Päivä Poitiersin keskustassa

Eilen vietin päivän läppärini kanssa blogitekstejä viilaillen ja kuvia liittäen. Jaoin linkin blogiin Facebookissa illalla, ja huh huh, tähän mennessä yli 2000 blogin avauskertaa. Siis vuorokaudessa. Tuli vähän kyllä yllätyksenä, tuo on nimittäin tosi iso määrä klikkauksia. Vai onkohan kenties meikäläisen porukat vaan klikkailleet kaikkea sataan kertaan. Toivottavasti piditte lukemastanne! Mielelläni luen myös kommenttejanne, jos sellasia haluatte jättää. Jaoin linkin myös ulkosuomalaisten fb-sivuilla, ja sitä kautta päädyin myös lukemaan muiden ulkosuomalaisten blogeja. Löysinkin paljon sellaisia blogeja, joihin en aiemmin ollut törmännyt. Aion todella perehtyä niihin lisää, kunhan vain pääsemme Ranskasta Amsterdamiin.

Tänään kävimme kävelemässä Poitiersin keskustassa, sillä reissulla vierähtikin melkein kuutisen tuntia. Kävin Sephorassa hypistelemässä kaikkea ihanaa, ja ostinkin itselleni ripsarin jota olen jo jonkin aikaa himoinnut (Benefitin They’re real) ja suteja luomiväreille. Sain nimittäin anopilta joululahjaksi Urban Decayn Naked 2 meikkipaletin, ja sitä olen innoissani jo testaillut.

Paikallinen postikonttori

Täällä on paljon kaikkia pieniä vaatekauppoja, joita ei tietääkseni Suomessa ole. Mieli tekisi ostaa vaatteita, mutta ei vaan voi, kun matkalaukku on jo nyt ihan ääriään myöten täynnä. Zarassa eräs vaalea neuletakki karvavuorineen suorastaan huusi nimeäni, mutta se ei olisi kovin järkevä ostos ajatellen tulevan kotimaan lämpötiloja.. Koko syksyn olen joutunut toppuuttelemaan itseäni ostosten suhteen, ja sama meno jatkuu edelleen. Odotan innolla sitä, että pääsen Abu Dhabissa ostamaan itselleni paikalliseen ilmastoon (ja kulttuuriin) sopivia vaatteita.

Mieheni ystävät liittyivät seuraamme, ja kävimme koko porukalla syömässä paikallisessa Chez Michel bar & restaurantissa. Sain vinkkiä, että sieltä saa hyviä hampurilaisia, joten niitä sitten tilattiin. Herkullista! Olen saanut yhtä hyviä hampurilaisia ainoastaan Blind Burgerissa Porissa.

                                

Päivä on siis hujahtanut ohi kaupungin keskustaa kierrellessä, syödessä ja istuskellessa, sekä pientä veljenpoikaa viihdyttäessä. Nyt miehet ovat pelaamassa jalkapalloa, ja kuulostaa siltä, että tänne meille on saapunut porukkaa illanistujaisiin. On varmaan aika kipittää rappuset alakertaan, heitellä poskipusuja joka suuntaan, ja selvittää puhuuko kukaan sanaakaan englantia.

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette saapuneet blogiini lueskelemaan.

Tulkaa uudelleenkin :)