Tuesday 17 May 2016

Muuttokuulumisia ja terveisiä Suomesta

Melkein kuukausi edellisestä postauksesta… Mutta täällä olen edelleen. Kuukauteen mahtuu muutto, reilu pari viikkoa lomailua Suomessa ja reissu takaisin tänne AD-kotiin.

Näkymä parvekkeeltamme.
Huhtikuun lopulla pääsimme muuttamaan asuntoomme tänne Al Reemin saarelle. Muutto oli aika raskas ja stressaava homma, etenkin kun huolehdin siitä lähestulkoon yksin, eikä pieniltä ongelmiltakaan vältytty. Muuttomiesten lähdettyä asunnossa olin minä ja 61 muuttolaatikkoa ja mattopuukko. Kahdessa päivässä purin laatikot, kokosin sängyn ja järjestelin asunnon muuttokuntoon. Muutama päivä muuton jälkeen asunnossa ilmeni vielä erilaisia putkisto-ongelmia, joita alettiin korjaamaan, kunhan vaan selvitettiin kuka on asiassa maksumiehenä. Nyt meillä on koti. Yksi makuuhuone, yksi vessa, keittiö ja olohuone + kylpyamme ja parveke, juuri sopiva meille kahdelle.


Pakkausmateriaalissa ei oltu säästelty :D
Vain muutama päivä muuton jälkeen suuntasin Suomeen. Olin odottanut matkaa pitkään ja hartaasti, 4,5 kuukautta. Lähdin Abu Dhabista ilman yöunia lähes vuorokauden kestävälle matkalle ja muistutin varmaan enemmän zombieta kuin itseäni. Saavuin Helsinkiin kaatosateen kera ja kastuin litimäräksi Rautatieasema - Kamppi välillä. Vain siskoni tiesi, että saavuin sinä yönä Poriin (tai itseasiassa Ulvilaan), ystäväni ja muu perheeni odotti paluutani vasta viikonloppuna, sillä halusin yllättää niin monta ihmistä kuin mahdollista. Saavuin yöllä 01.00 painavan matkalaukkuni kanssa, kylmissäni ja vettä valuvana. Pääsin ensimmäisenä halaamaan siskoani keskellä pikatietä, kun hän tuli noutamaan minut pysäkiltä <3
Ready for take off?


Seuraavana aamuna ihmettelin, että onko täällä aina näin hiljaista. Ei kuulu muuta kuin lintujen laulu. Asia mitä en ulkomailla oikeasti ollut tajunnut, mutta meillä on kotona kokoaika jotain meteliä, ilmastoinnista tai liikenteestä aiheutuvaa. Siinä vuodesohvalla maatessani mietin, että tämä hiljaisuus on jotain niin upeaa. Vein siskon töihin ja aloitin “yllätys, olen täällä!-projektini”. Ensimmäisenä kurvasin ystäväni luo, jonka tiesin olevan kotona aamulla. Kädet täristen ajoin paikalle. Soitin ovikelloa ja ovi avautui. Ystäväni katsoi minua muutaman sekunnin ja alkoi itkeä. Siinä me sitten yhdessä itkimme ja nauroimme ja itkimme lisää. Välimatka ei ollut viilentänyt välejämme lainkaan, mutta väliimme oli kyllä tullut jotain muuta - nimittäin raskausmaha <3 Ystäväni lasta odotetaan syntyväksi muutaman viikon päästä <3 Tämän yllätyskäynnin jälkeen ajoin kaupunkiin, sillä isäni luuli pian menevänsä lounaalle siskoni kanssa. Siskon sijasta minä kuitenkin ilmestyin isän työpaikalle. Isä oli yllättynyt, iloinen ja hymyilevä :) <3 Pääsin lounaalle Buccoon, mistä olinkin jo haaveillut. Myöhemmin päivällä törmäsin sattumalta ystäviini Puuvillassa, mikä oli aika hauska sattuma, sillä olisin todellisuudessa myöhemmin päivästä yllättänyt heidätkin. Äitini yllättäminen meni vähän pieleen, sillä menin hakemaan äitiä töistä, mutta äiti kävelikin minua kadulla vastaan :D Ajoin autoa ja yritin katsoa toiseen suuntaan, mutta mut oli niin nähty. Ajoimme kotiin ja pääsin halimaan perheemme koiria, joita olin myös ikävöinyt paljon. Olen eläinrakas, ja täällä Abu Dhabissa kaikki koirat mitä näen saavat varmasti rapsutuksia ja “söpöööööö!”-huokauksia, ikävä kyllä koiria näkee täällä todella vähän. Alkuillasta päädyin myös toisen ystäväni oven taa, kun olin ensin selvittänyt hänen aikataulunsa mm. hänen miehensä äidin avulla ja illalla olin vielä yhden ystäväni synttärikemuilla juhlimassa.


Suomilomani alkoi tunteikkaasti, en olisi voinut olla onnellisempi kaikkien ihmisten näkemisestä. Kerron myöhemmin vielä lisää, mitä kaikkea Suomessa tuli tehtyä.

PS. Oli aivan ihanaa, kun Suomessa monet ystävät, tuttavat ja jopa entiset työkaverit kertoivat että lukevat kuulumisiani täältä. Lukijakuntani on melko pieni, mutta tuottaa minulle paljon iloa. Kiitos! :)

2 comments:

Kaisu said...

Hihii ihania yllätyksiä, oot paras!! <3 Äitisi yllättämisestä tuli heti mieleen, kun taannoin yllätettiin C:tä ja hän tulikin kadulla vastaan, kun ajettiin autolla ohi. Mutta sillä kerralla onnistui, kun kuski katsoi pois ja kyytiläinen sukelsi matalaksi :D

Anna said...

Hihii, Kaisu <3 Se oli kyllä hyvä seivaus teiltä, yllätys onnistui hienosti silloin :) Nyt kun oikeen muistelen kyseistä päivää, niin siinähän oli vaikka mitä mutkia ja säätöä matkassa :D