Motivation

Viime viikon koti-ikävä päivän jälkeen päätin, että nyt viimeistään minun on aika alkaa pitää kiinni niistä lupauksista, jotka olen itselleni antanut. Lupasin itselleni liikkua enemmän, juoda vettä riittävästi ja pitää huolta henkisestä hyvinvoinnistani (mitä se sitten milloinkin tarkoittaa).

Kiertelin yhden päivän kaupungilla etsien itselleni sopivia kenkiä. Lopulta ostin Niken lenkkarit ja asiaan kuuluvaa vaatetusta. Olen nyt joka aamu käynyt hotellin kuntosalilla ja kävellyt juoksumatolla rivakasti tunnin ajan. En ole koskaan ollut erityisen innostunut liikunnasta, mutta nyt itsensä liikkeelle saaminen ja kokoaika paremman tuloksen saavuttaminen on tuonut paljon iloa, olen jopa heitellyt vähän yläfemmoja itseni kanssa. Haluaisin niin kovasti tehdä liikunnasta tavan itselleni, sillä kehoni ja mieleni sitä tarvitsee, mutta jostain syystä motivaationi katoaa kovin herkästi. Nyt en voi kuitenkaan perustella itselleni kävelyiden skippaamista, omistan tarvittavat varusteet, juoksumatto sijaitsee yläkerrassa, minulla on aikaa ja terveyttä ja siitä tulee vaan niin hyvä olo. Kun saan pohjakuntoa nousemaan vähän, on tarkoitukseni tehdä jonkinlaisia lihasharjoitteitakin, mutta “lenkkeilen” nyt ensin.

Motivaationi tueksi latasin puhelimeeni HeiaHeia!-liikuntasovelluksen, johon merkkaan aina kulutetun ajan ja kävellyn matkan. Olen todella laiska veden juoja, joten latasin myös Plant Nanny nimisen ohjelman. Sovelluksessa istutetaan pieni kasvi, jolle sitten annetaan sama määrä vettä jonka itse juo. Lisäksi ohjelma muistuttaa parin tunnin välein “Kasvisi on janoinen..”. Harkitsen myös sellaisen aktiivisuusrannekkeen hankkimista kun tulen Suomeen seuraavaksi.

Tsemppaan kovasti teitä, jotka olette aloittaneet liikunta/hyvinvointiprojektin :)

Viime viikonlopun tuulia

Perjantaina kävimme kävelyllä rannassa ja bongailimme puikulakaloja ja merisiilejä. Päivä oli lämmin ja tuulinen, juuri sopiva.

Lauantaina kävimme Mushrif Parkissa Love Food-festareilla. Sisäänpääsy puistoon maksoi 5 AED, sisäänpääsy ruokakojujen alueelle 40 AED ja annokset olivat hinnoiltaan 25-65 AED. Pidin ruokafestarien ideasta paljon, mutta toteutus olisi voinut olla vähän parempi. Pidin vähän erikoisena sitä, että maksat ensin siitä että pääset sisälle puistoon ja sitten vielä siitä, että pääset sisälle alueelle missä myydään ruokaa + ne ruuat mitä haluat maistaa. Jonot kojujen luona olivat tosi pitkiä ja ruuan saamista sai odottaa aivan liian kauan. Päivällä alueella oli ollut kuulemma niin kuuma, että kaikki olivat aivan läkähtyneitä. Suosikkiruokaelämykseni oli Happy Makin sushirulla, jonka täytteenä oli “vegetarian duck”, kasviksia, riisiä ja hoisin-kastiketta. Kysyin rullan tekijältä, mitä tämä “vegetarian duck” todella on, mutta en oikeasti muista enää mitä se oli. Herkullista joka tapauksessa! Tässä miettiessani voin todeta, että olen täällä ollessani syönyt kasvisruokaa paljon enemmän kuin liharuokia. Vaikka olen vähän tietoisestikin yrittänyt valita enemmän kasvisvaihtoehtoja, johtuu tämä varmaan enemmän siitä, että ulkolämpötilan ollessa korkeampi ei tee mieli syödä lihaa.

Sekä arkisin että viikonloppuisin olemme katselleet paljon sarjoja ja elokuvia koneelta. Suosikkini on tällä hetkellä Modern Family. Olemme katsoneet sitä aiemminkin, mutta nyt se on tuonut paljon sellaista kaivattua huumoria tähän arkeen. Tähän mennessä suosikkisarjojani ovat olleet Modern Family, The Big Bang Theory, Luther, Futurama, True Detective, How I Met Your Mother, Two Broke Girls, House ja Madam Secretary. Amsterdamissa katsoin 1,5 tuotantokautta The Kardashians-sarjaa, mutta en jaksanut pitää kiinnostusta yllä pidempään. Jos haluat vinkata jotain hyvää sarjaa, niin laita kommenttia :)

Monday

Taas on maanantai. Maanantai ei tunnu täällä yhtään maanantailta, sillä se on “paikallinen tiistai”, yksi työpäivä on jo takana. Maanantai ei koskaan ole ollut minulle mitenkään erityisen vastenmielinen päivä, sillä pidän siitä, että elämässä on rytmejä, pitää herätä aikaisin ja mennä töihin. Koko tämän ajan kun olen ollut periaatteessa vapaalla, olen pitänyt niistä rytmeistä kiinni. Herään joka aamu viimeistään 7.30 ja suuntaan nukkumaan viimeistään puoliltaöin. Olen täällä ollessa ollut vähän huono nukkumaan, mutta en ole huomannut sen vaikuttavan mihinkään, olen ihan yhtä pirteä kuin ennenkin ja hermoni ovat ihan yhtä kireät ;)

Viime viikolla oli yksi aika paha koti-ikäväpäivä, jolloin jo sieluni silmin näin itseni pakkaamassa matkalaukkua ja varaamassa menolentoa Suomeen. Tämä meni kuitenkin ohi, sillä olin luvannut lähteä kolmen naisen erääseen Italia-tapahtumaan. En edes tiennyt mistä oli kyse, lupasin vaan mennä heidän mukanaan. Lopulta kun löysimme tämän paikan, oli kyseessä kielikoulu ja Italian kulttuurin esittely PowerPoint esitelmän muodossa (ei siis pizzaa, pastaa tai muita herkkuja :D) Kaikenlisäksi saavuimme paikalle tunnin myöhässä, koska vähän eksyimme. Kävi niin, että emme päässeet kurssille enää sisälle, mikä tietysti oli ihan ymmärrettävää. Nauroimme niin paljon, odotimme jotain aivan muuta, ihmisten tapaamista ja herkkuja. Ajoimme johonkin ostoskeskuksen tyyppiseen paikkaan, ja menimme syömään italialaiseen ravintolaan. Kyseisessä paikassa oli vielä sellainen ilta, että jokainen nainen sai ilmaiseksi lasin proseccoa ruuan kanssa, sehän sopi meille. Aivan huikea ilta meidän naisnelikon kesken. Saavuttuani kotiin, sain kuulla, että hotellissamme oli ollut juuri tulipalo. Henkilövahingoilta oli vältytty ja tulipalo oli ilmeisesti ollut aika pieni.

Hotellillamme nettiyhteys on ollut aivan susihuono, mutta keksimme, että netti ja erityisesti Skype toimii ihan mukavasti hotellin katolla. Siellä me sitten iltaisin istumme uima-altaan reunalla ja puhua papatamme ruudulle. Skypepuhelut puhelimesta puhelimeen eivät tosin onnistu, mutta läppäriltä läppärille toimii kyllä, jee! Selitin juuri eilen isälleni sitä, millaista täällä on matkustaa taksilla. Suosittelisin Abu Dhabissa taksikyytejä erityisesti heille, jotka kokevat että “elämä on tylsää”/”en arvosta elämääni”/”en tunne eläväni”, sillä lähes jokaikinen kerta istun taksissa rystyset valkoisena puristaen penkkiä/turvavyötä, toiveenani että tämä ei ole viimeinen reissuni. Liikenne on vähän sekavaa, autoja on tosi paljon, nopeudet ovat kovia, turvaväli ja vilkun käyttö ovat täällä semituntemattomia asioita. Kun pääsen perille kohteeseen ja astun ulos taksista, ajattelen aina miten hienoa on olla elossa. Okei, vähän kärjistetysti sanottu, mutta näin olen tämän asian kokenut.

Saamme lähteä /joudumme lähtemään hotellista ensi kuun puolivälin aikaan, ja minun tulee vähän ikävä meidän hotellisiivoojaa, filippiiniläistä rouvaa jonka nimi on Julie. Julie on niin aurinkoinen ja mukava. Olemme vähän ehtineet tutustua täällä ja mietin, josko hankkisin jotain pientä Julielle kiitokseksi siitä työstä mitä hän on tehnyt. En vielä tiedä mitä se jokin voisi olla, mutta I’m working on it. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun saa ilahduttaa jotain toista.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille <3 Toivottavasti saitte levättyä viikonlopun aikana.

Ruusuja ja väärinkäsityksiä

Suomessahan Valentine’s day on ystävänpäivä, ja hyvää ystävänpäivää toivotellaan ystäville ja miksei muillekin ihmisille joita ystävänpäivän aikaan tapaa. Jotenkin ajattelin, että täällä se toimisi samalla tavalla, että on ihan okei toivotella “Happy Valentine’s day” kenelle tahansa. Sunnuntaina ensimmäiseksi lähetin Happy Valentine’s day-toivotuksen mieheni työkaverille, joka ilmoitteli minulle parista asiasta tekstiviestitse. Sen jälkeen päivän mittaan kerkesin toivottaa “Happy Valentine’s daytä” hotellimme siivoojalle, ovimiehelle, respan väelle, kaupan kassalle, ravintolan tarjoilijalle ja niin edelleen. Kun mies saapui töistä, hän kertoi, että asiaa oli kommentoitu vähän huvittuneesti heillä töissä, että on tosi outoa käytöstä toivottaa “Happy Valentine’s daytä” kenellekään muulle kuin omalle puolisolleen. Sen voi kuulemma tulkita jopa niin, että toivottaja on ihastunut häneen jolle hän sen sanoo. Mies oli heille selittänyt, että Suomessa se Valentine’s day on ystävänpäivä ja niin edelleen. Nyt ymmärrän paljon paremmin ne kaikkien ihmisten vaivautuneet ilmeet ja vähän jäyhät vastaukset :D

Valentine’s day näkyi hyvin myös lähistöllä olevassa kukkakaupassa. Kävin hakemassa sieltä yhden ruusun ja samalla todistin, että kauppa oli täynnä ruusuja vailla olevia miehiä. Jotkut ostivat vain yhden ruusun, mutta näin myös aivan valtavia ruusukimppuja tehtävän. Luulin että joutuisin jonottamaan kauankin, mutta olen vieraillut kaupassa jo sen verran useasti, että ilokseni myyjä tulikin luokseni puhutellen minua nimeltä, jonka jälkeen ohitin koko jonon. Niimpä, kannattaa hakea kukkia vähän muulloinkin kuin vain tällaisina erikoispäivinä ;) Miehellä kävi vähän huonompi tuuri, sillä hän oli ollut samaisessa kukkakaupassa ja jonottanut omaa vuoroaan samana iltana lähes tunnin. Ajattelin, että pääsen yllättämään miehen sillä että olen hankkinut hänelle oman ruusun. Toisin kävi kuulkaa, nimittäin alakerran ovimies oli jo kertonut miehelleni, että näki minun tuovan kotiin kukkia. Pyh, siinä meni se pienikin yllätys. 

Sitten asiasta ihan toiseen. Sain eilen hotellilta lapun, missä kerrottiin että kaikissa huoneissa aiotaan suorittaa jokavuotinen tuhohyönteistentorjunta. Lapussa vakuuteltiin, että käytettävät kemikaalit eivät ole vaarallisia, ja että tiistaina pitää vaan pysytellä poissa vähän aikaa huoneesta että se “saadaan käsiteltyä”. Oletteko koskaan kuulleet turvallisesta hyönteismyrkystä? En minäkään. Kipitin illalla sen lapun kanssa alakertaan ja esitin toiveeni, ettei mitään myrkkyjä laitettaisi huoneeseemme, sillä olemme täällä vielä niin pitkään, eikä huoneessamme ole ollut mitään tuholaisia. Onneksi hotellin väki kuunteli toiveeni ja sovimme, että huoneemme käsitellään vasta, kun olemme lähteneet täältä kokonaan pois.

Kuulumisia ja sovellusvinkki

Takana vähän reilu kaksi viikkoa Abu Dhabissa. Aika tuntuu kiitävän ohi, vaikka samalla tuntuu että olen ollut täällä jo kuukausia. Viikonloppu vierähti täällä aikalailla rauhallisissa merkeissä. Perjantaina kurkittiin hotellin ikkunasta, kun korttelin moskeijan pihaan oli kerääntynyt tosi paljon ihmisiä rukoilemaan. Viikon muina päivinä moskeijan läheisyydessä ei ole sellaista tungosta, mutta perjantaisin on. Illalla suuntasimme täällä tavatun tuttavapariskunnan luo illalliselle. Saimme maistella kaikkea ihanaa: pastasalaattia, jättikatkarapuja, mansikoita.. Testasimme myös vähän pokeritaitojamme, mikä oli oikein hauskaa ajanvietettä. Lauantaina olimme mukana ystäväpariskunnan lapsen synttärikutsuilla ja tutustuimme taas moniin uusiin ihmisiin.

Myöhemmin päivällä kävelimme Marina Mallille. Kävellessämme ihailimme turkoosia merta ja outoja puikulaisia kaloja, joita näkyi uivan rantavedessä. Kävimme katsomassa The Revenant-elokuvan. Elokuvissa ollessamme huomasin yhden selvän eron kotimaan elokuvien katselukulttuuriin. Nimittäin ihmisten käytös elokuvateatterissa ei ollut ihan hyvää. Elokuvateatterissa oli aika vähän ihmisiä, ehkä ¼ katsomosta oli täynnä, mukana kaikkia kansalaisuuksia mitä täällä nyt elelee. Ihmiset räpläsivät kännyköitään, ottivat kuvia niin että salamavalot vaan välähteli, poistuivat paikoiltaan, käyttivät taskulamppua, keskustelivat ihan normaaliin ääneen koko elokuvan ajan ja söivät mukanaan tuomiaan ruokia. Tämä oli vähän järkytys meille molemmille, sillä Suomessa ihmiset ovat aika nätisti elokuvateatterissa ainakin oman kokemukseni mukaan. Miehellä kävi tuuri, sillä elokuva oli tekstitetty ranskaksi. Minulla kävi huonompi mäihä, sillä englanninkielisten tekstitysten loistaessa poissaolollaan, oli Revenantin repliikit välillä niin vaikeasti kuultavissa, että iso osa repliikeistä meni täysin ohi. Onneksi elokuva itsessään oli tarinansa puolesta helposti ymmärrettävissä, joten pysyin kärryillä. 

Menimme illalla vielä syömään, ja sain Shakespeare & Co.-ravintolasta niin hyvää ankkaa, että sitä olisi voinut luulla anoppini tekemäksi. Mainostan tässä, että jos matkustatte Abu Dhabiin tai vaikka Dubaihin, niin ladatkaa puhelimeen The Entertainer-sovellus. Sitä voi käyttää ensimmäisen viikon ilmaiseksi ja sitten sen voi ostaa (sovelluksen hinta on jotain 100e luokkaa) tai olla ostamatta (lopettaa käytön). Sovelluksen kautta monista ravintoloista saa hyviä tarjouksia, esimerkiksi kaksi pääruokaa yhden hinnalla. Latasimme sovelluksen aika pian saapumisemme jälkeen, ja se on jo maksanut itsensä takaisin.

Ranskajutut 4 - juhlan aika

Kun ystävät tai perhe kokoontuu tai tilanne on jotenkin juhlallinen, tarjotaan aluksi samppanjaa tai muunlainen aperól, esimerkiksi valkoviiniä ja cassis likööriä, martini, pastista tai jotain muuta, you name it. Juoman lisäksi tarjolla on todennäköisesti pähkinöitä tai keksejä. Alkupalana saattaa olla foie grasta (hanhenmaksaa) ja vaaleaa leipää, uunissa tehtyjä etanoita, ostereita, sammakonreisiä tai pateeta. Pääruokana saattaa olla ankkaa tai lammasta, jotka tuntuvat olevan suuressa suosiossa täällä. Ruuan kanssa juodaan viiniä, mutta lasit ovat kokemukseni mukaan pienempiä ja määrät harkittuja. Ranskassa juomiskulttuuri on erilainen, siellä humaltumisen katsotaan olevan häpeällistä ja tyhmää, eikä alkoholin juomisella koskaan tähdätä humaltumiseen. Pääruoan syömisen jälkeen saatetaan tarjota camembert-juustoa. Jälkiruoaksi aterialla on todennäköisesti jäätelöä tai hedelmiä.

Note: Ranskalainen ei saavu koskaan juhliin ilman tuomisia. Sopivia tuomisia ovat esim. suklaa tai kynttilät. Viiniä en veisi ranskalaiseen kotiin tuliaisena, sillä isäntä saattaa ajatella ettei tulija luota hänen viinivalintoihinsa. Tämä on tosin sovellettava sääntö, kyllä me ollaan monesti viety kavereiden luo viiniä. Mutta jollekin tuntemattomammalle en veisi viiniä. Kukkien viemisessä kannattaa myös olla tarkka. Olisin viime keväänä halunnut viedä anopille punaisia kukkia. Tässä minua ohjeistettiin niin, että sukulaisille ja ystäville voisi viedä vaikka oransseja, keltaisia tai vihreitä kukkia, mutta ei punaisia tai valkoisia, sillä ne ovat rakastavaisten värit. Minulle ihan suoraan sanottiin, että jos vien punaisia kukkia jollekin, niin se voidaan tulkita väärin ja joku saattaa loukkaantua (esimerkiksi kukkien saajan puoliso). Okei, tämä oli mielenkiintoista.

Jouluun liittyviä ranskalaisia tapoja ja asioita:

Mitä jouluun tulee, niin ranskassa sitä vietetään hillitysti. Joulun ympärillä ei pyöri samanlaista hypetystä kuin Suomessa. Ihmiset saattavat koristella pihaansa tai taloaan, tai sitten eivät. Pihavalot olivat näkemäni mukaan melko harvassa, mutta näin kyllä aika hurjia ylilyöntejäkin. Jouluvalot eivät selvästi ole ranskalaiset, jolleivät ne ole värikkäät ja vilku vähintään niin, että joku saa epilepsiakohtauksen. Oikeasti, värittömiä tavallisia - ei välkkyviä valoja en nähnyt missään.

Kotona saatetaan koota esille pienoismalli, missä on Maria, Joosef, talli ja sen eläimet sekä itämaantietäjät. Jouluaattona seimeen pistetään Jeesus-lapsi. Tämä traditio tuli itselleni vähän yllätyksenä, sillä ranskalaiset (ainakaan he jotka tunnen) eivät ole mitenkään uskonnollisia. Talon parvekkeelle, ikkunalaudalle tai jollekin näkyvälle paikalle saatetaan kiinnittää joulupukkilelu, joka näyttää siltä kuin joulupukki yrittäisi kiivetä sisälle. Näitä näkyi aika paljon, ihan nyrkin kokoisista aikuisen miehen kokoisiin versioihin. Tämä joulupukkitraditio oli hauska, sillä en ennen tiennyt tästä tavasta.

Jouluna ranskalaisesta ruokapöydästä saattaa löytyä esimerkiksi, hanhenmaksaa, ostereita, graavilohta, helmikanaa, kastanjoita, lammasta ja valkoista makkaraa. Jälkiruokana on jouluhalko, Bûche de Nöel. Jouluhalko on kääretorttu, joka on kuorrutettu ja koristeltu. 

Joulun ja uuden vuoden aikaan konditorioihin alkaa ilmestyä voitaikinasta tehtyjä kakkuja, jotka myydään pahvisen kruunun kanssa. Kakku on nimeltään Galette des Rois, kuninkaiden kakku. Kakun sisälle on leivottu jokin pieni posliininen esine, esimerkiksi sarjakuvahahmo. Kun kakku perheen kesken syödään, hän joka löytää tämä “kakkuun piilotetun kiven” saa kruunun ja saa olla kuningas. Tämä traditio liittyy itämaantietäjiin.

Ajattelin, että myöhemmin kirjoittelisin myös ranskalaisistä häätraditioista, sillä niihin pitää itsekin vähän perehtyä nyt kun hääjuhlamme on suunnitteilla :)

Ystävyydestä

Ystävät ovat yksi elämän mahtavimmista asioista, kantava voima. Ystävyys toimii lääkkeenä ahdistukseen, pahaan oloon, itseinhoon, stressiin ja sydänsuruihin. Ystävä myös sanoo asioita jotta jalkasi pysyisivät maassa, hän yrittää tukea ja neuvoa parhaansa mukaan. Hän on se joka kysyy miten jaksat, hän joka tulee luoksesi sairaalaan, hän joka pyyhkii keittiön kaapit kanssasi, hän joka lähettää hauskoja kuvia puhelimeesi. Hän on se, joka haluaa jakaa aikansa kanssasi. Sen lisäksi että ystävyyteen kuuluu surujen puolittaminen, läsnäolo, tuki ja ohjaus, siihen kuuluu myös ainakin hauskanpito, rentoutuminen, ravintolaillalliset, kokkailu yhdessä, saunominen, kasvonaamiot, viinilasilliset, kävelyt räntäsateessa, muuttolaatikoiden kantaminen, mökkeily, kuutamouinti, lautapelit ja maailman parantaminen. Parilla sanalla sharing & caring. Eri ihmiset tietysti nauttivat eri asioista, joten se vaihtelee mitä ystävyyteen kenenkin kanssa kuuluu. Joitakin ystäviä saattaa tavata vain harvoin ja silti ystävyys voi kukoistaa. Hyvät hetket ystävän tai ystävien kanssa nostattavat kuitenkin hymyn kasvoille vielä vuosienkin jälkeen.

Aina ystävyys ei ole helppoa. Vaikka ihmiset olisivat ystäviä keskenään, erilaiset asiat ja väärinymmärrykset saattavat joskus hiertää välejä. Sitä sanotaan, että elämässä pitäisi osata myös luopua ihmisistä, sillä elämä voi viedä myös ystävyksiä eri suuntiin. Tähän sanoisin, että elämä vie ystävät erilleen, jos sen antaa niin tehdä. Parhaiten näissä tilanteissa auttaa asiasta puhuminen, ystävyyskin on asia, jota voi elvyttää. Välillä on hyvä katsoa myös peiliin ja kysyä itseltään, miten voisi olla parempi ystävä. Tässä(kään) asiassa tuskin kukaan meistä on täydellinen, ihmisiä kun ollaan omissa elämän pyörteissämme.

Ajattelen, että on ihanaa kun on ystäviä jotka ovat samanlaisia kuin itse on, ja sitten myös niitä joiden kanssa on enemmän eroavaisuuksia. Pidän tätä tärkeänä siksi, että ihmisen ajatusmaailma saattaa herkästi jäädä pyörimään niihin oman piirin asioihin, ja jos kaikki ovat saman tyyppisessä tilanteessa ja ajattelevat samoin asioista, niin se oma näkemys asioista kaventuu. Arvostan kaikkia ystäviäni paljon ihan heidän itsensä takia ja ystävyyden vuoksi, mutta myös siksi, että uskon heidän jollain tapaa auttavan minua kasvamaan ihmisenä ja katsomaan asioita useammasta suunnasta. Meillä kaikilla on oma osamme kanssaihmistemme elämien rikastuttamisessa. Sanon vielä, että vaikka elämänkumppanit, poikaystävät, tyttöystävät, aviomiehet ja vaimot ovat hieno juttu, niin kyllä ystävissä on sitä jotain, mitä me kaikki tarvitsemme.

Lähiaikoina olen kokenut ystäväni todella tärkeiksi erityisesti sen tuen kautta, mitä olen heiltä saanut tässä isossa elämänmuutoksessa. Moni yö olisi ollut paljo pidempi ja moni päivä tylsempi ilman viestejänne. En malta odottaa sitä, kun seuraavaksi nähdään. Silloin on taas pitkien halausten ja innokkaasti kerrottujen tarinoiden aika. Hyvillä mielin tulevaa kohti, meillä on edessä vielä paljon ihania hetkiä, maukkaita illallisia ja erilaisia elämän käänteitä.

Kiitos teille. Uskon ja toivon, että ollaan ystäviä vielä silloinkin kun ollaan ryppyisiä kuin rusinat <3

Ranskajutut 3 - ranskalainen koti ja arki

Ransjajutut-postaussarjani jäi ihan kesken, vaikka olin kirjoittanut ne jo valmiiksi etukäteen. Tässä postauksessa kerron vähän ranskalaisista kodeista ja ranskalaisesta arjesta. Muistutan edelleen, että nämä ovat pitkälti omien kokemusteni perusteella kirjoitettuja juttuja, joku muu voi kokea ja nähdä aivan eri tyylillä nämä asiat.

Olen nähnyt aika monia ranskalaisia koteja, kaikki melko erilaisia. Joitain yhteneväisyyksiä löysin kuitenkin. Lattiat ovat melkein joka paikassa laattaa. Ihmiset käyttävät sisällä kenkiä, ja mattoja käytetään vähän. Sisälämpötila pidetään viileänä. Kaikissa taloissa ei ole lämmitysjärjestelmää, vaan lämmitys saatetaan hoitaa esim. lämpöpuhaltimilla. Vessat ovat kylmiä ja pieniä, niissä ei ole lavuaaria, käsisuihkua saatikka peiliä. Melkein joka kodista kylpyhuoneesta löytyy kylpyamme. Keittiössä on kaasuliesi ja usein keittiö onkin vain ruuan laittamista varten, syöminen tapahtuu ruokailuhuoneessa tai olohuoneessa isomman pöydän ääressä. Ranskassa näkemäni talot ovat sokkeloisia, tässä täytyy sanoa että suomalaiset talot ovat jotenkin käytännöllisempiä. Illan tullen talon ikkunaverhot suljetaan, kaukosäätimen napsaisulla ikkunoiden eteen laskeutuvat metalliset/muoviset suojat. Tämä on sellainen asia mitä ihmettelin tosi paljon kun ensimmäistä kertaa tämän näin. Enpä ole koskaan tullut kysyneeksi, että miksi tälläiset verhot, mutta olen nähnyt näitä monessa paikassa. Sen lisäksi ylemmisssä kerroksissa on tavallisesti puiset ikkunaluukut, jotka suljetaan yöksi.

Ranskalaisten arki on varmasti yhtä monimuotoista kuin meilläkin Suomessa, mutta tässä yksi esimerkki siitä. Perinteisesti työpäivä alkaa 9 aikaan aamulla ja päättyy 18 aikaan illalla, työpäivät voivat venyä paljon pidemmiksikin. Jos perheessä on lapsia, niin lapset (ja usein mieskin, jos hän työskentelee lähialueella) tulee kotiin noin klo 12-14 aikaan lounaalle. Illallinen syödään klo 19-21 välisenä aikana, eli näin suomalaisesta näkökulmasta aika myöhään. Jos matkustaa Ranskaan on hyvä tietää, että ravintolat ovat tavallisesti auki vain ruoka-aikoina (n.12-14 ja n.19-21).

Vaikka Ranskassa on isoja supermarketteja, niin katujen varsilta löytyy myös kivijalkakauppoja, leipomoita, lihakauppoja, juustokauppoja, vihanneskauppoja ym. Ranskalainen syö aamupalallaan mitä todennäköisimmin vaaleaa leipää, croisantin tai patonkia, hilloa, nutellaa, mehua ja teetä tai kahvia. Omaan mieleeni ranskalainen aamupala on liian makea, eikä riitä antamaan energiaa saatikka pitämään nälkää, mutta kummasti vaan moni sillä silti selviää. Kun lapset saapuvat koulusta ja aikuiset töistä, tarjotaan välipalana usein jotain makeaa, keksejä, vanukasta tai hedelmiä. Lounaalla ja tavallisella illallisella on todennäköisesti jotain aika simppeliä, pastaa + kastiketta, salaattia, sosekeittoa, papuja ja kanaa/lihaa. Asia mihin kiinnitin huomiota liittyy aterimiin, nimittäin Suomessa ollaan totuttu siihen, että kun olet syönyt niin asetat aterimesi klo viiteen. Ranskassa ei tätä tapaa ole, vaan siellä aterimet jätetään ihan miten sattuu.

Ranskassa ihmiset ajavat pääosin pienillä autoilla, sillä ne ovat näppäriä ruuhkissa ja kaupunkien kapeilla kujilla. Isompien autojen omistajat saattavat välillä olla aika hukassa, esimerkiksi parkkipaikkaa hakiessa. Ruuhkat ovat kaupungeissa tuttuja, mutta muuten tieliikenne on melko sujuvaa vaikka autoja onkin paljon. Kaupunkien kapeiden kujien, ruuhkien ja taajama-alueiden sujuvien teiden lisäksi maasta löytyy paljon kaupunkien ulkopuolella olevia isoja valtateitä, joiden käyttämisestä maksetaan tietullia. Kun Ranskassa saa ajokortin, niin auton takapuskuriin laitetaan A-tarra josta kanssa-ajajat näkevät, että kyseisen kuski ei ole vielä kovin kokenut liikenteessä. Tarran saa poistaa, kun ajokokemusta on kertynyt 1-2 vuotta. Huomasin, että autoihin saatetaan laittaa rattilukko, jos auto jätetään yöksi vaikka talon ulkopuolelle kadun varteen. Suomessa en ole koskaan rattilukkoja nähnyt.

Aiemmat Ranska-postaukset löytyvät täältä ja täältä.

Mukavaa lauantaita teille, nauttikaa viikonlopusta <3

Abu Dhabi Lately

Viime sunnuntaina heräsimme täällä todella sumuiseen aamuun. Olen näitä sumukuvia täältä nähnyt ennenkin, joten mikään kovin harvinainen ilmiö tuskin on kyseessä. Kauheassa sumussa suuntasin taksiin ja parin kymmenen kilometrin päähän suominaisten laskiaissunnuntain tapaamiseen. Eräs nainen kutsui meidät kotiinsa, hän oli tehnyt ruuaksi hernekeittoa, salaattia ja laskiaispullia. Pääsin nyt taas tapaamaan uusia ihmisiä ja puhumaan kaikenlaisista asioista. Olen niin iloinen, että täällä Abu Dhabissa on tällainen suominaisten yhteisö.

Viikon arkipäivät ovat lähinnä kuluneet asuntonäytöissä, ja kun “se oikea” sitten löytyi, kaikki menikin aivan metsään, kuten eilisessä postauksessa kertoilin. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin.

Kävin yhtenä päivänä mukavassa ravintolassa lounaalla, paikan nimi on Le Boulanger Cafe ja se sijaitsee aika lähellä Marina Mall-ostoskeskusta. Näkymä sieltä oli tosi hieno ja ruokakin oli hyvää. Söin libanonilaisittain tehtyä lihaa, lammasta ja kanaa ja jotain valkosipulista kastiketta. Se oli paras annos minkä olen täällä syönyt.

Mietin, että miten juhlistaisimme ystävänpäivää. Miten te aiotte juhlistaa sitä, vai juhlistatteko mitenkään? Minulle ystävänpäivä on aina ensisijaisesti ystävien ja ystävyyden päivä - ei elämänkumppanin/rakkauden - juhla. Viime vuonna tein kolmen (vai jopa neljän) ruokalajin illallisen ystävälleni ja hänen puolisolleen ja muistelen sitä iltaa edelleen lämmöllä. Meillä oli silloin vielä koti aivan sekaisin, kun olimme myyneet vanhan sohvamme, mutta emme olleet saaneet vielä uutta. Siirsin ruokapöytämme olohuoneemme keskelle ja sytytin sen ympärille varmaan kolmekymmentä kynttilää. Aiempina vuosina olemme pitäneet illanistujaiset nelihenkisen tyttöporukkamme kesken, tai sitten olen käynyt jonkun ystäväni kanssa ravintolassa kaksin.

Abu Dhabi Week- ja Time Out Dubai-lehdistä saa tarpeen mukaan inspiraatiota ystävänpäivän viettoon. Miltä tuntuisi lähteä purjehtimaan merelle, aavikko-safarille, kuumailmapallolennolle, syömään huippuravintolaan, yöpyä saarella, viettää päivä spassa tai käydä teellä Emirates Palacessa? Hyvältähän nämä kaikki kuulostaa, mutta luulen että me suuntaamme syömään ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Tuntuu, että ystävänpäivä on täällä todella jenkkityylinen Valentine’s Day halihalipusipusi-päivä. Ostoskeskuksissa on kokonaisia alueita täynnä sydänpehmoleluja ja ilmapalloja, eikä koruliikkeiden mainoksilta täälläkään voi välttyä.

Mukavaa perjantaita kaikille <3

Myrphyn laki ja asiaa siitä, miten muuton kanssa asiat voi mennä metsään

Erään talon aula.

Koko alkuviikon olemmekin sitten taas juosseet asuntonäytöissä. Tuleva kotimme on löytynyt. Iso taakka putoaa harteilta kun saamme valinnan tehtyä ja paperiasiat sovittua. Muutto tapahtuu ensi viikolla. Olemme käyneet myös jo etsimässä tulevia kodinkoneita ja huonekaluja mitä tarvitsee hankkia. Ikävä tosiasia, mistä jo aiemminkin mainitsin, että täällä lähes kaikki on kalliimpaa kuin Suomessa.

EDIT: Kirjoitin tuon ylläolevan jutun ke päivällä ja ke iltapäivällä tulikin sitten uutta tietoa. Nimittäin muuttokuormamme on toimitettu myöhässä Suomesta ja se on lähtenyt myöhässä myös Saksasta. Muuttokuorma saapuu tänne maaliskuun keskivaiheilla, yli kuukauden liian myöhään, jonka jälkeen se on vielä tullin valvonassa pari viikkoa. Olimme juuri lähdössä allekirjoittamaan sopimusta uudesta kodistamme kun saimme tämän tiedon, ja jouduimme siis luopumaan asunnosta mitä olimme niin hartaasti metsästäneet. Nyt joudumme elämään edelleen hotellissa ainakin maaliskuun puoliväliin ja ikävä kyllä seuraava kuukausi täällä tulee meidän maksettavaksemme. Lisäksi muuttuokuormassa oli tärkeitä tavaroita, joiden piti olla hallussamme jo maaliskuun alussa (mies lähtee työmatkalle ulkomaille, joten kaikki läppärilaukut, puvut, kengät.. aaargh!) ja kaikki ne tarpeelliset asiat täytyy nyt ostaa. Alunperin kuorman tuominen Suomesta tänne piti kestää 37 päivää (eli sen piti olla täällä jo tammikuun lopulla), ihan tajutonta että se voi ylittyä noin. Puhumattakaan siitä, että en voi tulla Suomeen ennen kuin muutto on tehtynä. Maaliskuun alussa sitten uusi kämpän etsimisprosessi päälle, nyt ei enää kannata etsiä. Tämä on tosi harmillinen takaisku, ihan kuin tässä ei muuten olisikaan stressiä ollut :(

Onko täällä ketään muu ulkosuomalainen kokenut takaiskuja muuttonsa kanssa? Miten kävi ja miten selvisitte siitä? Suomessa tapahtuneistakin muuttojen epäonnistumisista saa kertoa, vertaistuki on nyt tosi jees <3

Lunar New Year

Viime perjantaina Abu Dhabissa juhlittiin kiinalaista uuttavuotta viime perjantaina 5.2.2016. Itse olin täysin tietämätön tälläisestä juhlasta, mutta sattumalta bongasin jutun Facebookista. Koska siellä oli luvassa ilotulitus, oli ilmiselvää, että minähän osallistun tähän tapahtumaan. Perjantai-iltana matkasimme taksilla Al Maryah-saarella sijaitsevaan The Galleria ostoskeskukseen, The Galleria on luksusmerkkien ostoskeskus, joka oli nyt koristeltu kauniisti kiinalaiseen tyyliin. Eri merkkien liikkeet olivat The Galleriassa todella kauniita ja niistä huokui arvokkuus, harmi etten ottanut kuvaa mistään. 

Rakastan ilotulituksia. Olin viime vuonna harmissani, sillä jäin piatsi sekä venetsialaisten juhlinnasta että myös uudenvuoden 2016 juhlinnasta, mutta tämän illan ilotulitus korvasi nämä molemmat.

Tässä LINKKI videoon, missä näkyy The Gallerian tämän vuoden ilotulitus. Tämä video ei ole omani, vaan lainasin sen tähän youtubesta. Keskityin nimittäin tällä kertaa vain ihailemaan välkettä ja räiskettä. 

Lopuksi kävimme ostoskeskuksessa syömässä vietnamilaista pho-keittoa. Tilasimme sitä siksi, että kotona teen aika usein pho-keittoa, ja halusin testata että ovatko keittomme saman tyylisiä. Sain heti todeta, että teemme pho-keittomme täysin eri resepteillä, molemmat ovat hyviä silti. Laitan pho-keiton reseptin tänne, kunhan pääsen taas tekemään sitä. 

Qasr Al Hosn ja palasia historiasta

Kävin viime viikolla Qasr Al Hosn-festivaaleilla. Festivaali järjestettiin ihan Abu Dhabin ytimessä, Qasr Al-Hosnin, eli valkoisen linnakkeen (White Fort) ympäristössä. Qasr Al Hosn on ollut ennen hallitsijasuvun (Al Nahyan) koti, ja se on Abu Dhabin vanhin rakennus. Qasr Al Hosn festivaali järjestettiin nyt neljättä kertaa, ja sen tavoitteena on tuoda esille Emiraattien historiaa, kulttuuria, traditioita ja tapoja. Festivaalialueella oli esityksiä, työpajoja, näyttelyitä ja mahdollisuus maistaa paikallisia herkkuja. Festivaalialueella oli paljon vanhempia ihmisiä esittelemässä kädentaitoja ja nuoret emiraattinaiset- ja miehet toimivat oppaina. Tapasin paljon mukavia ihmisiä, jotka kertoivat paljon taustojaan ja vastailivat moniin kysymyksiini.

Olen ottanut kuvan valokuvasta, joka oli esillä näyttelyssä. Kuvassa Sheikki, kuninkaallinen suku, sotilaat ja kansalaiset kävelevät avaamaan Qasr Al Hosn festivaalin. Kuva vuodelta 2015. 

Koko Emiraattien alue on ennen ollut pelkkää hiekkaa, aavikko. Täällä elettiin pääasiassa kalastuksella ja helmenkalastuksella. Sitten täältä löytyi öljyä, ja alue alkoi vaurastua. Vallassa oleva suku ja erityisesti Sheikh Zayed alkoi kehittää aluetta. Erämaahan, meren äärelle alettiin rakentaa teitä, taloja, kouluja ja sairaaloita. Sheikh Zayed bin Sultan Al Nayahia pidetään suurena visiönäärinä, ja hänen tiedonhalunsa, kehittämispyrkimyksensä ja tahto tehdä hyvää omalle kansalleen on tuonut Abu Dhabin ja muut Emiraatit siihen, mitä ne tänäpäivänä ovat. Hallitsijoilla on tarkoitus pitää hyvää huolta kansastaan, ei pitää vaurautta vain itsellään. Muutamassa kymmenessä vuodessa aavikolle on noussut iso kaupunki, joka kasvaa entisestään. Emiraattien alueella n. 80-90% asukkaista on expatteja, eli vain vähemmistö on paikallisia. Täällä pidempään asuvat ystävämme puhuvat siitä, miten hienoa on, että täällä monet eri kansalaisuudet elävät sovussa.

Sheikh Zayed bin Sultan Al Nahyan (1918-2004), Emiraattien perustaja. Kuva lainattu täältä.

Kuvassa Qasr Al Hosn linnake, hallitsijasuvun koti. Kuva lainattu täältä.

Abu Dhabi mereltä kuvattuna. Linnake sijaitsee n. kuvan keskiosassa, kävelymatkan päässä vasemmalla olevasta korkeasta talosta. Kuva lainattu täältä. 

Kuvassa miehet esittävät tanssia, jonka nimi on Ayyalah. Se on tanssi, mikä kertoo suurista taisteluista ja se esitetään mm. Sheikin kunniaksi. Tanssissa käytetään mukana rekvisiittaa, esimerkiksi keppejä tai miekkoja.

Tässä kuva tanssista, jonka tavallisesti esittävät nuoret tytöt. Tanssin nimi on the hair dance, raqs sha’ar. Tanssin aikana tytöt heilauttavat hiuksiaan puolelta toiselle. Tanssi esitetään häissä ja muissa juhlatilaisuuksissa.

Kävimme katsomassa, miten täällä on tehty kankaita, koriste-esineitä ja kalapyydyksiä. Useimmat kalapyydykset olivat sellaisia heitettäviä, jotka sitten painojen avulla vajosivat pohjaan ja ne vedettiin sitten ylös ja katsottiin, tuliko kaloja.

Taateleita käytetään ruuanlaitossa paljon, ja niitä on monenlasia laatuja. Maistelimme taateleiden eroja, olivat hyviä mutta aika makeita.

Haukkoja on käytetty Emiraateissa metsästykseen (Falconry) ja edelleen monilla emiraattipojilla ja -miehillä on oma haukka.

Aikamme festivaalialueella kierreltyämme menimme vielä kierrokselle Qasr Al Hosnin linnakkeen sisälle. Siellä oli audiovisuaalinen esitys, jossa saimme kuulla alueen historiasta ja hallitsijoista. Tosi hienosti toteutettu esitys! Muurien sisäpinnalle heijastettiin videota ja se näytti livenä tosi upealta.

Qasr Al Hosnin sisällä oleva "kokoussali". Tällä paikalla istui Sheikki ja täällä tehtiin kaikki päätökset. Kokoussalissa olevaa Sheikin paikkaa vastapäätä avautui huone täynnä penkkejä. Niillä istuivat kuuntelijat, neuvonantajat ja muut suvun jäsenet. Tämä oli vähän kuin Eduskuntasali, mutta pienempi. 

Sheikkien kuvia heijastettuna Qasr Al Hosnin sisäseinälle.

Olin kovin tyytyväinen siihen, että osallistuin tähän festivaaliin. Pidän sitä tärkeänä, että täällä asuvat ihmiset tietävät maan taustoista ja tavoista. Suosittelen osallistumaan tänne jos vierailet Abu Dhabissa festivaalin aikoihin. Itselleni hienoimpia kokemuksia oli nähdä perinteisiä tansseja ja tämä audiovisuaalinen esitys Qasr Al Hosnin linnakkeessa.

Lähteet: Emiraattien suurlähetystö, Qasr Al Hosn-festivaalin paikalliset oppaat ja valokuvanäyttely, joka kertoi Emiraattien historiasta.

Monet kuvat ovat ottamiani, muut on lainattu netistä ja niistä löytyy lähteet.
Tänä vuonna festivaalialue on auki 3-13.2.2016.