How are you, Madam?

Olemme asuneet nyt lähes viikon hotellissa. Täällä on todella mukavaa henkilökuntaa, erityisesti meidän siivooja on aivan ihana ja aurinkoinen. Aina aamupäivällä hän saapuu ja kysyy “How are you, Madam? Tänään kävelin kaupasta “kotiin” sellaisen muutaman litran vesikanisterin kanssa, ja alakerrassa ovimies oli ihan kauhuissaan, että mitä nyt sellaisia painavia täällä kantelen. Hän vaati, että saa kantaa sen puolestani, ja hän toikin sen meidän keittiön pöydälle asti. Se on niin outoa, että joku toinen tekee puolestasi asioita. Silloin kun aloimme seurustella mieheni kanssa, meni vähän aikaa totutella siihen, että minun ei koskaan tarvinnut kantaa kauppakasseja.

Mielelläni juttelisin hotellin henkilökunnan kanssa enemmän, mutta erityisesti miehet ovat kovin ujon oloisia ja keskustelua on melko mahdoton saada aikaiseksi. Olen tosin huomannut, että miehelleni henkilökunnan jäsenet ja esimerkiksi kaikkien ravintoloiden työntekijät puhuvat paljon enemmän. Asiakaspalvelutyössä olevat ovat suurimmilta osin aasialaisia, joten mietinkin, että onko tämä kulttuurikysymys, vai onkohan heitä vain ohjeistettu olemaan jotenkin hyvin etäisiä (nais)asiakkaille. Olen itse kai näissä asioissa vähän epätyypillinen suomalainen, sillä mielelläni juttelisin vaikka kaupan kassatyöntekijän kanssa ja alkaisin herkästi puhumaan kanssaihmiselle myös hississä tai bussissa.

Kelit ovat täällä lämmenneet melkoisesti viime viikonlopusta ja nytkin taitaa ulkona olla n. +26 astetta. Auringonpaisteessa tulee tosi kuuma, varsinkin kun aika on oltava päällä jotain missä on hihat. Minulla ne hihat on farkkutakissa. Tämä asia varmaan helpottaa, kun löydetään asunto ja viitsin ostaa vähän jotain uutta vaatetta itselleni ja saan vanhatkin vaatteet muuttokuorman mukana. Hotellin katolla olisi uima-allas missä varmaan voisi polskia, mutta tällä viikolla sellasta aikaa ei ole kyllä ollut että sinne ehtisi. Päivät ovat kuluneet tosi nopeasti ja illat varsinkin, sillä olemme juosseet jatkuvasti asuntonäytöissä.

Café Arabian palestiinalainen tomaattiruoka. En ikävä kyllä muista tämän nimeä, mutta herkullista oli.

Viikon aikana olen käynyt lounastreffeillä kahden eri suomalaisnaisen kanssa, ollut urheiluauton kyydissä, puristanut rystyset valkoisina taksin penkkiä ruuhka-aikaan kun kaikki ajaa satasta nelikaistaisellä tukkoisella tiellä, syönyt uusia ja erikoisia ruokia (nyt tiedän mitä baba ghannouj on), ikävöinyt kotiin, pyykännyt ja silittänyt, yrittänyt opetella karttaa ja paikkojen nimiä, asioinut ulkoasiainministeriössä ja pankissa. Sain muuten eilen kuulla, että minulla onkin 90 päivää aikaa saada viisumi (ennen viisumin piti olla kunnossa 30ssä päivässä). Mutta siihen minun viisumirumbaan päästään vasta, kun miehen viisumit ja ID:t ovat valmiit (sen piti olla jo kaksi viikkoa sitten). Tiedän että viisuminhakuprosessi on melko pitkä ja haastava, ja siihen kuuluu mm. kattava terveystarkastus.

Autotien yli menevällä kävelysillalla menossa hotellille.

Meillä alkaa tänään viikonloppu täällä, perjantai ja lauantai ovat aina vapaapäiviä. Tänään suuntaamme yhden hollantilaisnaisen kanssa kansainvälisten expatnaisten kokoontumiseen ja sitten vielä illalla Qasr al Hosn festivaaleille. Huomenna täällä juhlitaan kiinalaista uuttavuotta ja luvassa on iso ilotulitus  Al Maryah-saarella. Kirjoittelen niistä sitten myöhemmin lisää.

Mukavaa alkavaa viikonloppua myös teille kaikille <3