Blogi on jäänyt ihan huomiotta viimeaikoina! Inspiraatio kirjoitteluun on luurannut ihan muualla, mutta yritän taas vähän herätellä sitä.
Jo Amsterdamissa ollessamme rupesin kaipaamaan takaisin työelämään eikä se kaipuuni ole hellittänyt lainkaan (kaksi viikkoa on ilmeisesti riittävä määrä lomaa minulle :D). Tylsää täällä ei juurikaan tule, minä vain yksinkertaisesti pidän töiden tekemisestä. Olen heitellyt verkkoja vesille työn suhteen, toivoen löytäväni jotain oman alani hommia. Terveydenhoitoalan työntekijöiltä vaaditaan täällä sellainen erityinen lisenssi ja muita papereita, joten jos byrokratia on sillä puolen liian raskasta, on ehkä pakko miettiä alan vaihtoa tai yrittää suunnata energiansa muualle. Katsotaan, mitä elämä tuo :)
Potentiaalinen asunto on löytynyt, mutta asumme edelleen hotellissa. Paperiasioiden selvittely vie aikaa, mutta toivon että viikonloppuun mennessä meillä on paperit asunnosta kunnossa ja asiat alkaisivat muutenkin etenemään.
Olen aika varma, että silmäpussini ovat viimeyön jäljiltä master-levelillä. Menimme eilen illalla tavallista aiemmin nukkumaan, sillä miehen piti herätä ajoissa ja suunnata lentokentälle - edessä muutaman päivän työmatka. Minä harvoin nukahdan ihan heti, joten odottelin rauhassa unen tuloa. Sitten joku huonenaapureistamme alkoi soittaa Céline Dionin biisejä aika lujaa. Tavallisessa tapauksessa olisin varmaan noussut ylös ja soittanut vartijalle, että käy ohjeistamassa kanssa-asujia, mutta en halunnut herättää miestä, joten odottelin että uni tulee tai musiikki loppuu. Jossai kohtaa se loppuikin ja oma olo alkoi olla aika väsynyt. Taisin jo nukahtaakin, kunnes naapurihuoneen mies alkoi taistella oman ovensa kanssa. Hän avasi oven, ja siitä kuului sellainen “piip-ääni” ja sulki siten, että ovi kolisi kun lukon kieli ei toiminutkaan tavallisesti. Kello oli jo noin 02.00 ja tyyppi toisti tämän varmaan 20 kertaa. Meillä seinät tärisi, kun hän riuhtoi oveaan ja lopulta mies sitten heräsi siihen ja marssi ovelle keskustelemaan tämän herran kanssa. Toinen mies meni huoneeseensa ja soitti hotellin respaan, että joku tulisi katsomaan hänen oveaan. Oma mies tuli takaisin nukkumaan. Noin kymmenen minuutin päästä joku respasta tuli, mutta vahingossa he soittivatkin meidän ovikelloa (ja se ääni ei ole ihan hiljainen), jonka seurauksena molemmat taas heräsimme. Sitä luulisi, että nyt yö kolmeen mennessä voisi jo nukkua aika hyvillä mielin. Sitten hajosi ilmastointilaite (mikä on ihan käsittämätöntä, ei se ollut edes päällä :D) Jostain syystä ilmastointilaite alkoi pitää kauheaa meteliä, sellaista kuin parvi lintuja olisi jäänyt kiinni verkkoon ja yrittäisi pyristellä siitä irti. Mies nukkuu korvatulpat korvissa, joten hän ei tähän herännyt, mutta minun tulpattomat korvani pysyivät ärsytystilassa tosi pitkään. Ehkä nukahdin tässä välissä tai en, mutta seuraavaksi heräsin siihen, että ulkona salamoi. Aamu viideltä mies nousikin ylös ja lähti (en voinut olla heräämättä). Aamuseiskalta joku fiksu oli tupakoinut asunnossaan, joten heräsin palohälytyksen aiheuttamaan, aina yhtä mukavaan paniikinomaiseen “mitä-apua-häh-pelastaudu”-tunteeseen. Yö ei mennyt ihan putkeen, mutta toivotaan että tulevat arabian yöt ovat mukavampia.
Tässä LINKKI yhteen piristävään ja suloiseen kuvasarjaan. Mikä oli oma suosikkisi? Mun suosikki on tuo aasi ja kissa <3
Tässä LINKKI videoon, josta näkee Abu Dhabin tämän päivän säätilaa. Ei uskoisi olevansa aavikolla :D
No comments:
Post a Comment