Millä fiiliksillä matkaan?

Ihmisten hyvästeleminen ja kodin tyhjentäminen on kieltämättä tuntunut pahalta. Olemme molemmat tiiviisti ystäväpiirimme kanssa tekemisissä ja tämä muutto vaikuttaa sekä meidän, mutta myös monien ystäviemme arkeen. Lisäksi matkaan lähteminen aiheuttaa erinäisiä huolia, joista selkeästi suurimpina ovat olleet huolet vanhempien, perheenjäsenten ja ystävien hyvinvoinnista. Entä jos jotain sattuu? Harmittaa myös, sillä väistämättä jäämme paitsi isoista hyvistä asioista, jotka kokisimme jos olisimme paikalla Suomessa. Lähipiiriin on tulossa perheenlisäystä, ja malttamattomana odottelemme täällä tietoja siitä miten kaikki etenee.

Myös oma hyvinvointi on mietityttänyt, sillä isot muutokset aiheuttavat herkästi jonkinlaisen kriisin (puhumattakaan kulttuurishokista, joka on varmasti edessä). Kriisin voi myös nähdä mahdollisuutena, eikä se siis aina ole huono asia. Näiden ahdistavienkin ajatusten kanssa on vain pakko oppia elämään ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Yksi ohjenuorani on ollut "Life begins at the end of your comfort zone". Uskon, että kokemusten kautta kehitymme ihmisinä.

Koko syksyn olo on ollut aika ristiriitainen. Välillä sitä miettii kaikkea mistä luopuu ja mistä on yritettävä kynsin hampain pitää kiinni. Toisaalta mielessä on tämän muutoksen tuoma vapaus, mahdollisuudet, tulevat kokemukset, uudet ihmiset, aurinko.. Päivittäin joku on kysynyt, millä mielin lähdemme matkaan, ja siihen on aina yhtä vaikea vastata.