Abu Dhabi Tour pt. 2

Seuraa jatkoa edelliselle Abu Dhabi Tour-tekstille. Seuraava pyöräilyetappi tapahtui Al-Ainissa ja Jebel Hafeetin vuorella. Meillä ei ole autoa tavallisessa arkikäytössä, joten vuokrasimme auton päiväksi. Asia oli muuten ihan helppo, mutta autovuokraamon kaveri oli 40 minuuttia aikataulusta myöhässä ja sen vuoksi meidän aikataulu meni uusiksi. Kun vihdoin saimme auton ja siihen toimivan navigaattorin, oli aika lähteä ajamaan kohti Al-Ainia ja Jebel Hafeetin vuorta.

Olin odottanut täysin tyhjää autiomaata matkan varrelle, mutta itse asiassa joka puolella oli palmuja ja muutenkin luonto näytti jotenkin vehreämmältä, mitä se on Abu Dhabissa. Olin positiivisesti yllättynyt! Tämä vehreys ei tosin näy kuvissa, sillä en kuvannut ajomatkalla ollenkaan. Matkan varrella näimme myös kameleita ja saimme huomata miten raivostuttavaa ajaminen voi täällä olla, kun ihmiset tahallaan vaarantavat liikennettä aivan ääliömäisillä tempuilla (hurjat nopeudet, kaistojen vaihdot, “kilpailuhenkisyys”, töötin aivan posketon käyttö). Pistäkää minut vankilaan kritiikistä, mutta ihan oikeasti.

Olimme etukäteen katsoneet pyöräilykilpailun sivuilta ohjeet vuorelle tuloa varten, sillä tiesimme että tiet suljetaan jossain vaiheessa. Olimme paikalla joskus ennen kahta, ja jo silloin vuorelle menevän tien varrella oli poliisit ja tiet oli suljettu. Ensin poliisit tivasivat meiltä joko mediapassia tai vip-passia, mutta tarpeeksi kauan siinä intettyämme ja tiesulkukarttaa näytettyämme he päästivät meidät ajamaan vuorelle. Ihan kummallista, että tiet oli suljettu katsojilta jo aiemmin, vaikka kerran sivuilla luki että vuorelle pääsee. Vuorella olevalle Mercury-hotellille päästyämme nautimme kauniista maisemista, söimme lounasta ja hengittelimme kaupungin ilmastoon verrattuna huomattavasti raikkaampaa ja viileämpää vuoristoilmaa.

Paikan päällä katsojia oli vain kourallinen (ehkä tiesuluista johtuen); me, yksi brittipariskunta ja muutama nuori arabimies. Kaikki muut katsojat olivat lähinnä toimitsijoita tai median edustajia.

Tanel Kangert (Abu Dhabi Tourin voittaja)

Kotimatka sujui auringonlaskua ihaillessa ja maisemia katsellessa, mutta pimeän laskeuduttua pääsimme jälleen nauttimaan tästä ah- niin ihanasta liikennekäyttäytymisestä. Ennen tätä en todella edes tiennyt mitä on “tailgating”, eli oikein kunnollinen kamikazefiiliksellä suoritettu takapuskurissa kiinni roikkuminen ja armoton valojen väläyttely. Jos vauhtia on jo 140km/h ja vapaita kaistoja löytyy, niin eikö se riitä? Vastaus täkäläisittäin on: EI!