Heippahei!
Ranskajutut-postaussarja jatkuu. Tässä postauksessa kerron kokemuksiani ranskalaisesta tervehtimiskulttuurista ja käytöksestä.
Ranskassa ollessani “bonjour” (“hei” (päivällä)) on varmasti eniten kuulemani sana. Niin tervehditään perheenjäseniä, ystäviä, työkavereita, kaupan kassaa ja työntekijöitä, periaatteessa ihan ketä tahansa. Kadullakin joku saattaa tervehtiä “bonjour” ja odottaa vastausta siihen. Illalla tervehditään “bonsoir” (“hei” (illalla)), ja nukkumaan mennessä sanotaan “bonne nuit”(“hyvää yötä”).
Tervehdyssanojen rinnalta ei tule unohtaa ranskalaisen tervehtimiskulttuurin kultaa, poskipusuja. Klassinen poskipusu muiskaistaan molemmille poskille, vähän kuin ilmaan ei varsinaisesti poskelle. Meillä tosin appi ja anoppi pussaa minua ihan kunnolla poskelle, ei mihinkään ilmaan. Ehkä se on jokin tapa perheenjäsenten kesken. Esimerkkejä tilanteista missä pusut ovat ajankohtaisia: kun olen aamulla herännyt ja tulen aamupalapöytään (pusut kuuluu antaa kaikille, jotka ovat pöydän ääressä), jos joku lähtee pois ja nähdään seuraavaksi esim. huomenna (pusut), kun tapaan uusia ihmisiä esim. kaupassa ja kyseessä on vaikka joku anoppini tuttu (pusut), kun menen illanistujaisiin (pusut) ja kun lähden (pusut). Tänäpäivänä poskipusut kuuluvat käytökseeni siinä missä kättely tai halaaminen, mutta joskus näissä asioissa tapahtuu mokia. Olen nimittäin ollut kerran jos toisenkin tilanteessa, jossa aion halata tai kätellä (ja toinen aikoo antaa poskipusut) ja sitten olenkin päätynyt saamaan pusun esim. silmääni (kyllä, näin on tapahtunut) tai suoraa suulle. Tää on välillä hankala paikka! Näin ranskalaisten tervehtimiskulttuurista hauskan videon menneellä viikolla, tässä linkki siihen. Tykkään itse sekä suomalaisesta että ranskalaisesta tavasta, pusut on mukavia kun niihin tottuu.
Ihmiset eri puolilla Ranskaa toivoo pusuja erilaisia määriä, 1-4 välillä. Tämä kartta havainnollistaa sitä, kuinka monta pusua on sopiva määrä milläkin alueella Ranskassa. Kaavio on lainattu Le Monden sivuilta.
Tervehtimiskulttuurista päästään seuraavaan käsiteltävään asiaan, eli käytökseen. Kokemukseni mukaan ranskalaiset arvostavat hyvää käytöstä, ja odottavat sitä niin aikuisilta, kuin jo aika pieniltä lapsiltakin.
-Olen huomannut, että ruokapöydässä ranskalaiset syövät kauniisti ja keskustelevat paljon. Volyymi saattaa nousta, mutta käytös on kuitenkin hyvää ja hillittyä. Puheenvuoro annetaan muillekin, ei olla vain itse äänessä.
-Humalaista käytöstä paheksutaan, alkoholia käytetään kohtuudella.
-Arkielämässä miehet avaavat ovet, kantavat kauppakassit ja auttavat takin päälle, jos ranskalainen näkee jonkun kantavan painavia asioita tms. hän tarjoaa apuaan.
-Tietynlainen kunnioitus vallitsee sekä puolisoiden, että lapsien ja vanhempien välillä.
-Ranskalainen kiittää pienimmästäkin asiasta (merci) ja pyytää kauniisti (s’il vous plaît), kun jotain tarvitsee. Mies kuvasi tätä asiaa sanomalla, että ranskalaiset käyttäytyvät “ylikohteliaasti”.
-Ranskalainen odottaa, että liikenteessä kaikki noudattavat kohteliaisuussääntöjä liikennesääntöjen lisäksi. Jos joku ei näin tee, niin ranskalainen saattaa hermostua. Tämän jälkeen luvassa on ärräpäitä ja on mahdollista nähdä hänen tekevän erilaisia vilkkaita käden heilautuksia “menetkös siitä??!!”, “mitävit”, “ohc’moooon!”.
Nämä hyvään käytökseen liittyvät asiat ovat tietysti tuttuja meille suomalaisillekin, mutta ranskalaiset tuntuvat pitävän niitä vielä paljon tärkeämpinä.
Jos teillä on kommentteja näihin asioihin, niin feel free to comment.
No comments:
Post a Comment