Näin minusta tuli ulkosuomalainen

Ulkosuomalaisten blogeissa on enemmän tai vähemmän esillä aihe, miten ketäkin päätyi asumaan ulkomaille ja näin ollen ulkosuomalaiseksi. Kaikki tällaiset valmiiksi annetut kirjoittelun aiheet ovat todella kivoja tällaiselle teelusikan luovuuden omaavalle henkilölle, kiitos! On tämäkin aihe ollut täällä esillä jo aiemminkin, mutta tämä tuskin haitannee.

Tapasimme mieheni kanssa Suomessa keväällä 2014 ja sanotaanko näin, että ihan hieman vierastin ajatusta ulkomaalaisesta seurustelukumppanista. En varsinaisesti sen ulkomaalaisuuden takia, vaan siksi, että onhan alunperin muualta tullut herkemmin myös lähdössä Suomesta pois. Ja minähän en Suomesta ollut lähdössä mihinkään.

Muutaman kuukauden seurusteltuamme hän totesi kesken rentouttavan saunomisen, että mitä jos muuttaisimme Sveitsiin. Minähän siinä sitten vastasin, ettei tapahdu, en ole lähdössä mihinkään. Muistan etäisesti myös erään paatoksellisen dialogin (lue: monologin) siitä, miten ei kannata hankkia suomalaista tyttöystävää jos aikoo muuttaa täältä pois. Seuraavana päivänä tsekkasin kuitenkin tietoja Sveitsistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Sveitsi ei kuitenkaan missään vaiheessa tapahtunut, vaan jäi puheen tasolle, mutta siitä se ajatus sitten kuitenkin lähti kypsymään.

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan. Eräänä heinäkuisena iltapäivänä vuonna 2015 olin työhuoneessani ja odottelin asiakastani saapuvaksi. Puhelimeni soi, ja silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, sieltä soitti ja sanoi, että “kuule, sain puhelun yhden firman rekrytoijalta, tarjoavat paikkaa Abu Dhabista. Lähdetkö mukaan jos sanon, että otan sen paikan? Ainiin, ja jos nyt kävisi niin, että lähdetään, niin ennen muuttoa me mennään sitten naimisiin, onko ok?” “Joo ahaa, siis mitä, joo selvä”. About noin se meni. Puhelu loppui, olin aivan äimänkäkenä ja avasin Googlen…”Missä on Abu Dhabi?” Tiesin Abu Dhabista tasan sen verran, mitä olin oppinut Sinkkuelämää-elokuvasta (ja sekin on oikeasti kuvattu Marokossa!). Enkä todellakaan uskonut, että oltaisiin lähdössä yhtään mihinkään. Sitten soitin äidille ja kahdelle ystävälleni.

Niin se sitten tapahtui, vaikkei kaikki kokonaisuudessaan ihan niin helppoa ollut. Pari kuukautta meni epätietoisuudessa, tunteja kestävissä haastatteluissa ja erilaisia paperiasioita hoitaen. Kuten tätä lukevat kaverini ja sukulaiset jo tietävätkin, niin Suomesta lähdimme ensin Ranskaan joulukuussa 2015 vielä tapaamaan sukulaisia ja sieltä menimme Amsterdamiin kuukaudeksi miehen perehdytysjaksolle. Moni ei ehkä tiedä sitä, että alunperin olimme suunnitelleet, että minä jäisin Suomeen töihin vielä joksikin aikaa. Pohdimme tätä vaihtoehtoa kuitenkin siltä kannalta, että meidän olisi hyvä lähteä tähän kokemukseen yhdessä, ja näin jälkikäteen samaan aikaan Suomesta lähteminen oli hyvä valinta.

Täällä sitä ollaan, Abu Dhabissa, katselemassa ulos 51. kerroksessa sijaitsevan kotimme ikkunasta. Mies on työmatkalla Euroopassa, tulin itse juuri kuntosalilta, eilisen tiskit odottavat tiskaajaa, pyykkikone tyhjennystä ja illalla lähden naisteniltaan syömään sushia parin ystäväni kanssa. Tällaista elämää en olisi osannut pyytää, mutta kyllä tämä siitä huolimatta minun elämäni on.