Talvisia kuvia ja haikeutta aiheuttavia mainoksia

Mulla on sellainen tapa, että kun en tykkää kauhuelokuvista, niin välttelen myös niiden mainoksia netissä, radiota kuunnellessa ja elokuvissakin trailerin pyörähtäessä käyntiin suljen silmät ja korvat ja oon vaan “lalalalalalalalala en kuule lalalalalala!”

No nyt sitten oon löytänyt toisen asian, mitä en vaan kestä ja mitä oikeasti pitää vältellä, nimittäin tunteisiin vetoavat mainokset. Enkä nyt puhu ihan mistä tahansa tunteisiin vetoavista mainoksista, vaan erityisesti tällaisen ulkosuomalaisen, ulkosuomalaisen perheenjäsenen tai ystävän tunteisiin vetoavista mainoksista.

Viimeisen viikon aikana olen useampaan kertaan törmännyt takuuvarmaan “itkutärppiin”, kuten Finnairin joulumainokseen, mikä pyörii ainakin Finnkinoissa ja DHL:n pakettipalvelun radiomainokseen. Ihania mainoksia, mutta en voi sulattaa niitä itkemättä!

Yhtenä päivänä ajoin autolla keskustaan tapaamaan yhtä ystävääni, ja siinä matkalla kuuntelin radio Novaa. Novalta pärähti ekaa kertaa korviini DHL:n mainos Express-paketista, jossa siis Suomessa asuva nainen lähettää koko perheen jouluterveiset ulkomailla asuvalle siskolleen “Skypetetään sit aattona, niin avataan lahja kuitenkin yhdessä”. Siis mietin että pitäiskö pysäyttää auto tien sivuun ja itkeä vaan hetki, mutta en pysähtynyt - vaikka itkin vielä silloin, kun parkkeerasin auton. Tänäkään jouluna en ole kotona, ja kyllä se mua kaihertaa aikalailla. 

Yyteri

Niin ja se Finskin mainos rakkaitaan kotiin odottavista perheenjäsenistä ei ollut yhtään sen helpompi kestettävä (tämä kiusankappale pyörii nyt myös Facessa). Siinä mä olin, odottaen Star Wars Rogue One-leffan alkamista täysin aseista riisuttuna, ja seuraavaksi jo jouduin keskittymään ystävän kanssa keskusteluun etten pillahtaisi itkuun jo alkumetreillä. En tiedä uskallanko mennä elokuviin enää toistamiseen tulevien päivien aikana.

Asiaa ei helpota se, että elely täällä äidin ja isän hoivissa on ollut aivan ihanaa ja rentoa, ja että äiti on aloittanut jo viikko sitten “oi voi, pian sä taas meet”-huokailut. Meidän lähdöstä on kulunut vuosi, ja varmaan tähän samaan vuodenaikaan sijoittuu niin paljon tunteita viime vuodelta, että käyn niitäkin läpi. Seuraavaan Suomen visiittiin on monta monta kuukautta, ja jos keväällä onni potkaisee mua siinä määrin, että pääsisin vihdoin oman alani töihin ja saisin sen työlupani, niin sitten tuolta ei ihan heti tullakaan tänne “kotilomalle”. Sivuutan tämän ajatuksen nyt päästäni täysin, että saan taas itseni koneeseen asti. Onhan aina riski, että jätän vaan menemättä :D

Kallo

On mukavaa mennä tapaamaan perhettä, sukulaisia ja ystäviä Ranskaan, mutta kyllä lähtö silti on vaikeaa. Pitäisi myös pitää mielessä, että Abu Dhabissa mua odottaa taas ihanat ystävät, koti, Suomi-koulu ja sushi.

Tänään vietämme perheen kesken aikaistettua jouluaattoa <3