mutta osaan olla aika järkkymätön jos olen jotain päättänyt. Lopulta he olivat kysyneet miestäni järjestelyihin mukaan ja sopineet että hän järjestää tuon päivän siten, että luulen meillä olevan silloin menoa, mutta sitten tytöt tulevatkin hakemaan minut. Siinä ryhmätekstareiden viuhuessa puhelimesta toiseen kävikin se kaikkein kamalin - yllätyksen järjestäjän painajainen: viesti yllätyksestä lähtikin yllätettävälle. Näin sain tiedon siitä, että jotain on tekeillä ja toivoin, että mitään ei järjestettäisi, koska meillä oli jo muuta suunnitelmissa. Tässä kohtaa mimmit antoivat minun pitää pääni ja elin siinä uskossa, että mitään yllätystä ei ole tulossa. Puhuimme jopa häiden “after partyistä”, jotka viettäisimme syyskuussa..minua todella yritettiin vedättää.

Lauantai-aamuna sain kuitenkin tekstarin, jossa ohjeistettiin ottamaan mukaan bikinit, pyyhe ja meikit. Valmiina piti olla 10.30. Tytöt saapuivat hakemaan minua ja seuraavaksi asenneltiinkin navigaattoria, jotta osaisimme ajaa oikeaan paikkaan. Navigaattorimme, tuo automatkojemme tuttu ja turvallinen naisääni alkoikin huudella ohjeitaan espanjaksi (kuski puhuu espanjaa). Olin ajatellut, että olimme matkalla Saadiyat-saarelle, missä olin käynyt aiemminkin, mutta olin väärässä. Lopulta ajoimme kauniin hotelli Shangri-La Qaryat Al Beri hotellin pihaan, ja jätimme auton parkkeerattavaksi.

Sisällä meitä odotti upea sali täynnä valkoisia orkideoja ja kristallikruunuja. Mitä ystävällisimmät hotellityöntekijät tarjoilivat meille kahvia ja taateleita. Otimme aika paljon kuvia pelkästään tästä salista, sillä niin kaunista siellä oli. Ikävä kyllä kuvat eivät tuo tälle paikalle oikeutta, vaikka nekin ovat kauniita.

Tytöt olivat varanneet meille mahdollisuuden käyttää allasta ja rantaa, sekä osallistumisen brunssille. Shangri-Lan brunssi on täällä tunnettu ja varmaan yksi parhaista brunsseista, mitä tästä kaupungista on saatavilla. Tarjolla oli oikeasti kaikkea, mitä saattaa toivoa. Mereneläviä, sushia, intialaista ruokaa, marokkolaisia pataruokia, Ranskassa minulle tutuksi tullutta ankkaa, tuoreita ostereita, grillattuja vartaita, kalaa, itämaisia wokkeja (mitkä tehtiin siinä silmiesi edessä), salaatteja, hedelmiä, juustoja.. You name it! Jos matkustat Abu Dhabiin, suosittelen käymään näiden notkuvien pöytien äärellä tässä ihanassa hotellissa.

Ruuat olivat herkullisia, puhumattakaan jälkiruuista! Tarjolla oli erilaisia taatelijälkkäreitä, macaron-leivoksia, kolme valtavaa suklaaputouksia dipattavien hedelmien kera, vohveleita, lettuja, kakkuja sekä jäätelöitä. Ähky tuli pelkästä katsomisestakin! Omalle lautaselleni päätyi iso lettu, joka oli täytetty suklaalla, banaanilla ja mansikoilla, sekä luumuja, mitkä oli dipattu valkosuklaaseen. Näiden ihanien herkkujen syömisen jälkeen jatkoimme uima-altaassa pulikoimista. Yhteensä pysyttelimme vedessä varmaan kuusi tuntia, joten illalla olimme ryppyisiä kuin rusinat.

Illalla Shangri-Lan uima-altailta avautui kaunis näkymä Sheikh Zayedin suurmoskeijalle, joka on valaistuna todella upea ilmestys. Oli kerrassaan ihana päivä<3 Olen niin kiitollinen ystävilleni, jotka sen järjestivät <3 I had my bachelorette party at Shangri-La Qaryat Al Beri hotel in Abu Dhabi. My friends had booked a pool & beach day for us, and it included an amazing brunch. I had heard good things about Shangri-La’s brunch, now I know why. They really had everything you could ask for. We ate well and enjoyed the day in the pool for more than six hours. In the end of the day we were watching the Sheikh Zayed Grand Mosque, it is manifique in the dark. I had a lovely day <3 I’m so thankful to my dear friends for organizing it <3

Kemikaalien karsimista

Viime vuosien aikana erilaisista kemikaaleista ja niiden vaikutuksista on alettu puhua enemmän. Kemikaaleilta ei oikein pääse karkuunkaan, kun niitä on ihan kaikkialla; ilmassa, ruuassa, vedessä, kosmetiikassa, kodinhoitotuotteissa, huonekaluissa.. kaikkialla. En ole menettänyt yöuniani näiden asioiden takia, mutta olen silti jonkin verran miettinyt, miten omaa kemikaalikuormaansa voisi vähentää. Omalla kohdallani olen tehnyt sellaisen rajauksen, että yritän ostaa luomuruokaa aina kun voin ja hankkiutua eroon kaikkein pahimmista siivousmyrkyistä. Olen myös vaihtanut ihonhoitotuotteeni luomuversioihin, mutta suurin osa meikeistäni on edelleen ihan niitä ihan tavallisia, ei-luomuja.

Kävin reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa paikallisessa luomukaupassa, Organic Foods and Caféssa Nation Towerissa. Ensimmäisellä kerralla mukaani tarttui mausteita, maustekastikkeita, hedelmiä, pastaa, riisiä ja tuotteita kodinhoitoon. Luomukaupassa on myös oma lihatiski (valikoima vaihtelee päivästä riippuen), mistä saa ainakin kanaa, lammasta, nautaa ja jopa possua. Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut lihaa, sillä olin jo etukäteen suunnitellut tulevien päivien syömisiä ja lista oli kasvispainotteinen.

Halusinkin tässä esitellä tässä näitä juttuja mitkä hankin. Tässä Sonett-merkin pyykinpesuneste, Bentley Organic puhdistussuihke sekä keittiöön, että pesuhuoneeseen ja kookosöljy meikin puhdistukseen. Toistaiseksi olen käyttänyt vain näitä puhdistussuihkeita ja kookosöljyä. Mielestäni Sonett-tuotteita saa Suomestakin, joten jos joku osaa kertoa kokemuksiaan niistä (tai mistä tahansa luomusta pyykinpesuaineesta?), niin olen kiitollinen. Käytän ensin tuon aiemman pyykinpesuaineen loppuun ja otan Sonettin käyttööni vasta sitten.

Onko siellä muita, jotka yrittävät vähentää kemikaalikuormaansa?

Friday brunch

Perjantai on Abu Dhabissa brunssipäivä, joka vietetään yleensä perheen kanssa. Olemme olleet aika laiskoja brunssilla kävijöitä, mutta tässä kyseisessä paikassa olemme käyneet pari kertaa ja lounaalla joitain kertoja. Ravintola sijaitsee IPIC Towerin juurella, ja onkin työviikolla IPIC Towerin bisnesmiesten lounaspaikka. 

Pascal Tepperin brunssilla on tarjolla vaikka mitä, joten nälkä talttuu varmasti. Brunssiaika tuntuu olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa, sillä ravintola järjestää lapsille viihdykkeenä kokkauskursseja ja monet viettävät myös lasten syntymäpäiviä ravintolassa. Tässä siis pieni varoituksen sana, jos lasten kiljunta ja leikit saavat hermosi kiristymään, jätä tämä paikka väliin.

Sitä parasta pastaa

“Löysin” tämän reseptin loppusyksystä 2012, kun isäni linkkasi minulle Helsingin Sanomien artikkelin avokadopastasta, josta oli tullut 2012 syksyllä todellista trendiruokaa. Tämä on juuri se “the avokadopasta”, invented by Alexander Gullichen. Yritin linkata tähän Safkaa-blogin alkuperäisen reseptin, mutta jostain syystä sitä sivua ei saanut auki.

Nyt avokadopastakuumeeni alkoi siitä, kun selailin Jamie Oliverin uutta keittokirjaa ja siellä vilahti pasta-annos, missä oli käytetty avokadoa. Uudessa “kotimarketissani” Géantissa käydessäni huomasin, että siellä oli hyvännäköisiä (tai siis, sopivan tuntuisia :D) avokadoja ja laulu oli valmis.

Ainakin Géantissa ja Lulussa on muuten erikoinen tapa vihanneksiin liittyen. Suomessahan asiakas laittaa haluamansa vihannekset ja hedelmät pusseihin ja punnitsee ne itse, mutta täällä on kaupoissa sitä varten työntekijä, joka hoitaa punnitsemisen.

Avokadot olivat melkein kaksi kertaa isompia kuin Suomessa :O

Avokadopastan resepti Helsingin Sanomien sivuilta ja omat kommenttini sulkujen sisällä:

1 valkosipulinkynsi

½ chiliä (poista siemenet)

1 limetti (joskus saatan käyttää kaksikin limeä, makuasia)

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

kourallinen basilikaa (tuoretta)

kourallinen lehtipersiljaa (itse käytän aina tuoretta korianteria)

30 g (1 dl) raastettua pecorinoa (about pienen nyrkin kokoinen kasa raastettua juustoa)

30 g (1 dl) raastettua parmesaania (saman kokoinen kasa molempia juustoja)

400–500 g spagettia

• Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.
• Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
• Keitä spagetti al dente -kypsyyteen hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä. (HUOM! Keitinveden tulee maistua merivedeltä)
• Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun. (n. 0,5-1dl)
• Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti. (Nauti ruuasta ja toivo, että muut eivät jaksa santsata ;) )

Tällä ruualla olen hemmotellut itseäni, ystäviä, sukulaisia ja työkavereita. Herkullinen pasta, joka aiheuttaa vakava-asteista riippuvuutta.

Kiitos

Perustin eilen blogilleni Facebook-sivut. Oletin, että muutamat kaverini ehkä alkaisivat seuraamaan blogia myös Facebookin puolella, mutta huh huh, blogi saikin suosiota ja seuraajia aikalailla. Vähän jopa aiheutti (tai aiheuttaa edelleen :D) pientä stressiä minulle, kun tiedän että blogia tapittaakin parinkymmenen silmäparin sijasta muutama sata silmäparia. Käyntejä tuli eilisen päivän aikana yli tuhat ja tänään sama meno on jatkunut.

Sainpa blogin kautta myös tietää, että aivan naapurissani asuu suomalainen nainen, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Voitteko kuvitella, ihminen luki blogiani ja huomasi, että näkymä heidän parvekkeeltaan on sama, kuin meidän parvekkeelta.

Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille, Kiitos tykkäyksistänne ja kaikesta muustakin <3

Tervetuliaispaketti

Jo viime viikolla erään kuriirifirman työntekijä soitteli miehelleni ja tiedusteli aikaa milloin olisimme molemmat kotona, sillä heillä oli meille paketti. Kummastelimme molemmat asiaa, sillä emme olleet tilanneet mitään. Itse olin jopa hieman epäluuloinen, kuka nyt on kiinnostunut osoitteestamme ja muista tiedoistamme. Eilen illalla puhelin jälleen soi, ja kuriiri soitti että olisi nyt tulossa tuomaan paketin.

Ovelta mies kantoikin kotiimme ison pahvilaatikon, minkä mysteeri selvisi avatessamme sen. Muuttofirmamme ISS International halusi toivottaa meidät tervetulleiksi Abu Dhabiin. He olivat koonneet meille pakettiin kaikenlaista; aikakauslehtiä, muistilehtiöitä, ruokatarvikkeita, siivoustarvikkeita ja jopa kosmetiikkaa.

Täytyy sanoa, että melkoisen mukava ele, vaikka tuotteet olivatkin sellaisia, joita tässä asunnossa tuskin tulee paljoa käytettyä. Olen nimittäin juuri hankkinut meille paikallisesta luomukaupasta siivoukseen ja pyykinpesuun käytettäviä aineita, joista olen hyvin innoissani.

We got “a welcome to Abu Dhabi-box” from our moving company ISS International as a surprise.

Pieces of our home

Kotimme alkaa olla aikalailla "valmis". Taulumme eivät vielä tosin ole eksyneet seinille ja ikkunamme ovat verhottomia. Mietin välillä, että pitäisikö verhot jättää jopa hankkimatta, sillä tämä valon määrä on todella hyvä.

Näkymä parvekkeelta avautuu kaupunkiin päin. Olemme sinänsä aitiopaikalla, kun olemme niin korkealla (51. kerros), että muut talot eivät ole näkymän tiellä. Moni kyselikin Suomessa ollessani, että eikö minun tee pahaa olla niin korkealla. Abu Dhabiin saapuessamme kärsein tosiaan korkeanpaikankammosta siinä määrin, että muutamia kertoja korkeaan taloon mennessäni sydämeni hakkasi hississä, ja hissistä poistuessa jouduin ottamaan tukea seinästä. Sittemmin olen vain tottunut siihen, että osa taloista on todella korkeita. Korkein paikka missä olen käynyt, on tuon kuvassa näkyvän korkeimman tornitalon 90. kerros. Nyt kun palasin Suomesta tänne takaisin ja kävin yhtenä iltana parvekkeella, tunsin oloni kyllä kovinkin korkeanpaikankammoiseksi taas, alas ei tehnyt mieli katsoa ollenkaan ja tuli jotenkin todella hutera fiilis. Tämä meni totuttelulla ohi, eikä haittaa elämääni mitenkään. 

Tässä olisi meidän olohuone nykytilassaan. 

Sohvaa valittaessa meillä oli kaksi kriteeriä

1) sen pitää olla vuodesohva, sillä meille saattaa tulla vieraita, jotka nauttisivat varmasti enemmän vuodesohvalla kuin lattialla nukkumisesta

2) sen pitäisi edes jotenkin sopia ympäristöön värimaailmaltaan

Vietimme Ikeassa varmaan useamman tunnin oikeaa sohvaa pohtiessamme, sillä kaikissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Meille valikoitunut sohva oli mieheni valinta käytännöllisyytensä vuoksi. Itse en aluksi pitänyt siitä ollenkaan, koska se näytti sekaiselta miljoonan tyynynsä kanssa, eikä tuntunut mielestäni kovin jykevältä. Nyt mieleni on muuttunut ja tykkäänkin sohvastamme aika paljon. 

Tajusin juuri, että nämä uudet ruokapöydän tuolit ja kirjahyllymme ovat myös miehen valintoja. Minkäköhän takia minä sinne Ikeaan meninkään?:D Tuolit ovat tosi tukevat, jopa painavat. Istuinpehmusteet ovat mielestäni mukavat ja kauniin väriset. Viime viikolla laitoin huopapalat tuolien jalkoihin, ja nyt tuolien siirtelykin onnistuu mukavammin. 

Sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa on lattiasta noin kahden metrin korkeuteen ulottuvat koko seinän levyiset ikkunat. Olohuoneessa ikkunan takana on vielä parveke, mikä estää sen ettei tule sellaista korkeanpaikankammoista oloa ainakaan sohvalla istuessa. Makuuhuoneessa taas ikkuna on aika lähellä sänkyä, ja pudotus alas näkyy suurinpiirtein heti kun silmänsä avaa. 

Olen suunnitellut sängynpäädyn hankkimista, mutta en ole vielä hankkinut sitä. Täällä valkoimaa ei kamalasti ollut, mutta joitain melko sopivia kuitenkin. Jos olisin Suomessa, tekisin sängynpäädyn itse, sillä ymmärtääkseni se ei ole kovinkaan vaikeaa.

Tässä yksi kotimme viherkasveista, palmuvehka. Palmuvehka on suosikkini huonekasveista, sillä se on ainoa kasvi jota en koskaan ole onnistunut tappamaan. Rakkauteni palmuvehkoihin syttyi, kun vuosia sitten hoidin ystäväni palmuvehkaa, kun hän palasi kotikaupunkiinsa kesäksi. Sittemmin olen hankkinut palmuvehkoja ihmisille lahjaksi sekä itselleni kotiin ja työhuoneelle. Työhuoneellani ollutta palmuvehkaa en saanut tänne mukaani, sillä sitä ei voinut kontissa kuljettaa. Annoin kyseisen kasvin entiselle työkaverilleni, ja hän kertoikin että kasvi voi edelleen hyvin. 

Palmuvehkan lisäksi meiltä löytyy myös pari pientä rahapuuta ja yksi nahkealehtinen pieni viherkasvi, jonka nimeä en tiedä. Satunnaisesti nautin myös leikkokukkien tuomasta piristyksestä. Ajattelin hankkia vielä toisen palmuvehkan ja ehkä jonkin muun kasvin, sillä viherkasvit piristävät kodin ilmettä ja itse suorastaan kaipaan sitä, että saan nähdä eläviä kasveja. 

Löytyykös teiltä huonekasveja? Millaisia? Miksi juuri ne kasvit ovat valikoituneet koteihinne?

Here is some pics from our new home. We have a high floor apartment with a great view, one bedroom, one toilet, living room and a kitchen. The size is perfect for us.

Hankintoja Suomesta

Ihan ensimmäisenä ostin Indiskasta tuoksulyhdyn. Olen jo kerinnyt tuskailemaan uuden kotimme miinuspuolista, ja tämä ilmanraikkausasia on se kaikkein suurin niistä. Jostain kumman syystä makuuhuoneemme ilmastoinnista tulee satunnaisesti pahaa hajua sekä makkariin että vessaan, ja olen todennut tuoksulyhdyn olevan paras apu siihen. Haju ei ole mikään superpaha, mutta ei hyväkään. Hajuongelmat ovat täällä kohtalaisen yleinen ongelma, tai ainakin itse luin niistä paljon netin keskustelupalstoilta ennen muuttoamme. 

Suomessa käytin tuoksulyhtyä lähinnä eri eteeristen öljyjen vaikutusten takia. Välillä aamuisin poltin lyhdyssä Frantsilan limetippoja, koska niiden tarkoitus on piristää, kun sitten taas iltaisin poltin Frantsilan laventelia sen rauhoittavan vaikutuksen vuoksi. Täällä minulla on käytössä noiden edellä mainittujen lisäksi eucaliptus- ja tea tree-öljyt.

Sitten päästäänkin pitkässä juoksussa tärkeimpään Suomi-hankintaani. Asiaa alustaakseni voin kertoa, että täällä isommissa asunnoissa on tilaa tiskikoneelle, mutta kaksion kokoisissa asunnoissa ei useimmissa paikoissa ole suunniteltu tilaa tiskikoneelle ollenkaan. Niin itsestäänselvyys tiskikoneen kuuluminen joka kotiin meille oli, että huomasimme sille olevan tilan puuttuvan vasta käytyämme aika monessa asuntonäytössä. Ensin yritimme etsiä asuntoa, jossa tila tiskikoneelle olisi, mutta lopulta päätimme että asunto ilman tiskikonetta on ihan hyvä meille. Kun muutimme, ostin tiskiharjan Ikeasta. Käytin sitä pari kertaa, ja totesin että en ala kituuttamaan itseäni - harjan muotoilu on yksinkertaisesti huono. Selitin ongelmaani espanjalaiselle ystävälleni, ja hän oli aivan kummastunut. Hän ei koskaan ollut kuullutkaan, että joku käyttäisi tiskiharjaa tiskaamiseen - espanjassa käytetään pesusientä astioiden pesemiseen. Tärkein hankintani Suomesta on siis - tadaa - kunnon tiskiharja ja vaihtopäät.

Nyt kelpaa tiskata!

Olin suunnitellut myös jonkun uuden keittokirjan hankintaa, vaikka pääasiallisesti löydän reseptini blogeista, lehdistä tai netistä vain googlettelemalla. Vaihtoehtoina itselläni oli Vappu Pimiän Vapun reseptikirja, Vanelja-sivuston ylläpitäjän Virpi Mikkosen Kiitos hyvää pikaruokaa, Jamie Oliverin Arjen superruokaa ja jonkun muun ruokabloggaajan kirja. Päädyin hankkimaan Jamie Oliverin kirjan itselleni, mutta en luopunut muistakaan kirjahaaveistani vielä, vaan ne vaan siirtymät tuonnemmaksi tulevaisuuteen. Nyt en malta odottaa, että pääsen kokkaamaan esimerkiksi yhtä annosta, jonka nimi on “Onnellisuuspasta”. Siis kun nimestäkin tulee hyvä mieli, annos sisältää ricottajuustoa ja on kasvisruoka, sen on pakko olla hyvää.

Tämä ei ole se onnellisuuspasta, vaan samasta kirjasta löytyvä toinen herkullisen näköinen annos. Jostain kumman syystä alkoi tehdä kamalasti mieli avokadopastaa.. <3

Ainoa ongelmani kokkailuun liittyen on se, että asunnossamme on kaasulla toimiva liesi ja uuni. Koen kieltämättä valtavaa epävarmuutta näiden kanssa, ja etenkin uunin käyttö jopa huolestuttaa minua. Tulette täältä myöhemmin varmasti lukemaan, onnistunko polttamaan siemenleipäni, koko asunnon vai saanko kenties uunia edes päälle. Tänään aamulla paistoin valkoisia jättipapuja, tomaattikastiketta ja kananmunia liedellä, joten se käyttö ainakin onnistuu.

Näiden lisäksi hankein romanttisia ja hohdokkaita juttuja, kuten jatkojohtoja, tuolin jalkojen alle laitettavaa "tassuhuopaa" (siis mikä tämän tuotteen oikea nimi on?), kosmetiikkaa, vitamiineja ja lisäravinteita sekä ulkosuomalaisille tuttuja juttuja: ruisleipää, suklaata ja salmiakkia.

I got some pretty useful things for myself from Finland; a scent lantern with lime and lavender oil, a brush for the dishes (a life saver since I'm doing the dishes every day), a cook book by Jamie Oliver and many other things like extension cords, vitamins, cosmetics, Finnish rye bread and Finnish candy. I have bee waiting a lot that I can cook at home, and now I can finally do that. The only thing I'm feeling a bit uncomfortable about is our gas oven. I mean, how does that work? Let's see, if I'm able to do anything with it :D

Lisenssiä mä metsästän

Kuva lainattu täältä.

Sain viisumini kevyesti kolme päivää ennen määräajan umpeutumista. Voitte varmaan uskoa, että tässä huushollissa vietettiin melko stressaantuneet pari viikkoa kyseisen paperin palan takia - eikä syyttä, sillä ilman viisumia en olisi päässyt takaisin tänne. 

Suunnittelin aiemmin, että kirjoittaisin yksityiskohtaisen sepustuksen siitä, miten kyseisen paperin haku onnistuu ja mitä pitää tehdä, jotta kaikki sujuu mutkitta. Sittemmin olen luopunut ideasta, sillä koko prosessi oli niin monimutkainen, etten tosiaan tiedä, missä kaikkialla olemme asioineet, mitä koko touhu on tullut maksamaan ja mitä kaikkia papereita loppuen lopuksi tarvittiin.

“Yksinkertaisuudessaan” asioimme Suomen maistraatissa, Suomen ulkoministeriössä, UAE:n ulkoministeriössä mikä sijaitsee Tukholmassa, Ranskan konsulaatissa, UAE:n ulkoministeriössä Abu Dhabissa, maahanmuuttovirastossa, postitoimistossa (joka oli joku virallinen virasto, en oikeasti tiedä?!:D), typing officessa varmaan pari kymmentä kertaa, virallisilla kääntäjillä, terveystarkastuksessa jossain virastossa.. Jokainen käynti maksoi jotain, enkä uskalla edes arvella, paljonko tuo passissani oleva vaaleanpunainen sivun kokoinen tarra tuli maksamaan. Siinä se nyt kuitenkin on, lupani pysyä maassa seuraavan kahden vuoden ajan. Viisumissa mainittu virallinen ammattini, housewife, huvittaa minua vähän, sillä jokin aika sitten en edes tiennyt, että ihminen voi olla viralliselta ammatiltaan housewife. Jos joskus meillä on edessä uusi viisumin hakuprosessi, niin olen ihan valmis palkkaamaan jonkun hoitamaan sen puolestani. Viisumin lisäksi minulle on haettu myös paikallisen vakuutusyhtiön kortti ja Emirates ID-kortti, mutta näiden hakuprosesseista en tiedä paljoakaan.

Sitä voisi ajatella, että yhden paperisodan loputtua saisi vähän aikaa rauhoittua. Heti viisumin saatuani päätin kuitenkin aloittaa HAAD-lisenssin haun. HAAD-lisenssi on paikallinen terveysviraston myöntämä lisenssi hoitajille, lääkäreille ja farmaseuteille. Kaikilla maassa hoitoalalla työskentelevillä on oltava lisenssi, joitain hyvin harvoja pestejä lukuunottamatta. Tiesin lisenssistä jo Suomessa ollessamme, ja sitä varten olin pyytänyt mm. suosituskirjeet englanninkielisinä entiseltä esimieheltäni ja psykiatrilta, jonka kanssa työskentelin. Kovin ylpeänä vein englanninkielisen AMK-todistukseni ja nämä suosituskirjeet terveysvirastoon, ja sain tietää etteivät ne kelpaa. “Did the owner of the hospital write this recommendation letter?” Yritin selittää, että ei Suomessa kukaan omista sairaaloita, ainakaan kunnallisia, ja että kyseiset henkilöt nyt ovat ainoat pätevät ihmiset kommentoimaan osaamistani. Vaatimus virastosta oli kuitenkin selvä, joko sairaalan johtajan tai HR yksikön työntekijän kirjoittama todistus ja suositus, muut eivät käy. Sain myös tietoa muista tarvittavista papereista ja päätinkin hankkia ne kaikki käsiini Suomessa.

Lyhyesti virsi kaunis, HAAD-lisenssiä varten tarvitaan:

• tutkintotodistus liitteineen
• ylimmän viraston todistus ammattipätevyydestä, mikä omassa tapauksessani on Valviran lupa
• 2 suosituskirjettä kahdesta edellisestä työpaikasta, allekirjoittajana joko sairaalan johtaja tai HR-osaston edustaja
• työtodistukset viimeisen 3 vuoden ajalta, allekirjoittajana sairaalan johtaja tai HR-osaston edustaja (paperissa piti olla työpaikan logo, allekirjoitus, allekirjoittajan titteli, puhelinnumero, maili ja leimat)
• vähintään 3 vuoden työkokemus
• lukion päättötodistus
• maksusuorite lisenssiä varten

Sain tarvittavat paperit haltuuni melko helposti, sillä entisten työpaikkojeni henkilöstörekryn ihmiset olivat kerrassaa avuliasta ja mukavaa sorttia, mistä iso kiitos teille kaikille. Kun paperit oli saatu kasaan, oli aika marssia laillistetun kääntäjän pakeille. Ystäväni tunsikin erään käännöstoimiston väkeä, ja näin ollen sain paperinivaskani ammattilaisten käsiin. Ikävä kyllä paperit eivät ehtineet mukaani Suomesta lähtiessäni, mutta ne postitetaan minulle Abu Dhabiin.

Tämä lisenssiprosessi etenee ilmeisesti siten, että toimitan skannatut kuvat papereistani terveysvirastoon, ja he sitten käsittelevät niitä ja ilmoittavat jos jotain papereita tarvitaan lisää - ja niinhän usein kuulemma käy.. Papereiden käsittely vie puolesta vuodesta puoleentoista vuoteen (eikä pian alkava Ramadan ainakaan auta asiaa..), eli aikahaarukka on aikamoinen. Jos siis toiveikkaita ollaan, olisin joulukuussa laillistettu hoitaja myös täällä päin maailmaa. Arvioisin lisenssin haun hinnaksi jotain 1500e paikkeille, joten sen myötä olisi kyllä suotavaa päästä töihinkin.

Monet paikalliset naiset toimivat hyvissä viroissa erilaisissa virastoissa tai esimerkiksi sairaaloissa, mutta iso osa on varmasti myös kotirouvina tai kotiäiteinä. Ymmärtämäni mukaan paikallisilla on aivan oma palkkaluokkansa ja perheen aviomies saa periaatteessa päättää, saako vaimonsa käydä töissä vai ei. Olen tavannut joitakin paikallisia naisia erilaisissa tapahtumissa, ja he joiden kanssa olen keskustellut, ovat olleet opiskelijoita yliopistossa.

I got my residence permit three days before the deadline. The road of getting that small piece of paper to my passport was quite hard, and I'm relived not to need to do anything to it before two years. After this one mess of paperwork I started a new project, getting the HAAD-license. The HAAD-license is required to have in here, if you wish to work as a nurse or in other position in health care. I was collecting some of the important papers for it from Finland and now I'm just waiting for them to send the translated versions to me. Wish me luck, I hope this project is ready in 6 months.

Abu Dhabin kesä on alkanut

Kesä saapui Abu Dhabiin sillä aikaa, kun olin Suomessa. Ilmasto muuttui kuulemma yhdessä yössä peruskuumasta todella kuumaksi ja kosteaksi. Lämpötilat pyörivät 35-44 asteen välissä ja muutaman viikon aikana lämpötilat kipuavat vielä korkeammiksi, noin 55 asteeseen. Kuumin paikka, missä olen tähän mennessä ollut, oli Istanbul viime elokuussa. Muistan silloin ajatelleeni, että en kestä tällaista lämpötilaa (+35 astetta), mutta niin vaan nyt olen vieläkin kuumemmassa paikassa. Kävin alkuviikosta pelaamassa paddle tennistä ystävieni kanssa ja se tuntui vähän siltä, kuin olisi saunassa pelannut. Viime päivinä täällä on tuullut aika paljon. Kuuma ilma + tuuli tuntuukin juuri siltä, kuin joku osoittaisi föönillä kasvoja päin.

Miten täällä sitten selviää, kun on niin kuuma?

• Pysymällä sisällä mahdollisimman paljon, sillä sisällä on ilmastointi. Taksit, bussit ja esimerkiksi bussipysäkit ovat myös ilmastoituja.
• Pitämällä huolta neste- ja suolatasapainosta juomalla paljon ja syömällä tarpeeksi.
• Pysyttelemällä varjossa, jos ulos on pakko mennä.
• Olen nähnyt ihmisten suojautuvan auringolta sateenvarjon avulla kadulla kävellessään
• Monet expatit ja jopa osa paikallisista lähtee kesäksi ulkomaille, esimerkiksi Eurooppaan. Itsekin tulen Suomeen kuumimmaksi ajaksi.
• Valitsemalla päälleen luonnonkuiduista tehtyjä vaatteita, jotka eivät hiosta niin paljoa. Itse suosin puuvillaa, viskoosia ja pellavaa.

Hääjuttuja

Kävimme eräänä kauniina päivänä kaasojeni kanssa vierailemassa Noormarkun klubilla, missä hääjuhlamme pidetään. Kävimme juhlatilan läpi, suunnittelimme alustavasti istumajärjestystä ja mieteimme koristelua. Olen varannut meille sellaisen palvelun, että juhlatila tullaan valaisemaan. Tila itsessään on upea, sellainen vanhahtavan tyylinen puutalo, minkä vuoksi pom pomit ja muut koristeet tulevat uupumaan hääjuhlastamme. Pöytiin tuulee varmaan kukkia ja kynttilöitä, mutta muuten mennään aika simppelillä linjalla. Kävimme kävelemässä myös juhlatilan pihalla ja katselimme kaksi eri vaihtoehtoa paikalle, missä hääseremonian voisi pitää. Olin jo oikeastaan aiemmin päättänyt, että seremonia tulisi olemaan omenapuutarhassa. Nyt puissa ei ollut vielä lehtiä, mutta uskon että alue tulee näyttämään todella hyvältä kunhan saa vähän vehreyttä. Jäimme Noormarkun klubille myös lounastamaan ja voi apua, miten hyvää ruokaa heillä on. Olin strategisesti varannut hääpukuni sovituksen vasta lounasjan jälkeen, sillä halusin testata ettei se ole liian tiukka vaikka olisi syönyt todella hyvin. Puku istui hyvin ja miellytti edelleen silmääni, onneksi :)

Hääpaikan katselun lisäksi olen tehnyt paljon muutakin häihin liittyvää. Eräänä iltana Timanttisten myymälässä järjestettiin Pandora-ilta, mihin osallistuin kaasojeni kanssa. Pandoralla on vaikka miten paljon kaikenlaisia ihania koruja, mutta merkki on minulle melkolailla tuntematon. Tiesin kyllä Pandoran olemassaolosta, mutta ensimmäistä kertaa päädyin heidän korujensa äärelle täällä Abu Dhabissa, kun espanjattareni vei minut tutustumaan koruihin. Valitsin nyt Pandoran mallistosta itselleni korvakorut, missä on pieni hopeinen rusetti ja siitä rusetista roikkuu yksi helmi, ne ovat sirot ja elegantit. Koruja läpi käydessäni törmäsin myös rannekoruun, jota ihailin, mutta en ajatellut ostaa. Lopulta kuitenkin näin itseni käyttävän sitä hääjuhlassa, joten ostin senkin. On todella harvinaista, että teen tällaisia heräteostoksia, sillä mietin tavallisesti tarkkaan kaiken mitä ostan. Esimerkiksi päädyin Pandora-iltaan vartavasten niiden helmikorvakorujen takia, pienen sattuman avulla.

Hääpaikka [check], hääpuku ja korut [check], koristeluita suunniteltu, mutta mites ne kutsut? Kutsut ovat olleet minulle pieni paniikin aihe koko kevään. On ihan käsittämätöntä, millaisiin sfääreihin stressini meinasi niihin liittyen kohota. Tilasin kutsut vihdoin reilu kuukausi sitten Vistaprintiltä sekä suomenkielisinä että ranskankielisinä. Kutsu on yksisivuinen, siinä on valkoinen pohja, tummanharmaat tekstit ja ja melko simppeli vaaleanpunainen koristereunus. (Kuvailisin tätä mielelläni vähän kattavammin, mutta nyt on käynyt niin, että mun kielipää ei riitä siihen, ulkomailla asumisen huonoja puolia.) Tein ison virheen jättäessäni läppärini kotiin, sillä Suomessa suunnitteli hääinfon, osoitteet ja oikeastaan kaiken muun puhelimellani. Oli vähän haastavaa, mutta onnistui ja kutsutkin saatiin lähtemään. Tässä kohtaa iso ilon aiheeni oli kutsuun valittu postimerkki, sillä sain niitä ihania kultajoutsen-postimerkkejä, mitä olin jo kuukausia aiemmin katsellut.

Häitä ajatellen seuraavalla Suomi-visiitilläni tulen käymään varmaan jonkinlaisessa palaverissa sekä juhlapaikan, häädj-palvelun että valokuvaajan kanssa ja pukukin pitäisi vielä muokata. Niin ja tottakai palaveerataan kaasojen ja bestmanien kanssa myös. Nyt tuntuu ettei häihin liittyen ole stressiä olemassakaan ja toivon kovasti, että saan oltua yhtä rennolla mielellä loppuun asti. Ainoa mikä vaivaa, on vieraiden viihtyminen ja yleinen sujuvuus eri kielien sekamelskamme kanssa.. Ainiin, ja olisi ihan mukavaa jos ei sataisi :)

I have been doing a lot of wedding organizing during my stay in Finland. I went to see the wedding venue with my maid of honors, attended to Pandora's jewellery evening and bought a bracelet and a pair of pearl earrings for the wedding and went to try my dress on again. I also met my friend, who is renting some decoration things for me, made the invitations ready and finally posted them. My mind is calm thinking about the wedding, I'm sure things will go great. Only thing I'm worrying about is the mess of three languages (Finnish, English and French), but I'm pretty sure we will survive that too :)