Monday

Taas on maanantai. Maanantai ei tunnu täällä yhtään maanantailta, sillä se on “paikallinen tiistai”, yksi työpäivä on jo takana. Maanantai ei koskaan ole ollut minulle mitenkään erityisen vastenmielinen päivä, sillä pidän siitä, että elämässä on rytmejä, pitää herätä aikaisin ja mennä töihin. Koko tämän ajan kun olen ollut periaatteessa vapaalla, olen pitänyt niistä rytmeistä kiinni. Herään joka aamu viimeistään 7.30 ja suuntaan nukkumaan viimeistään puoliltaöin. Olen täällä ollessa ollut vähän huono nukkumaan, mutta en ole huomannut sen vaikuttavan mihinkään, olen ihan yhtä pirteä kuin ennenkin ja hermoni ovat ihan yhtä kireät ;)

Viime viikolla oli yksi aika paha koti-ikäväpäivä, jolloin jo sieluni silmin näin itseni pakkaamassa matkalaukkua ja varaamassa menolentoa Suomeen. Tämä meni kuitenkin ohi, sillä olin luvannut lähteä kolmen naisen erääseen Italia-tapahtumaan. En edes tiennyt mistä oli kyse, lupasin vaan mennä heidän mukanaan. Lopulta kun löysimme tämän paikan, oli kyseessä kielikoulu ja Italian kulttuurin esittely PowerPoint esitelmän muodossa (ei siis pizzaa, pastaa tai muita herkkuja :D) Kaikenlisäksi saavuimme paikalle tunnin myöhässä, koska vähän eksyimme. Kävi niin, että emme päässeet kurssille enää sisälle, mikä tietysti oli ihan ymmärrettävää. Nauroimme niin paljon, odotimme jotain aivan muuta, ihmisten tapaamista ja herkkuja. Ajoimme johonkin ostoskeskuksen tyyppiseen paikkaan, ja menimme syömään italialaiseen ravintolaan. Kyseisessä paikassa oli vielä sellainen ilta, että jokainen nainen sai ilmaiseksi lasin proseccoa ruuan kanssa, sehän sopi meille. Aivan huikea ilta meidän naisnelikon kesken. Saavuttuani kotiin, sain kuulla, että hotellissamme oli ollut juuri tulipalo. Henkilövahingoilta oli vältytty ja tulipalo oli ilmeisesti ollut aika pieni.

Hotellillamme nettiyhteys on ollut aivan susihuono, mutta keksimme, että netti ja erityisesti Skype toimii ihan mukavasti hotellin katolla. Siellä me sitten iltaisin istumme uima-altaan reunalla ja puhua papatamme ruudulle. Skypepuhelut puhelimesta puhelimeen eivät tosin onnistu, mutta läppäriltä läppärille toimii kyllä, jee! Selitin juuri eilen isälleni sitä, millaista täällä on matkustaa taksilla. Suosittelisin Abu Dhabissa taksikyytejä erityisesti heille, jotka kokevat että “elämä on tylsää”/”en arvosta elämääni”/”en tunne eläväni”, sillä lähes jokaikinen kerta istun taksissa rystyset valkoisena puristaen penkkiä/turvavyötä, toiveenani että tämä ei ole viimeinen reissuni. Liikenne on vähän sekavaa, autoja on tosi paljon, nopeudet ovat kovia, turvaväli ja vilkun käyttö ovat täällä semituntemattomia asioita. Kun pääsen perille kohteeseen ja astun ulos taksista, ajattelen aina miten hienoa on olla elossa. Okei, vähän kärjistetysti sanottu, mutta näin olen tämän asian kokenut.

Saamme lähteä /joudumme lähtemään hotellista ensi kuun puolivälin aikaan, ja minun tulee vähän ikävä meidän hotellisiivoojaa, filippiiniläistä rouvaa jonka nimi on Julie. Julie on niin aurinkoinen ja mukava. Olemme vähän ehtineet tutustua täällä ja mietin, josko hankkisin jotain pientä Julielle kiitokseksi siitä työstä mitä hän on tehnyt. En vielä tiedä mitä se jokin voisi olla, mutta I’m working on it. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun saa ilahduttaa jotain toista.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille <3 Toivottavasti saitte levättyä viikonlopun aikana.