Thursday, 31 December 2015

Yhteenveto kuluneesta vuodesta ja ajatuksia tulevasta





Mökkiranta


Vietettiin lukemattomia hienoja hetkiä ystävien ja perheen kanssa, iloittiin, itkettiin, naurettiin, marjastettiin, sienestettiin, katseltiin salamoita ja saunottiin yöllä. Kävimme ahkerasti tapaamassa muilla paikkakunnilla ja muissa maissa asuvia ystäviämme, sekä pidettiin lähipiirinkin kanssa yhteydet vahvoina. Voi miten kaipaan teitä, kun palaan takaisin vuoden tapahtumiin! Huhtikuussa matkasimme Ranskaan tapaamaan mieheni vanhempia, rakkauteni Ranskaa kohtaan syttyi heti. Ikimuistoisimmat reissut suuntautuivat Ranskaan, Büykadan saarelle Turkkiin (2 päivää totaalista rentoutumista) ja Budapestiin, missä saattelin rakkaan ystäväni vihille.


Rekitaipaleen järvellä grillaamassa.





Karhunvatukoita uima-altaan laidalla Büykadan saarella.

Loppukesästä silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni  sanoi, että haluaa viettää loppuelämänsä kanssani. I'm one lucky woman! Alkusyksystä alkaen jännitettiin, millaisen suunnan elämämme saa, ja otettiin vastaan se, mitä elämä meille päätti antaa. Emiraatteihin muutto varmistui. Muuttovalmisteluja, stressiä, paljon stressiä. Joulukuussa minusta tuli virallisesti rouva, mutta kuten jo monet tietää, niin häitämme tanssitaan vasta elokuussa, kun saamme lähipiirin kokoon samaan maahan. Joulun aikaa vietettiin haikeissa tunnelmissa, hyvästelimme perheen ja ystävät. Pyhät on vietetty Ranskassa, ja uusi vuosi lähtee myös käyntiin täällä ja Amsterdamissa. Se lämpö mitä olen saanut osakseni, on ollut todella tärkeää. Kiitos kaikki rakkaat ystävät ja perhe tästä vuodesta, olette aivan korvaamattomia. Välimatkaa nyt tulee, mutta yhteydet säilyy.

Revontulia Porin Etelänrannassa lokakuussa 2015.

Uudenvuoden ajatuksia itselleni:

1. Olen avoin uusille asioille. Mukavuusalueelta poistuminen ei ole huono juttu.
2. Yritän muistaa, että suuri osa asioista ei ole omassa kontrollissani.
3. Vältän stressiä, ja jos sitä on, niin yritän löytää keinot selviytyä siitä. Asiat menevät painollaan.. Ja yleensä kaikki menee ihan hyvin, tai jos ei mene, niin sitten pitää sopeutua.
4. Juon enemmän vettä. 6 vesilasia yöpöydällä ei taida auttaa nesteytykseen, jos ne pysyy täysinä päiväkaupalla.
5. Yritän nauttia kaikesta, elämä on ainutkertaista. Jos vaikka yrittäisi joskus pysähtyä. Ja hengittää. Ja sitten jatkaa taas.
6. Luen vihdoin kameran käyttöohjeet ja perehdyn paremmin kuvaamiseen. Oikeesti, oon omistanut semihyvän kameran jo 5 vuotta, ja edelleen käytän about automaattiasetuksia. Ei hyvä.
7. Opettelen tekemään monipuolisempia ruokia, esim. raakaruoat ja kasvisruoat eivät ole entuudestaan juurikaan tuttuja. Eettiset jutut ja terveyteen liittyvät asiat kolkuttelee mieltä.
8. Harrastan säännöllisesti jotain liikuntaa. Tää on kyllä paha.. Eikä tulevan kotimaan huimat lämpöasteet auta asiaa kyllä lainkaan. Vertaistukea, anyone?
9. Opiskelen ranskaa edes vähän lisää. Jos vaikka ensi jouluna tervehtisin appivanhempia jotenkin muuten, kuin puhuttelemalla heitä "kiveksiksi". Tää on tositarina tältä joululta.
10. Pitää vissiin opiskella vähän myös arabiaa..

Millais muut, millaisia ajatuksia tulevaisuudesta on? Ootteko antaneet jotain lupauksia itsellenne? Entä muille? Mä lupasin miehelle, että poistan kännykästä häntä kovasti ärsyttäneet näppäinäänet. Hän on kovin tyytyväinen.

Budapestin kadut, ei haitannut vaikka satoi melkein joka päivä.

Illalla suunnataan kavereiden luo uudenvuoden juhliin.
Toivotan teille kaikille rauhallista, innostavaa ja elämäntäyteistä uutta vuotta 2016.

Date day & double date night

Eilinen vierähti leppoisissa olosuhteissa. Ulkona oli kaunis ilma, ja lounaan jälkeen suuntasimme kävelemään kaupungille. Tarkoituksena oli käydä ainakin Saint-Pierren katedraalissa ja Église Notre-Dame la Granden roomalaiskatolisella kirkolla katomassa jokailtainen “valoshow”. Kävelimme Poitiersin keskustan ihania pieniä katuja, täällä kaikki on kävelymatkan päässä. Nappasimme mukaamme palan flan-kakkua (vähän kuin makea piirakka, jonka sisus on vaniljahyytelöä) ja suklaisen éclair-leivoksen.


Meidän haavekoti. Ranskalaiset kartanotyyliset talot on upeita.

Kuja, joka vie Saint Pierren katedraalin luo.

Saint-Pierre's cathedral 

Saint-Pierren katedraali oli todella kaunis! Se muistutti minusta Pariisin Notre-Damea, mutta oli paljon pienempi kooltaan. Olisimme kovasti halunneet käydä katedraalin sisällä, mutta jostain syystä sinne ei päässyt. Minulla on käynyt vähän huono tuuri näiden historiallisten kohteiden läpikäymisessä! Syksyllä en päässyt Istanbulissa sijaitsevaan Sultan Ahmetin moskeijaan (Blue mosque), sillä ensimmäisellä yrityskerralla se oli syystä tai toisesta kiinni ja toisella kerralla sinne oli kahden tunnin jono (ja ulkona jonossa lämpöasteita +35). Sain nyt kuitenkin Saint Pierren katedraalista kauniita kuvia ulkoa. Tällaisia rakennuksia katsoessa sitä miettii, että ihminen on tämän tehnyt, wau.


Pimeän tullen kävimme katsomassa Église Notre-Dame la Grandea, jonka seinät oli valaistu monivärisiksi.


Notre-Dame la Grande


Tunteja käveltyämme suuntasimme vihdoin ravintola Bistrot du Boucheriin. Kävimme tässä samassa ravintolassa kahdestaan jo kertaalleen, mutta halusimme tulla toistekin ja toimme nyt mieheni veljen vaimoineen tänne.






Illallisen jälkeen suuntasimme elokuviin katsomaan Star Warsia. Elokuvat on Ranskassa usein dubattuja, mutta nyt oli mahdollisuus päästä katsomaan tämä englannin kielellä, ranskan kielisillä tekstityksillä. Olen nähnyt leffan jo kertaalleen, joten samanlaista jännitystä ei ollut enää mukana. Vertailun vuoksi sanoisin, että pidän Finnkinon teattereista enemmän, screenit on suuremmat, penkit parempia, 3d-lasit kuuluu elokuvan hintaan ja kun elokuva loppuu, valot laitetaan heti päälle ja teatterista on helppo poistua. Tämäkin elokuvakokemus oli ihan hyvä, hinta oli halvempi kuin Suomessa 9,8e, meillä oli omat lasit, joten niitä ei tarvinnut vuokrata. Kenelläkään ei ollut teatterissa poppareita tai karkkia, ei siis jatkuvaa rapinaa. Elokuvan loppuessa melkein kaikki jäivät paikoilleen ja huone pysyi pimeänä, hankala poistua, vaikka lattiassa olikin pieniä valoja.
Hotel de Ville, Poitiers. 

Monday, 28 December 2015

Päivä Poitiersin keskustassa

Eilen vietin päivän läppärini kanssa blogitekstejä viilaillen ja kuvia liittäen. Jaoin linkin blogiin Facebookissa illalla, ja huh huh, tähän mennessä yli 2000 blogin avauskertaa. Siis vuorokaudessa. Tuli vähän kyllä yllätyksenä, tuo on nimittäin tosi iso määrä klikkauksia. Vai onkohan kenties meikäläisen porukat vaan klikkailleet kaikkea sataan kertaan. Toivottavasti piditte lukemastanne! Mielelläni luen myös kommenttejanne, jos sellasia haluatte jättää. Jaoin linkin myös ulkosuomalaisten fb-sivuilla, ja sitä kautta päädyin myös lukemaan muiden ulkosuomalaisten blogeja. Löysinkin paljon sellaisia blogeja, joihin en aiemmin ollut törmännyt. Aion todella perehtyä niihin lisää, kunhan vain pääsemme Ranskasta Amsterdamiin.

Tänään kävimme kävelemässä Poitiersin keskustassa, sillä reissulla vierähtikin melkein kuutisen tuntia. Kävin Sephorassa hypistelemässä kaikkea ihanaa, ja ostinkin itselleni ripsarin jota olen jo jonkin aikaa himoinnut (Benefitin They’re real) ja suteja luomiväreille. Sain nimittäin anopilta joululahjaksi Urban Decayn Naked 2 meikkipaletin, ja sitä olen innoissani jo testaillut.

Paikallinen postikonttori
Täällä on paljon kaikkia pieniä vaatekauppoja, joita ei tietääkseni Suomessa ole. Mieli tekisi ostaa vaatteita, mutta ei vaan voi, kun matkalaukku on jo nyt ihan ääriään myöten täynnä. Zarassa eräs vaalea neuletakki karvavuorineen suorastaan huusi nimeäni, mutta se ei olisi kovin järkevä ostos ajatellen tulevan kotimaan lämpötiloja.. Koko syksyn olen joutunut toppuuttelemaan itseäni ostosten suhteen, ja sama meno jatkuu edelleen. Odotan innolla sitä, että pääsen Abu Dhabissa ostamaan itselleni paikalliseen ilmastoon (ja kulttuuriin) sopivia vaatteita.



Mieheni ystävät liittyivät seuraamme, ja kävimme koko porukalla syömässä paikallisessa Chez Michel bar & restaurantissa. Sain vinkkiä, että sieltä saa hyviä hampurilaisia, joten niitä sitten tilattiin. Herkullista! Olen saanut yhtä hyviä hampurilaisia ainoastaan Blind Burgerissa Porissa.



                                






Päivä on siis hujahtanut ohi kaupungin keskustaa kierrellessä, syödessä ja istuskellessa, sekä pientä veljenpoikaa viihdyttäessä. Nyt miehet ovat pelaamassa jalkapalloa, ja kuulostaa siltä, että tänne meille on saapunut porukkaa illanistujaisiin. On varmaan aika kipittää rappuset alakertaan, heitellä poskipusuja joka suuntaan, ja selvittää puhuuko kukaan sanaakaan englantia.



Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette saapuneet blogiini lueskelemaan.
Tulkaa uudelleenkin :)

Sunday, 27 December 2015

Joulu pt. 2

Halusimme viettää joulua isolla porukalla (miehen koko perhe puolisoineen), joten päätimme että vietämme sitä vasta 25.12. Näin ollen muut ovat saaneet aattona vierailla puolisoidensa perheiden luona. Vietimme joulua perheeni kanssa Suomessa jo 19.12.

Matkasimme joulupäivän aamuna Poitiersiin, missä mieheni veli asuu perheensä kanssa. Aiomme pysytellä täällä useammankin päivän, saa vihdoin ottaa vähän rennommin. Viimeisen viikon aikana olemme nukkuneet joka yö eri paikassa (Suomessa kahdessa eri hotellissa, ja Ranskassa sukulaisten luona Pariisissa, Nancyssä, Metzsissä, Pariisissa ja nyt Poitiersissa). Pakko myöntää, että kaipaan oman kodin rauhaa aika paljon. Milloinkohan meillä on koti seuraavaksi, toivottavasti helmikuun lopulla?

Suuntasimme kävelylle läheiseen puistoon. Puistossa oli iso huvipuisto laitteineen, englantilainen puutarha, jonkinlainen amfiteatteri, isot nurmikenttä, vuohia, ankkoja, hankkia, sorsia, marsuja ja kaneja. Miehen 1-vuotias veljenpoika nautti, kun koko perheen voimin olimme ulkona eläimiä katsomassa. Ilma oli kaunis, +17 astetta.


















Ranskalaiseen tapaan kuuluen, oli aperatiivin aika. Söimme leipää, ankkapateeta, villisikapateeta, foie grasta, oliiveja ja juustoja. Lisäksi joimme samppanjaa ja makeaa valkoviiniä. 



Tämän jälkeen aloitimme joululahjojen avaamisen. Suvun nuorimmainen sai isoimman lahjamäärän ja hän sai kunnian myös avata ne kaikki ensimmäisenä. Tämän jälkeen jokainen vuorollaan sai pakettinsa. Paketista kiitettiin antajaa henkilökohtaisesti, suukotettiin molemmille poskille ja halattiin lämpimästi. Merci! <3

Kun lahjat oltiin avattu ja testattu, aloimme kattaa illallista. Meitä oli paikalla 12 henkeä, ja ruokana oli foie grasta, graavilohta, ostereita, helmikanaa, kastanjoita ja vihreitä papuja. En olekaan tälläisellä jouluillallisella ennen ollut, kastanjat ja helmikana olivat täysin uudet tuttavuudet. Maistoin ostereita ensimmäisen kerran viime keväänä, ja pidin niistä. Syön ne sitruunan kanssa, en mausta muuten. 

Ostereita avatessa pitää muistaa varovaisuus, muuten voi tarvita laastaria.


Joulu pt. 1

Jouluaattopäivä meni autoillessa Metzistä Pariisiin ja Pariisista Forges les Bainsiin, mutta illalla pääsimme valmistelemaan illallista ja rauhoittumaan. Anoppilassa ei juuri joulukoristeita ole laitettu, mutta täällä on hyvin seesteistä ja kaunista silti. 













Katoimme yhdessä pöydän ja sytytimme kynttilöitä. Sain suostuteltua muut siihen, että kuuntelemme joululauluja syödessämme (ihan hiljaisella vain). Alkupalaksi oli leipää ja foie grasta (hanhenmaksaa),viikunahilloa ja makeaa valkoviiniä. Tämän jälkeen pöytään kannettiin iso keko yrttimarinoituja etanoita. Luulin että päivällinen olisi ollut tässä, mutta jatkoa seurasi. Seuraavaksi tuotiin iso vati mikä oli täynnä sammakonreisiä! Viime keväänä Papa toi eteeni ostereita ja nyt oli sammakoiden vuoro. Mielestäni ne maistuivat aivan kanalta ja koostumuskin oli saman kaltainen, lopulta söin niitä kymmenen. Pääruokana oli valkoisia makkaroita (tehty vasikan lihasta, maidosta, kananmunasta ja leivästä, massa on sen jälkeen pakattu aitoon suoleen.) ja porkkanapyrettä. Jälkiruokana söimme tuoreita litsi-hedelmiä. Syömisen jälkeen pelasimme lautapelejä, tuntuu olevan traditio tässä perheessä :)






Jouluaatto ei täällä tuntunut samalta kuin Suomessa tavallisesti, mutta ihan mukavaa meillä silti oli. Suomesta tulleet jouluntoivotus-viestit ja kuvat lämmittävät kovasti mieltä. Ikävä on kaikkia ystäviä ja perhettä <3

Autoilua Ranskassa pt. 2

Aattoaamuna heräsimme Metzin kaupungista (Luxemburin rajan lähellä idässä) mieheni tädin luota. Kauppareissun jälkeen aloitimme matkamme kohti Pariisia. 



Matkan varrella ohitimme monta historiallista paikkaa. Mieheni on hyvin kiinnostunut historiasta, ja hän kertoikin paljon asioista, jotka olivat tapahtuneet ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana ohittamillamme alueilla. Ohitimme mm. Verdunnen ja muita alueita joilla on sodittu, Jeanne d'Arcin synnyinkylän yms. Historiallisen paikan kohdalla on tien varressa aina iso kyltti, jossa kerrotaan mitä sillä alueella on tapahtunut. Kokemukseni mukaan sanoisin, että ranskalaiset ovat hyvin tietoisia historiastaan, ja kiinnostus historiaan on läsnä myös nykypäivänä. 










Champagnen kyliä ohittaessamme näimme kyltin, missä kerrottiin että kylien alla kulkee yli 100km matkalta viinikellareita. Illalla Papa vielä valaisi minua asiassa, että sieltä löytyy n. 5 000 000 pulloa kuohuvaa. Papan mielestä "jokainen ranskalainen on jossain määrin viiniasiantuntija", ja vaikka en tiedä voiko tätä nyt näin yleistää, mutta kaveripiirissä näin tuntuu kyllä olevan.

Saavuttuamme Pariisiin, päädyimme tietysti aivan kaaoottiseen liikenteeseen (klo 14.30 jouluaattona). Navigaattori ohjeisti meidät läpi keskustan, ja autoja oli aivan hurjan paljon. Olin todella onnellinen, että vastuu kuskin hommista oli miehelläni. Hänenkin hermonsa tosin olivat koetuksella todella vaarallisesti ajavien moottoripyöräkuskien kanssa.

Pariisin keskustasta suuntasimme Forges les Bainsiin. Autosta ihailin taivasta, valon kaupunki kylpi vaaleanpunaisessa hempeässä valossa. Jouluaattoilta lähestyy.

Nancy

Nancy sijaitsee Ranskan koillisosassa, lähellä itäistä rajaa. Nancyn alueella asuu n. 300 000 ihmistä.
Mamien luona söimme hyvin, juteltiin kuulumiset ja levättiin hetki. Sitten lähdettiin käymään Pépinièren puistossa (Parc de la Pépinière). Puistossa kävellessämme miehen Mamié kertoi, että ollessaan lapsi hän asui puiston toisella laidalla, ja mieheni isoisä toisella puolella puistoa perheensä kanssa. He tapasivat ollessaan vain n. 6-vuotiaita ja alkoivat seurustella n. 19-vuotiaina.


Kehäkukkien loistoa Mamien pihassa joulukuussa 2015.











Puistosta kävelimme aivan sen vieressä olevalle Stanislasin aukiolle (La place Stanislas/ place Stan'). Mamié kertoi, että aukio on monesti äänestetty Ranskan kauneimmaksi aukioksi (ja Ranskassahan niitä aukioita riittää..) eikä suotta. Katsokaapas näitä kuvia.














Kävimme kahvilla Brasserie Jean Lamourissa, se on kaunis kahvila aukion reunalla, juuri parhaalla paikalla. Mamié kertoi, että on käynyt tässä kahvilassa ensimmäistä kertaa ollessaan 18-vuotias (nyt hän on 79-vuotias), ja käy siellä edelleen aina välillä.