Before the Flood

Katsoin viime viikolla Leonardo DiCaprion Before the Flood-dokkarin, ja siitä innostuneena saatte nyt tällaisen blogini tavallisen aihepiirin ulkopuolelle sijoittuvan postauksen. Voi olla, että joku kokee tämän kirjoituksen jeesusteluna, mutta tärkeästä asiasta on hyvä puhua.

Kuva lainattu TÄÄLTÄ.

Luonnon tasapainoon ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät asiat huolettavat minua. Ei nyt jokapäiväisesti, mutta sen verran että mietin niitä aina välillä. Lapsuudenkodissani luontoon ja ympäristöystävälliseen elämään liittyvät asiat ovat olleet aina enemmän tai vähemmän pinnalla; melkein kaikki kierrätetään, kulutus on pientä, kotimme lämmitysjärjestelmä vaihdettiin öljystä maalämpöön, takapihallamme viljellään vihanneksia ja marjoja omaan käyttöön ja on niitä ollut lukemattomia muitakin asiaan liittyviä juttuja. Vanhempani liikkuvat paljon luonnossa ja äitini ainakin taitaa olla jonkin sortin semi-ituhippi. Olen siis saanut kasvatuksen, minkä mukaan luontoon liittyviä asioita tulee ottaa huomioon ja niistä tulee olla tietoinen.

Tällä hetkellä elän maassa, mikä on rakennettu öljyrahalla ja toimii pitkälti fossiilisilla polttoaineilla (as far as I know). Energian/polttoaineen kulutus täällä suurta; ilmastointi on täysillä julkisissa tiloissa, autot saatetaan jättää käyntiin kaupassa käymisen ajaksi ja muovijätteen määrä on uskoakseni valtava. Ihmiset kuluttavat paljon, myös minä. Syön lihaa, käytän matkustusvälineenä taksia ja lentokonetta, kotoamme löytyy ilmastointi (joka tosin on harvoin päällä) ja kaasuhella ja teen välillä myös melkolailla epäeettisiä valintoja. Kierrätystä ei tässä talossa juuri tapahdu (ei kierrätyspisteitä) ja jätettä tulee. Summa summarum; maailmantuska iskee aina välillä ja turhauttaa.

Pienillä ratkaisuilla koitan osaltani vaikuttaa. Menen kauppaan lähes aina omien kauppakassieni kanssa, pistän hevi-osastolla tuotteet samaan pussiin, sammuttelen ylimääräisiä valoja kotona, yritän olla perillä siitä mitä kannattaa ostaa (vai kannattaako jotain tuotteita suoranaisesti boikotoida), käytän enenevissä määrin luonnonkosmetiikkaa (ihonhoito luomua, meikit normikosmetiikkaa tai mineraalimeikkejä), ostan tavaroita/vaatteita pääasiassa vain tarpeeseen (en pelkästään huvin vuoksi), yritän edes välillä tehdä kasvisruokaa, käytän ympäristöystävällisiä pesuaineita ja muita kodintuotteita ja sitä rataa (Huh, olenko muuttumassa äidikseni?!). Luulen, että monet teistä miettivät näitä juttuja ja teette saman tyyppisiä ratkaisuja arjessanne. Pikkujuttuja, mutta isossa mittakaavassa ne on niitä asioita joilla yksilö voi vaikuttaa.

On pelottavaa tiedostaa, että esimerkiksi ilmastonmuutos ja monet muut luonnollemme ja ihmiskunnallemme tapahtuvat asiat ovat jo nyt osa elämäämme ja ne tulevat olemaan valtava ongelma lastemme ja lastenlastemme elämän aikana. Maaperä köyhtyy, vesistömme rehevöityvät ja kaloista löytyy lääkejäämiä, GMO-ruoka tekee tuloaan yms. Jos suunta ei muutu, niin oman ja tulevien sukupolviemme suurimmat huolet tulevat olemaan; mistä puhdasta vettä, mistä puhdasta ruokaa ja mistä puhdasta ilmaa. Länsimaalaiselle ihmiselle tuskin tulee yllätyksenä, että valtavalle osalle maailman väestöstä nämä asiat ovat ongelmia jo nyt - joka päivä.

Anyway, jos asia herättää kiinnostusta, niin suosittelen katsomaan Before the Flood-dokkarin esim. TÄÄLTÄ. Itselleni jäi sen katsomisen jälkeen sellainen wau-fiilis, että “tällaisia ohjelmia pitäisi esittää kouluissa ja kaikkien pitäisi nähdä tämä”, siksi tekin saitte nyt tämän postauksen. Onko teillä jotain kommenttia asiaan? Pohditteko näitä juttuja, vai tuntuvatko ne kovin kaukaisilta?

EDIT: Tekstin julkaisun jälkeen eräs ystäväni lähetti viestin ja tiedusteli, onko dokkari kovin ahdistava. Tiedän että toiset ahdistuvat tällaisista jutuista ja siksi jättävät katsomatta, mutta mielestäni tämä dokkari ei ollut ahdistava, vaan ennemminkin informatiivinen ja jopa toiveikas.