Kävin pari viikkoa sitten iftarilla ystäviemme kanssa ja nyt sain vihdoin aikaiseksi rustata siitä muutaman sanasen. Ramadan alkaa muuten olla lopuillaan, sillä se päättyy (kuun liikkeiden mukaan ennustettuna) ensi keskiviikkona jolloin alkaa Eid al-Fitr juhla.
Mitä? Ramadanin aikana illallinen syödään auringonlaskun ja iltarukouksen jälkeen, ja kyseistä ateriaa kutsutaan nimellä iftar. Monet hotellit ja ravintolat järjestävät iftar-illallisia.
Missä? Varasin meille pöydän Shangri-La hotellin Sofra Buildingin ravintolasta. Tuttu paikka minulle, sillä täällähän vietetiin myös polttareitani muutama viikko sitten. Olisin mielelläni kokenut iftarin myös Emirates Palacessa, mutta yli 100e/hlö hinta sai meidät vaihtamaan suunnitelmiamme.
Saavuimme hotellille hyvissä ajoin, sillä ravintolasta soittelivat meille päivän mittaan parikin kertaa ja varmistivat tulomme, sekä varoittivat mahdollisista liikenneruuhkista, jotka voisivat haitata matkantekoa.
Kuten jo aiemminkin kerroin, Shangri-Lan hotelli on kaunis. Nyt kun vierailimme siellä, oli pääaulaan tehty iso “veistos” taateleista, ja tämä taateliveistos onkin kuulemma maailman suurin laatuaan. Sen enempää pröystäilemättä oli taateliveistoksen viereen pistetty jalustalle myös valkoinen Ferrari. Perusjuttuja.
Iso ruokasali alkoi täyttyä myös ihmisistä. Monet paikalliset miehet saapuivat ystäviensä kanssa ja naiset ystäviensä kanssa. Perheiden näkeminen tuntui tänä iltana olevan harvassa. Illan alkaessa oli oiva mahdollisuus bongata paikallisia tervehtimässä keskenään (he hierovat neniään yhteen, jos ovat läheisissä väleissä). Melkein kauhulla seurasin, kun naiset astelivat portaita pitkin pitkissä abayoissaan - ja niissä 10 cm korkokengissään. Samalla vakoilin buffet-pöytien valmisteluita - ne todella notkuivat jo kaikenlaista syötävää.
Kellon käydessä n. 19.10 alkoivat ihmiset hakea ruokaa, vaikka sitä ei hetkeen saisi vielä syödä. Nappasin omalle lautaselleni sushia, salaattia, moutabalia ja hummusta. Ja sitten tarkkailtiin ja odoteltiin. Kukaan ei syö. Kaikki juttelevat keskenään, ja lähes kaikkien edessä on lautasellinen herkkuja, mutta yksikään ei koske niihin. Rukous alkoi kaikua salissa. Vilkuilin viereisessä pöydässä olevia paikallisia miehiä selvittääkseni sen, miten nyt on sopiva edetä - milloin siis saa syödä? Rukous oli vielä käynnissä, kun ihmiset alkovat syödä taateleitaan. Joka pöytään oli siis tuotu pieni korillinen taateleita, joilla iftarin syöminen kuuluu aloittaa. Taateleita tulisi aloittaessa syödä parittoman luvun verran, luulen että yhden taatelin syöminen on tavallisinta. Kun rukous sitten loppui, alkoivat ihmiset syödä ja juoda kuten tavallisesti.
Ruoka oli herkullista ja sitä oli totisesti riittämiin ja niin monia erilaisia laatuja, ettei niitä kaikkia ehtinyt edes maistaa. Jälkiruokien kirjo oli aivan yhtä mittava, mutta päätin itse nauttia tuoreista belgialaisista vohveleista, joita eräs kokki paistoi. Tässä yhteydessä kävi eräs mielenkiintoinen juttu. Minun edelläni jonossa oli kolme paikallista nuorta naista. He esittivät kokille erityistoiveen vohvelinsa suhteen; paistettu vohveli tulisi pistää lautaselle, mikä oli täytetty juoksevalla lämpimällä suklaalla. Mistäkö tällaista suklaata sitten saisi? Suklaasuihkulähteestä tietenkin! Kokki teki työtä käskettyä ja kävi täyttämässä naisten lautaset suklaalla. Nuoret naiset lähtivät kikatellen pöytiinsä ja tuli minun vuoroni tilata. Ajattelin, että okei, sula suklaa ja vohveli voisivat tosiaan olla hyvä vaihtoehto ja pyysin samanlaista. Tähän kokki sanoi “ei”. Hän kertoi, että noille nuorille naisille hän voi tehdä erikoisia annoksia, mitä vain he pyytävät, mutta ei-paikalliset eivät näitä toiveita voi esittää. Kokki ei missää nimessä sanonut tätä ikävästi, vaan pikemminkin pahoitellen, ja lisäsipä vielä päälle, että hän säästää minut pahalta sokerihumalalta. Lämmin, suklaamoussella ja tuoreilla hedelmillä kuorrutettu vohvelini tuskin olisi sulasta suklaasta enää parantunutkaan.
Iftarin aika alkoi olla ohi illalla yhdeksän aikaan, se siis kestää alle kaksi tuntia. Myöhemmin illalla, noin 23.00 aikaan alkaa toinen ateria, suhoor. Näiden kahden illallisen välissä muslimit käyvät rukoilemassa. Iftarilla käyminen oli mukava ja erilainen kokemus, suosittelen :)
No comments:
Post a Comment