Kahden kulttuurin juhla - Suomalais- ranskalaiset häät

Koska kyseessä oli kahden kulttuurin häät, pidimme molempien kulttuurien esiintuomista hääjuhlassa tärkeänä, ja pohdin etukäteen aika paljonkin sitä, miten tämä tapahtuisi. Kyselin mieheltä ja hänen ystäviltään asioita, mitä ranskalaisissa häissä tapahtuu, ja sain kuulla muun muassa, että Ranskassa pari vihitään tavallisesti kaupungintalolla, jonka jälkeen voi olla siunaus kirkossa, mitä seuraa cocktailtilaisuus. Cocktailtilaisuuteen voidaan kutsua todella paljon ihmisiä, kaikki työkaverit ja kaikki tutut. He tulevat parille drinkille ja tuovat lahjoja, jonka jälkeen he lähtevät kotiin, ja juhlat jatkuvat lähipiirin kesken illallisen muodossa. Tämä mahdollistaa pareille sen, että he voivat kutsua kaikki ystävänsä ja tuttavansa todistamaan vihkimistä ja tarjota heille juomat, mutta sitten säästää rahaa, kun kaikkia ei tarvitse pyytää illalliselle asti. Suomessa vastaavaa käytäntöä pidettäisiin varmaan aika töykeänä, eikä sellainen käytäntö olisi istunut meille, kun nimenomaa halusimme juhliimme niin paljon ystäviämme kuin tilaan vain mahtui. Lisääkin olisi mielellään saanut mahtua.

Ranskalaisia yksityiskohtia

Koska juhlat olivat Suomessa ja etenivät pitkälti suomalaisen hääjuhlakaavan mukaisesti, lisäsimme pieniä ranskalaisia juttuja sinne tänne. Esimerkiksi alkudrinkkinä meillä oli ranskalainen cocktailjuoma Kir royal, eli sekoitus mustaherukkalikööriä ja kuohuviiniä tarjoiltuna kuohuviinilasista. Champagne olisi tietysti ollut tässä hieno vaihtoehto, mutta se oli niin turkasen kallista a-oikeudet omaavasta paikasta tilattuna, että päätimme säästävämme vaihtamalla samppanjan kuohuviiniin. Olisin myös halunnut valita meille ranskalaiset viinit ruuan seuraksi, varsinkin kun appiukko ja muutamat ystävät ovat näistä asioista tarkkoja, mutta ravintolalla ei ollut omalla listallaan ranskalaisia viinejä ja niiden tilaaminen erikseen olisi tullut niin kalliiksi, että jälleen päädyimme ottamaan hieman halvemman ja varmasti yhtä hyvän vaihtoehdon. Juhlien etkoille ja jatkoille appiukko toi omat samppanjat Ranskasta asti, joten kunnon kuplivan makuun pääsimme päivän aikana myös.

Eräs häidemme ranskalaisista yksityiskohdista oli dragée-mantelit. Dragée-mantelit ovat muistaakseni alunperin Italiasta lähtöisin oleva perinne, mutta niitä käytetään monissa maissa erilaisissa juhlissa, kuten häissä ja vauvakutsuilla. Ne ovat kovalla ja kiiltävällä sokerikuorrutteella päällystettyjä manteleita (voidaan kutsua myös Jordan Almonds nimellä), ja manteli itsessään symboloi elämässä ilmenevää katkeruutta ja sokerikuorrute taas rakkauden ihanuutta. Dragée-manteleiden löytäminen oli hieman haastavaa, kun niitä ei saanut Suomesta mistään, toiset verkkokaupat toimittivat niitä suunnitteen kaikkialle muualle paitsi Suomeen ja toisissa verkkokaupoissa niiden hinta oli niin kova, että en olisi millään raaskinut maksaa mantelista reilua sataa euroa. Enkä maksanutkaan, sillä olin jo luopunut dragée-manteli-ideastani ja päättänyt ottaa tilalle ranskanpastilleja, kunnes eräänä kauniina päivänä Tiger-kaupassa oli pastellisävyisiä dragée-manteleita. Miksi niitä yhtäkkiä löytyi Tigerista - en tiedä, mutta ostin koko kaupan tyhjäksi niistä, tarvitsin nimittäin 500 kpl ja ne myytiin pienissä rasioissa. Pussitimme mantelit pieniin organzapusseihin, jokaiseen pussiin viisi kappaletta, kuten perinne ohjeistaa. Nämä viisi dragée-mantelia symboloivat onnea, terveyttä, pitkää ikää, vaurautta ja hedelmällisyyttä. Juontajat kertoivat näistä symbolisista asioista myös vieraillemme hääjuhlassa.

Kuvaaja: Amanda Aho

Dragée-manteleiden lisäksi olisin alunperin halunnut meille ranskalaisen hääkakun, mikä eroaa aika lailla perinteisestä suomalaisesta hääkakusta. Perinteinen ranskalainen hääkakku, eli croquembouche on sellainen tuulihatun näköisistä palloista koottu ison lumilyhdyn ja pyramidin yhdistelmän näköinen erikoinen leipomus. Sellaista kakkua ei kukaan lähialueilla osannut tehdä, eikä satakunnasta löytynyt tekijää macaron-kakullekaan, joten päädyimme siihen, että emme tilaa lainkaan kakkua, kun emme ole niin suuria tavallisten kakkujen ystäviä. Sovimme, että kokkimme tekevät meille kakun tilalle kaikille omat crème brûléet, eli perinteiset ranskalaiset paahtovanukkaat. Tämä osoittautui häissämme aivan loistavaksi valinnaksi, sillä kaikki pitivät crème brûléesta ja oli mukavaa, kun tähän ranskalaiseen herkkuun saatiin yhdistettyä suomalaistwistiä marjasalaatilla, missä oli tyrnejä, mustikoita ja mansikoita.

Made in Finland

Siinä missä juhlapaikka ja juhlien kaavan kulku toivat esille suomalaisuutta, halusin suomalaisuuden näkyvän myös juhlien menussa. Menu oli itse asiassa yksi Noormarkun klubin valmiista juhlamenuista, ja siinä oli käytetty sellaisia hyvin perinteisiä suomalaisia ruoka-aineksia kuten lohta, siikaa, silakkaa, peuran lihaa, hirven lihaa, possua, nautaa, sesongin metsäsieniä (kanttarelleja ja tatteja) sekä kauden juureksia. Kuten tuolla aiemmassa postauksessa jo mainitsin, ruoka oli häidemme ehdoton hitti, ja myös ranskalaiset vieraamme olivat aivan haltioissaan näistä suomalaisista herkuista.

Kuvaaja: Amanda Aho

Traditioita, jotka eivät toteutuneet

Ranskalaisissa häissä on joskus myös traditio, missä isoon astiaan kerätään lusikallisinen jokaista ruokaa ja juomaa, mitä häissä on ollut tarjolla ja niistä sekoitetaan sellainen kamala mössö. Siis kuvitelkaa nyt, sinne vaan savukalat, kananmunat, salaatit, kastikkeet, viinit ja kotikaljat sekaisin, hyi yök. Tästä sitten voi maistaa siemauksellisen häiden jälkeisenä aamuna, ja sitä pidetäänkin kunnia-asiana. Olisimme periaatteessa voineet seurata tätä traditiota, mutta asia unohtui ihan täysin, eikä varsinaisesti harmita, että näin kävi. Toinen ranskalaisissa häissä esiintyvä traditio on se, että kun hääpari on yöllä jo kömpinyt nukkumaan, niin hääväki tulee kolistellen herättämään heidät. Itsehän en hääyönäni nukkunut silmäystäkään, kun olin niin juhlien jälkeisissä adrenaliinihuuruissa, että jos meidän sviittiin olisi joku vielä aamuyöllä ilmestynyt, niin olisin ehkä ollut asiasta ihan ilahtunut, mutta jos olisin ollut nukkumassa, niin olisin varmaan saanut jonkinasteisen hermoromahduksen.

Kaksikulttuurisia häitä järjestäviä kannustaisin miettimään mm. pariskunnan osapuolten kulttuurien esiin tuomista esimerkiksi juhla-asuissa, koristelussa, ruokien ja juomien valinnoissa, leikeissä, perinteissä ja juhlien muissakin yksityiskohdissa. Tällaiset asiat olivat kiva lisä, ja ennen häitä moni ystävistäni kertoi odottavansa näitä juhlia erityisesti niiden erilaisuuden vuoksi - sillä vaikka juhla eteni suomalaisen kaavan mukaan, se tapahtui melko kansainvälisellä otteella. Meidän tapauksessa kahden kulttuurin yhdistäminen hääjuhlassa sujui hienosti ja juhlat olivat meidän näköiset.