Monday 6 June 2016

Ladies, ladies ja ajatuksia expat-elämästä

Olen aiemminkin maininnut, että tapaan täällä olevia suomalaisia naisia säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, ja joskus vielä useammin erilaisten harrastusten merkeissä. Näistä naisista on ollut minulle valtavan suuri apu tänne sopeutumisessa; olen saanut purkaa sydäntäni tarvittaessa, olen saanut heiltä vastauksia kysymyksiini ja minut on toivotettu tervetulleeksi kaikkialle. Näiden naisten tapaaminen on itselleni tärkeässä roolissa erityisesti siksi, koska puolisoni ei ole suomalainen (tai siksi, että hän on mies?), hahhah.


Suomessa vielä ollessamme pohdin, mistä löydän Abu Dhabissa asuvia suomalaisia, sillä tiesin, että kyllä heitä täällä on. Etsin Facebookista ja keskustelupalstoilta, enkä löytänyt mitään. Täällä ollessani sain tietää, että alueen suomalaisille on kyllä oma FB-ryhmä, mutta en vain löytänyt sitä aiemmin. Sen nimi on Finns in the UAE / Suomalaiset Arabiemiraateissa (Tämä vinkkinä teille tänne muuttaville :)). Miten sitten löysin alueen suomalaiset? Lopulta googletin ja löysin artikkelin eräästä ihmisestä, joka on töissä täällä. Sitten etsin hänet Facebookista ja lähetin hänelle viestin, tyyliin “Olen muuttamassa sinne, apua apua apua mitä mun pitää tietää/tehdä/hankkia/varoa/muistaa?” Sain vastaukset kysymyksiini ja tiedon, että ne jotka haluavat tapaavat toisiaan kerran viikossa porukalla ja minut toivotettiin tervetulleeksi mukaan. Oli muuten aika hienoa että, siinä kaikessa kaaoksessa minulla oli maailman toisella puolella ihmisiä, jotka tiesivät, että pian tänne saapuu Anna Suomesta.


Nämä ulkosuomalaiset sisareni ovat suurilta osin samassa tilanteessa kuin minä; he asuvat ulkomailla puolisonsa työn vuoksi. Toiset ovat asuneet monissa maissa ja lähteneet Suomesta jo vuosia vuosia sitten, osa on saapunut tänne oman työnsä perässä. He (tai siis me) kaikki ovat kokeneet enemmän tai vähemmän haasteita paperiasioiden kanssa, sulkeneet ja avanneet muuttolaatikoita, miettineet mihin sairaalaan kuuluu mennä, jos jotain tapahtuu (ja toivoneet sormet ristissä, että mitään sairaalahoitoa vaativaa ei tapahdu), kaivanneet Suomeen, mutta Suomessa kaivanneet takaisin tänne, olleet huolissaan kaukana olevista perheenjäsenistä tai ystävistä, turhautuneet aika-ajoin mm. byrokratiaan, miestensä pitkiin työpäiviin tai milloin nyt mihinkin, vastanneet niihin lukemattomiin kysymyksiin, mitä Suomessa olevat ystävät, perhe ja muut esittävät täällä elämisestä ja oppineet olemaan suunnittelematta elämäänsä kovin pitkälle eteenpäin, sillä tulevaisuudestahan ei tiedä.


Tiedän ja tunnen monia niin pitkään ulkomailla asuneita naisia, että koen vallan olevani aika amatööri kertomaan näistä asioista vielä yhtään mitään :D Omalta kokemuspohjaltani kuitenkin sanoisin, että expat-elämä tuo mukanaan sellaista henkistä vahvuutta, mitä emme ehkä olisi löytäneet, jos emme olisi poistuneet omasta tutusta ympäristöstämme ja elämästämme, itsetuntemusta, sekä uusia ja erilaisia näkökulmia asioihin ja elämään ylipäänsä. Olemme myös tutustuneet uuteen kulttuuriin ja oppineet elämään sen keskellä, löytäneet uusia ystäviä, aloittaneet uusia harrastuksia, oppineet uusia taitoja ja tapoja ja vaikka mitä. Koska minulla ei ole perheen kanssa ulkomaille muuttamisesta/ ulkomailla asumisesta omaa kokemusta, niin tyydyn vain sanomaan, että sekin todella on aivan omanlaisensa haaste -  ja niin vaan nämä naiset hallitsevat senkin.

Erilaisia haasteita ja kokemuksia vastaan ottaneena expatit, sekä rouvat että herrat, saavat valtavasti sellaista elämänkokemusta, mistä saa olla todella kiitollinen. Expattina olemisessa on omat hyvät ja huonot puolensa, joita on suuri rikkaus päästä jakamaa sen "oman ryhmän" kanssa.

2 comments:

Anonymous said...

Onko siellä huonot sairaalat ja terveyspalvelut, kun toivotte, ettei niitä tarvitsisi missään vaiheessa käyttää?

Anna said...

En sanoisi että terveyspalvelut ovat huonot, mutta kun on tottunut Suomen terveydenhuollon tasoon ja hoitoon, ja tietää että täällä hallitsijat lähettävät perheenjäsenensä aina Eurooppaan tai Jenkkeihin sairaanhoidollisiin toimenpiteisiin, niin kyllähän se saa vähän kyseenalaistamaan sitä tasoa. Muutamat ystävistäni ovat täällä olleet leikkauksissa (isoissakin sellaisissa), toiset ovat saaneet lapsensa täällä ja toisten lapsetkin ovat syystä tai toisesta tarvinneet sairaanhoitoa, ja he ovat kyllä kaikki olleet tyytyväisiä. Minä en haluaisi käyttää terveyspalveluita Suomessakaan, kunpa pysyisimme terveinä kaikki :)