Minun Suomeni

"Kukaan ei rakasta Suomea niin kuin ulkosuomalainen", totesi ulkomailla asuva sukulaiseni minulle aiemmin. Tällä kokemuksella minkä vuosi on minulle tuonut, allekirjoitan sen kyllä. En ole koskaan ennen miettinyt Suomea ja suomalaisuutta siinä määrin, mitä menneenä vuonna. Puhun nykyisin Suomesta jatkuvasti ihmisille, opetan suomen kieltä ja suomalaisia asioita ulkosuomalaisille lapsille Suomi-koulussa ja kaipaan milloin mitäkin suomalaista ruokaa/perinnettä tai säätilaa. Itsenäisyyspäivä tuntuu entistä tärkeämmältä ja kotimaa rakkaammalta. Kun mietin Suomea, tulee mieleeni ensimmäisenä upea luonto, koulutus, sosiaaliturva, terveyden- ja sairaanhoito, tasa-arvo, suvaitsevaisuus (trust me, meillä ollaan monien asioiden suhteen hyvinkin suvaitsevia), puhdas ruoka, isänmaan arvostus, jokamiehenoikeudet ja luottamus.

Luonto on Suomessa jotain niin maagista. Meitä ympäröivät meret ja meidän maassamme on järviä, jokia, monia erilaisia puita, laakeaa ja kukkulaisempaa maastoa sekä runsaasti erilaisia eläimiä ja lintuja. Ymmärsin vasta Suomesta muutettuani, miten hienoja elementtejä vesi ja metsät ovat, ja miten tärkeää meidän kaikkien olisi huolehtia niistä. Luonnonvesien lisäksi hanavesi on Suomessa ensiluokkaista, mikä ei ole itsestäänselvyys edes Euroopassa saatika Lähi-Idässä. Vesien ja metsien lisäksi Suomessa ihastuttavat selkeästi toisistaan eroavat vuodenajat. Tyynet kesäiset aamut, valoisat kesäyöt, syksyn ruska ja pimenevät illat, sateet, kirpeät aamut ja hankikanto, natiseva lumi kenkien alla, ojissa soliseva vesi, leskenlehdet ojien varsilla, mudan tuoksu ja nurmikon vihertyminen. Eikä unohdeta niitä upeita luonnonilmiöitä mistä saamme Suomessa nauttia; välkehtivät revontulet jopa etelässä, upeat tähtitaivaat ja tunnelmalliset auringonlaskut. Aika moni tunnistaa mielessään myös sen ilon, mitä kokee silloin kun näkee ensilumen satavan maahan, vaikka samaa tunnetta ei tuntisikaan auton laseja aamulla skrapatessa ;)

Vaikka suomalaiset PISA-tulokset ovat nyt viimepäivinä olleet otsikoissa negatiiviseen sävyyn, on meidän maassamme annettava koulutus myös siitä parhaimmasta päästä. Opettajat ovat ammattitaitoisia, luokkien koot ovat jotenkin hallinnassa, kouluruoka on ilmaista, koulupäivät ovat järkevästi suunniteltuja ja koko järjestelmä pesee varmasti mennen tullen monet muut. Suomessa koulutus on ilmaista jopa yliopistotasolla, mikä jaksaa ihmetyttää monia kansainvälisiä ystäviäni, sillä he ovat maksaneet pitkän pennin omasta koulutuksestaan, eivätkä todellakaan ole nauttineet samanlaisesta opintotukijärjestelmästä mitä meidän maassamme on.

Ja tukijärjestelmästä puheen ollen; on sekin niin hyvä, että tilanteen vaatiessa tukea on saatavilla, sekään kun ei todellakaan ole maailmalla itsestäänselvyys. (Tähän myös maininta äitiyspakkauksesta, joka on saanut ihastusta osakseen myös maailmalla.) Suomalainen tukijärjestelmä on kohahduttanut esimerkiksi keskusteluissa espanjalaisen ystävättäreni kanssa, jonka ystävät Espanjassa kärsivät todella rankasti maassa vallitsevasta nuorisotyöttömyydestä, oikeastaan vailla toivoa paremmasta.

Suomalainen terveyden- ja sairaanhoito on todella hyvää. Suomalaiset lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit ja kaikki muut hoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat tunnollisia, rautaisia ammattilaisia, jotka todella haluavat auttaa. Esimerkiksi äitiysneuvola ja lastenneuvola ovat asioita, mitkä Suomessa hoidetaan hyvin ja osaavasti, eivätkä nämäkään palvelut ole tässä mittakaavassa (tai esim. ilmaiseksi) tarjolla kovin monessa muussa paikassa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ystävämme meni kesällä Jenkeissä sairaalaan, sillä hänelle iski niin paha mahatauti, että hän kaipasi lisänesteytystä. Kolme tuntia sairaalassa vietettyään ja pari pussia suonensisäisiä liuoksia nauttineen ystävämme sairaalalasku oli n. 5000 dollaria.

Suomalaiset itsessään. Jos suomalainen lupaa, se pitää. Suomalaiseen voi todella luottaa, ja tämän allekirjoittaa myös monien erimaalaisten ihmisten kanssa toimiva mieheni, joka kiittelee suomalaisten kanssa tehtävien sopimusten mutkattomuutta ja avoimuutta (kröhöm, ehkä siksi päätyi myös suomalaisen naisen kanssa naimisiin?). En pidä pinnallisesta small-talk kulttuurista ja katteettomasta hehkutuksesta, joten arvostan suomalaista realismia keskusteluissa. Tästä päästäänkin siihen, että Suomessa asuvat suomalaiset ovat mieleeni, mutta erityisesti ulkosuomalaiset ovat nyt valloittaneet minut. Koen suurta iloa kun olen huomannut, että ulkomailla olevat suomalaiset ovat vähän kuin tiimi. Apua saa ja sitä annetaan ja yhteisöllisyyttä pidetään tärkeänä.

Arvostuksen lisäksi välillä myös nauran suomalaisuudelle ja siten tietysti itselleni. Erityisesti Finnish Nightmares-sarjakuvista löytyy välillä jotain pelottavan tuttua, vaikka karjalaisine juurineni olenkin ehkä vähän epätyypillisen puhelias suomalainen, enkä ihan joka asiassa voi samaistua sarjakuvissa seikkailevaan Mattiin. Olen ylpeä suomalaisuudestani, ja kerron siitä ja Suomesta suurinpiirtein aina kun siihen sattuu tilaisuus.

Kuva Arman Alizadin Facebook sivulta. On hauska :D  

Eläköön Suomi ja suomalaiset!