Nyt kun Suomessa on syksy, on se syksy minunkin mielessäni vaikka olenkin täällä ikuisen kesän maassa. Syksy on aina ollut itselleni valtavan energistä aikaa, uuden alkua ja innostusta. Minulle uusi vuosi alkaa tavallaan aina elokuun lopusta, eikä välttämättä tammikuusta. Tunnustan rakastavani kirpeitä aamuja, keltaisia lehtiä maassa, iltojen pimenemistä, kynttilänvaloa ja jopa sadetta. Viilenevät päivät muuttavat omalla kohdallani myös ruokahalua, kun tulee innostus tehdä uuniruokia ja viettää enemmän aikaa keittiössä kuin kesällä.
 |
| Lumimarjat Helsingissä jonkun suurlähetystön pihassa. |
Siinä missä syksy on todella ihanaa aikaa, se tuo mukanaan asioita mihin on hyvä valmistautua. Vaikka miten rakastaisin sitä pimeyttä ja sadettakin, on minullakin ollut aikoja, milloin olen totaalisen väsynyt siihen pimeyteen, erityisesti aamuisin. Marraskuu oli pahaa aikaa, kun töihin mennessä aina satoi ja oli pimeää, ja töistä tullessa sama toistui. Voi mennä viikkoja (tai siis kuukausia), ettei päivänvaloa juuri nähnyt, ainakaan arkisin. Itselleni tähän pimeyteen ja ankeuteen parasta lääkettä on ollut se, että tein kaikenlaista kivaa ystävieni kanssa. Ne on aika pieniä asioita, millä voi tuoda mielekkyyttä ihan siihen tavalliseen arkeen. Ja sitten voikin jo odottaa joulua. Tavallaan syksyn pimeys ja talvi Suomessa yleensäkin on aika kiitollista aikaa. Voi käpertyä kotiin hyvällä omallatunnolla.
Viime syksy oli aika hektistä aikaa, kuukaudet meni ihan sumussa ohi tulevan muuton vuoksi. Ihania asioita viime syksyssä oli töihin kävely aamuisin, ystäväni häät Budapestissä ja miehen ystävän synttärit Hampurissa. Euroopassa syksy taitaa olla aina ihana.
 |
| Hampurin satama marraskuussa 2015. |
Fiilistelen syksyä olinpa missä tahansa, ja nyt tietysti erityisesti sen takia, kun se jää tavallaan minulta väliin tänä vuonna. Vaan ihan täysin en kirpeistä aamuista luovu, sillä pääsen nauttimaan Suomesta joulukuussa.
No comments:
Post a Comment