Olimme ystävieni kanssa jo keväällä suunnitelleet matkaa Bab Al Shamsiin, tuohon aavikon helmeen, mutta silloin ongelmaksi muodostui se, että emme yksinkertaisesti minään loppukevään viikonloppuna olleet kaikki samaan aikaan samassa maassa. Nyt päätimme, että yöpymisen sijasta teemme vain päiväreissun ja pääsemme siten näkemään tämän paikan, mutta myös koteihimme yöksi ja työssä käyvät ystäväni pääsevät suuntaamaan töihin lauantaina (pari kaveriani tekee “kevyttä” kuusipäiväistä työviikkoa).
Bab Al Shams, vapaasti käännettynä “Auringon ovi” tai “Ovi aurinkoon” on Dubain Emiraatissa sijaitseva lomaresort, johon ajaa Abu Dhabista n. 1,5 tuntia. Bab Al Shamsin erikoisuus on siinä, että se sijaitsee keskellä ei mitään, keskellä aavikkoa. Monet hotellit Abu Dhabissa ja Dubaissa ovat täynnä kultaa ja kimallusta, mutta Bab Al Shams on perinteisempi. Se on kuin vanhan ajan arabialainen linnake, mikä on koristeltu melko vaatimattomilla suihkulähteilä, arabialaisilla lyhdyillä ja ulkotulilla. Bab Al Shamsissa on useita ravintoloita ja kaunis uima-allasalue, ja kuten jo aiemmin sanoin, koko komeutta ympäröi aavikko. Nykyaikainen glamour puuttuu, mutta paikasta huokuu sellainen ikiaikainen mystisyys.
Paikalla oli ihmisiä lomalla, myös muutamia perheitä. Myös paikallisia pariskuntia näkyi useita. Lapset leikkivät leikkialueella ja ihmettelivät arabimiehen kädellä istuvaa haukkaa, falconia. Alueen takapihalla, aivan aavikon reunalla oli myös kaksi kamelia, joiden selkään oli mahdollista päästä pienen kävelyn ajaksi.
Istuimme iltaa kuuden hengen hyvin kansainvälisellä porukalla: yksi suomalainen, kaksi espanjalaista, yksi iraki-/kanadalainen, yksi britti ja yksi mauritiuslainen. Keskustelussa vilisivät monet Abu Dhabin asukkien tutut puheenaiheet; tuleva verotus, missä ketäkin on ennen asunut, paikallinen koulujärjestelmä, ulkomaiden yliopistomaksut, ihanat viileämmän säät, vieraiden odotus, UAE:n itsenäisyyspäivän suunnitelmat ja tuleva joulu. Meistä kaikki tuntuvat viihtyvän täällä tällä hetkellä erittäin hyvin.
Söimme kattoterassilla olevassa ravintolassa, joka oli melko täynnä. Paikalla oli myös mieslaulaja, joka soitti kitaraa ja lauloi erilaisia tunnettuja kappaleita arabiaksi. Tunnistin pari Enrique Iglesiasin kappaletta, sekä Outlandishin Aichan. Ilta pimeni kuuden aikoihin ja ulkovalot sytytettiin, koko alue näytti suorastaan maagiselta. Ruokamme saapuivat pöytään; oli pitsaa, hummerisalaattia, kanansiipiä, ranskalaisia ja lammasmakkaraa. Mies viereisessä pöydässä poltti shishaa, jonka hedelmäinen tuoksu kantautui meidänkin pöytäämme. Niin rentouttavaa! Kahdeksan aikoihin olimme jo valmiita maksamaan laskun ja suuntaamaan kotia kohti, mutta eipäs hätäillä. Kyseisessä ravintolassa on nimittäin kulutusminimi 175dhs/hlö, eli jokaisen meistä piti maksaa vähintään sen verran. Laskumme kattoi vasta 950 dirhamia, joten meillä oli 100 dirhamia käyttämättä. Tilasimme vielä hedelmälautasen ja egyptiläisen jälkiruuan nimeltä Umm Al Ali “Alin äiti”. Hedelmälautasen sisältö on arvattavissa, mutta itselleni Umm Al Ali oli uusi tuttavuus. Se oli kulhoon tehty makea leipävanukas, jonka päälle oli ripoteltu pistaasipähkinöitä, ja vaikka en tavallisesti kauheasti perusta makeista jälkiruoista, oli tämä uusi tuttavuus todella mieleinen.
Lyhtyjen loistaessa teimme lähtöä kohti kotia. Edessä oli 18 kilometrin matka tietä, jota ympäröivät dyynit ja sysimusta pimeys. Taivas oli pilvinen, edes tähtiä ei tällä matkalla näkynyt. Oli ollut tuulinen päivä, ja illan aikana pari dyyniä oli siirtynyt osaksi tien päälle, piti ajaa tarkkaavaisesti. Dubai - Abu Dhabin tielle päästyämme olimme hyvin tyytyväisiä katuvalojen olemassaoloon. Abu Dhabiin saapuessamme paikallisella radiokanavalla soi The Rasmuksen In the shadows ja ympärillä vilkkuivat erilaiset koristevalot muistuttaen siitä, että Arabiemiraateissa juhlitaan ensi viikolla itsenäisyyspäivää.
No comments:
Post a Comment