Our wedding party

Hääjuhlamme oli vähän yli kuukausi sitten. Päivä oli ihana, jännittävä, hauska ja rakkauden täyteinen, mutta meni ohi aivan liian nopeasti. Meillä on onneksi jäljellä upeat muistot ja paljon kuvia. Tässä postauksessa on kertomus hääjuhlapäivästämme, ja suunnitelmissani on kirjoitella myöhemmin vielä kokemuksiani monikulttuuristen/monikielisten häiden järjestämiseen liittyen sekä suositella ammattilaisia, jotka auttoivat meidän päivämme toteuttamisessa. Mutta nyt siihen varsinaiseen asiaan.

Kuvaaja: Amanda Aho

Mieheni suku saapui Ranskasta Noormarkun klubille jo edellisenä iltana, jolloin olimme varanneet Kolin saunatilan käyttöömme. Vanhempamme tapasivat siellä ensimmäistä kertaa, mikä tietysti oli meille kaikille iso asia, ja kielimuurista huolimatta kaikki meni hyvin. Vietimme iltaa mieheni suvun ja muutamien ystävien kesken paljussa pulikoiden ja saunoen. Erityisen paljon lämpimästä vedestä nautti miehen 1,5-vuotias veljenpoika, joka ei ollut vielä koskaan ollut paljussa. Monet vieraista kävivät myös saunatilan vieressä olevassa joessa ja nauttivat muutenkin Suomen luonnosta. Olimme varanneet etukäteen klubin lähistöllä sijaitsevat majatalot käyttöömme ja majoituimme niissä viikonlopun ajan.

Kuvaaja: Amanda Aho

Seuraava aamu alkoi aikaisin, kun kuulin miten puiden oksat pieksivät sviittimme kattoa kovan tuulen vuoksi. Uutisissa luki, että Rauli-myrsky on tänä lauantaina myös vieraanamme, joten tuulta oli odotettavissa lisääkin. Suihkun, pikaisen aamupalan ja kymmenien poskisuudelmien jälkeen suuntasin Poriin meikkiä ja kampausta varten. Kampaajalta meikkaajalleni juostessa pysähdyin myös ystäväni kampaamoon, jossa ihanat ystäväni olivatkin jo laittautumassa <3 Ulkona oleilu tuona päivänä oli vähän haasteellista, sillä tuuli todella niin paljon, että ajattelin kampaukseni leviävän täysin. Kun kaikki oli valmista kävin vielä syömässä yhdessä suosikkipaikassani, Yak & Yetin nepalilaisessa ravintolassa ystäväni kanssa. Siitä suuntasimmekin takaisin Noormarkkuun, sillä oli aika alkaa pukea morsiuspukua päälle.

Kuvaaja: Amanda Aho

Minun piti alunperin pukea sviitissämme, mutta sitten joku keksi ehdottaa että pukisimme miehen ystävän huoneessa, sillä hänen huoneensa majatalossa oli kaunis ja hyvin valoisa pervekkeineen kaikkineen. Siirryimme siis toiseen huoneeseen, missä kohtaa minulle meinasi iskeä ensimmäistä kertaa tämän viikonlopun aikana ihan oikea häästressi. Appiukkoni oli tuonut Ranskasta muutaman pullon shampanjaa, ja lasillinen kuohuvaa ilahdutti tässä kohtaa varmasti meitä kaikkia. Kun puku ja korut oli saatu päälleni koin todella olevani kuin prinsessa. Pukemisen jälkeen otimme first look-kuvat, potrettikuvat ja kuvia sekä kaasojen että bestmanien kanssa.

Kuvaaja: Amanda Aho

Kuvaaja: Mikael Grönroos

Kuvien ottamisen jälkeen olikin aika suunnata kirkolle. Kieltämättä yksi elämäni kutkuttavimpia hetkiä oli se, kun seisoin suljettujen ovien takana isäni ja kaasojeni kanssa ja odotin, että ovet avautuvat ja meidän on aika lähteä kävelemään käytävää pitkin. Kun oli aika päästää isä istumaan paikalleen ja jatkaa kohti alttaria mieheni kanssa, halasimme vielä isän kanssa ja siinä kohtaa oli ensimmäistä kertaa sellainen itkuinen olo, vaikka olin päättänyt vakaasti etten itke. Kirkossa avioliiton siunaaminen toimitettiin sekä suomeksi että englanniksi. Siunaamisen ja sormusten vaihdon jälkeen pappimme spiikkasi jo tulevaa musiikkiesitystä, mutta sitten tajusinkin, että hetkinen, tästähän unohtui jotain tärkeää: SUUDELMA :D Supisin nopeasti papille, että hei, missä kohtaa meidän piti suudella? Ja sain vastaukseksi, että nyt :D Meidän ja vieraiden nauru kaikui kirkossa, sillä kaikkia huvitti suudelman unohtuminen. Tästä jäi hauska muisto meille kaikille <3 Suudelman jälkeen ystävämme lauloi meille erään Juha Tapion kappaleen ja silmät kostuivat jälleen. Ulkona meitä odotti jälleen Rauli-myrsky ja muutaman kymmentä innokasta riisin heittäjää. Riisisade täytti ilman ja huntuni sojotti kohtisuoraan taivaalle tuulen voimasta. Hauskoja ja onnellisia hetkiä.

Kuvaaja: Mikael Grönroos

Juhlapaikalla otimme vieramme vastaan ja nautimme joka hetkestä, iloisista kasvoista ja pitkistä halauksista. Hiukseni olivat aivan täynnä riisiä ja poskillani taisi olla ainakin anopin huulipunat. Kun vieraat oli saatu sisälle, oli meidänkin aika saapua paikallemme. Olimme sijoittaneet pöytämme vieraidemme keskelle, sillä halusimme olla heitä lähellä. Hääsuunnittelun lomassa mieheni painotti, että hän ei halua istua erillisessä pöydässä kaukana ystävistään, vaan aivan näiden lähellä, ja minusta se oli loistava idea. Juhla alkoi onnittelumaljan nostolla, minkä jälkeen juhlamme kolme juontajaa esittäytyivät. Mikä onni, että ystävämme juonsivat kaikki ohjelmanumerot kolmella kielellä, sillä se oli todella hienoa ja tärkeää meille kaikille. Tässä kohtaa meillä oli mieheni ystävän juontama tutustumisleikki, missä esitettiin aina yksi lause, ja jos se sopi vieraaseen, niin hänen piti nousta ylös. Olimme tietysti laittaneet slaideihin mm. perheen ja työkavereiden esittelyä, mutta myös vähän sellaisia tavanomaista hauskempia slaideja, mitkä saivatkin monet nauramaan. Slaidit oli tehty kolmella kielellä, ja ne heijastettiin valkokankaalle. Vieraiden viihdykkeeksi olin tehnyt myös hääbingot, joita jokainen sai täyttää paikallaan.

Kuvaaja: Amanda Aho

Tutustumisleikin jälkeen keittiömestari tuli kertomaan meille tarjolla olevista ruuista suomeksi ja ravintolan toinen työntekijä kertoi saman ranskaksi. Ruuat olivat aivan ihania ja olin onnistunut valitsemaan meille myös hyvät viinit. Jos voisin, söisin näitä samoja ruokia koko elämäni ajan, niin hyviä ne olivat. Ruokailun jälkeen vuorossa oli puheita. Isäni piti pitkän puheen suomeksi (tulkattiin samalla englanniksi) läpi käyden lapsuusmuistojani ja antaen ohjeita avioliittoon. Mieheni piti puheen englanniksi (tulkattiin samalla suomeksi) isäni jälkeen ja ylitti odotukseni aivan täysin. Hän kertoi tapaamisestamme ja hauskuutti yleisöä, kertoi vaikeista hetkistämme ulkomaille muuttaessamme ja kertasi huippuhetkiämme. Loistava puhe, onneksi minulla on se videolla <3 Mieheni kaksi ystävää pitivät myös puheet, joiden jälkeen siirryimme pihalle ottamaan kuvia vieraiden kanssa.

Kuvaaja: Amanda Aho

Kuvaaja: Amanda Aho

Myöhemmin illalla siirryimme takaisin omille paikoillemme ja saimme nauttia ystävämme esittämästä live-musiikkiesityksestä. Tämän jälkeen oli jälkiruoan vuoro, ja koska emme kumpikaan ole kakkujen suuria ystäviä, päätimme ettei meille tule hääkakkua lainkaan. Halusimme kakun tilalle jotain erilaista ja  jotain ranskalaista, joten keittiö loihtikin meille herkulliset crème brûléet suomalaisista marjoista tehdyn marjasalaatin kera. Herkkujen syömisen jälkeen ihanat kuusi kaasoani pitivät hauskan ja koskettavan riimittelymuotoisen puheen minulle (on ne vaan ihania!<3), minkä jälkeen tanssimme häätanssimme, ja siis ensimmäisen hitaamme ikinä. Tavallisesti häissä vieraat eivät ole kovin innostuneita tanssimaan hitaita heti hääparin tanssittua (hmm, tai näin olen ainakin huomannut olevan häissä missä itse olen ollut), mutta ilmeisesti se kirvoitti ihmiset tanssimaan, kun olin kertonut ettei meille tule valsseja, vaan tavallisia hitaita kappaleita. Stingin Fields of Goldin soidessa koko tanssilattia oli aivan täynnä, mikä oli yllättävää ja ihanaa! Rakkautta ilmassa myös muiden kuin meidän välillä <3

Kuvaaja: Amanda Aho

Illan pimentyessä meillä oli yllätysnumerona pieni ilotulitus. Olin alunperin valinnut hääpäivämmekin (Venetsialaiset) ilotulitusta ajatellen, sillä rakastan rakettien räiskettä. Minut kerittiin myös sieppaamaan ja pääsin sillä reissulla maistamaan romanialaista balinkaa. Mieheni lauloi ja runoili ranskaksi saadakseen minut takaisin ja myöhemmin otimme vielä kuvia tähtisädetikkujen loisteessa ja jatkoimme juhlimista tanssilattialla. Hääpaikan sulkeutuessa meillä oli vielä pienet jatkot, mutta hyvästelimme suurimman osan ystävistämme jo tässä kohtaa. Kyyneliltäkään ei vältytty, kun taas oltiin sen totuuden edessä, että seuraavaan tapaamiseen voi mennä kuukausia tai jopa vuosi.

Videolla pieni pätkä ilotulituksesta

En olisi voinut kuvitella päivän menevän mitenkään paremmin. Juhla oli ohi nopeasti ja loppui aivan liian pian, mutta muistan kaikki ihanat tunnelmat, hymyt ja kaikki vieraamme. Ja kuten jo alussa sanoin, onneksi on ne kuvat <3