Havahduin syntymäpäiväni aikoihin miettimään sitä, että niihin aikoihin vuosi sitten saimme tietää, että tulemme muuttamaan ulkomaille. Vuosi on mennyt tässä myllerryksessä ja eräänlaisessa kaaoksessa. Nyt jälkikäteen tutkailin muutosta, omia ajatuksiani ja elämääni ja luvassa onkin rehellistä tekstiä fiilispohjalta.
Tunteet. Niitä on vaikea pitää kurissa. Viime vuoden hallitseva fiilis tuli tietoisuuteni vasta sitten, kun muutto ja sen tuoma muutoksen lähestyminen todella varmistuivat. Se tunne oli pelko. Pelko ihan kaikesta. Pelkoa menettämisestä, pelkoa uudesta, pelkoa muuttumisesta. Mitä jos joku läheisistä sairastuu, mitä jos itse sairastun, millaista on terveydenhoito, miten sosiaaliturvan piirissä pysyminen tapahtuu, mitä jos kaikki menee ihan metsään? En muuten ole ihan yksin näiden ajatusteni kanssa, vaan ne vaivaavat varmaan jossain määrin kaikkia niitä, jotka ovat tehneet vastaavia ratkaisuja elämässään.
Olen aina ollut kiinnostunut ihmismielestä ja pyrkinyt ymmärtämään sen toimintaa, tarpeita ja kykyjä, mutta kun nämä haasteet osuivat omalle kohdalle, olinkin aika neuvoton niiden kanssa. Melko epäkiitollista elämää ja sen mahdollisuuksia kohtaan, mutta toinen tunne mikä oli aika vahvasti läsnä viimeisen vuoden aikana on viha ja sen erilaiset muodot. Jaksoin hiljaisesti syyttää miestäni ja hänen kunnianhimoaan tästä valtavasta muutoksesta yli puoli vuotta, itselleni kun olisi sopinut se tasaisen turvallinen elämä mikä meillä oli. Puoli vuotta on aika pitkä aika olla vihainen toiselle, ja tiedostaen ja tiedostamattaan näyttää tätä yleistä fiilistään jatkuvalla syötöllä, varsinkin silloin, kun asian toinen osapuoli teki omat ratkaisunsa tulevaisuuteen positiivisesti katsoen ja kaipasi tukea itsekin. Voi että miten vaikeaksi tein koko vuoden itselleni, mutta miten tarpeellista se ilmeisesti kuitenkin oli. Minä halusin myös testata rajojani ja tein sen, enkä kadu, sillä vaikka eläkekassani ei tästä kasva, olen saanut tästä jo nyt paljon ja me olemme vasta alussa.
Nyt jälkikäteen katson vähän ihmeissäni mennyttä vuotta, ja katson kriisiaikaa kunnioituksella. Se teki minusta minut. Ja miten voimakas se kriisi olikaan, en voinut etukäteen edes arvata, saatikka varautua siihen. En, vaikka tiesin muutoksen aiheuttavan tuskaa ja ahdistusta, en vaikka tiesin kulttuurishokista ja sen vaiheista (kuherruskuukausivaihe jäi muuten mulla täysin välistä). Enkä tiedä, onko se ohi. Ehkä vuoden päästä katson tätä vuotta menneeseen, ja ajattelen samoin, että huh huh, mikä kriisi sulla oli syksyllä 2016. No, en kai sentään.
Smoothly from crisis to crisis. Ne ovat osa ihmiselämää ihan kaikilla ajasta ja paikasta riippumatta. Ihan kuin en sitä olisi jo ennestään tiennyt, mutta tämä oma kokemukseni toi taas erilaisen ja uuden näkökulman siihen. Huonompien aikojen vastapainona on sitten taas rauhallisia ja tyytyväisiä aikoja, jolloin voi olla onnellinen siitä mitä oli ennen, siitä mitä on nyt, ja siitä mitä tulevaisuudessa tulee olemaan. Kohti tulevaa vahvempana, luottavaisin mielin.
5 comments:
Kiitos tästä blogista. Itselläkin saattaa tulla muutto sinne jossain kohtaa eteen ja seuraan innolla blogiasi. Tosi paljon olen löytänyt jo hyödyllistä tietoa(mitä muuten tosiaan löytyy vähän Abu Dhabista netissä surffailemalla).
Täytyy myöntää, että itselläkin vatsa kääntyi pari kertaa ympäri, kun minulle ilmoitettiin, että tälläiseen seikkailuun saatan joutua/päästä, kumpi sitten lieneekin sopivampi ilmaisu...
Tuttuja ajatuksia... Tulevaan muuttoon liittyvät pelot ja epävarmuus, hyppy tuntemattomaan... Käytännön asiat, terveydenhuolto, erilainen kulttuuri ja siihen sopeutuminen, totuttelu täysin uudenlaiseen elämään... Täällä fiilis silti hyvä ja odottava, molemmilla osapuolilla, toivon että fiilis säilyy myös muuton toteutuessa. :D Hienoa että kirjoitat rehellisesti ja aidosti, miten asiat ovat. Varmasti monella samoja tunteita ja ajatuksia.
Kiva kuulla, että olette löytäneet hyödyllistä tietoa täältä blogistani. Milloin saamme teidät luoksemme tänne Abu Dhabiin? :) Tai missä vaiheessa muuttoprosessi on? Silloin kun meille tarjottiin mahdollisuutta lähteä, olimme molemmat todella innoissamme. Sitten kun se muutto todella varmistui, niin mun hermot meni aivan riekaleiksi vähäksi aikaa. En tainnut ymmärtää, että näin hurja juttu voi todella tapahtua. Shokin jälkeen kaikki hyvin, joten kyllä tekin pärjäätte :)
Meillä muutto luultavasti vasta ensi syksynä... Työt, talon myynti ja muut käytännön asiat rajoittaa lähtöä ennen ensi syksyä. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni ;)
Teillä on hyvin sitten sopeutumisaikaa ;) Ja hyvin kannattaakin suunnitella, se on tärkeää. Siihenkin kannattaa varautua, että moni asia voi kestää ja mennä vikaan, mutta apua saa ja kaikesta selvitään. Muistakaa facebookissa ryhmät: Finns in UAE ja Suomalaiset naiset Abu Dhabissa. Sieltä voi kysyä neuvoja pulmiin ja muutenkin jos tarve tulee :)
Post a Comment